Lue keskustelun säännöt.
31v nainen, minussa ei mitään vikaa paitsi että olen täysin syrjäytynyt.
13.01.2021 |
Koko elämäni asunut Helsingissä, koskaan en ole töitä saanut, ei ole ikinä ollut elämänhalua tehdä yhtään mitään. Olen 10 vuotta saanut apua mutta edistystä ei tule mitenkään.
Olen köyhä, työtön, yritän jotenkin aikuislukiossa pärjätä mutta sekin on vaikee.
Mulla on tosi pahaa olla kun on pelkästään kotona vuodesta toiseen eikä ole mitään ihmiskontakteja.
Kommentit (34)
Ajattele åositiivisesti. Asut helsingissä ja ovesta kun astut ulos, niin sulla on asfaltti ja katuvalot. Se on upeeta, kun ei tartte pimeessä hiekkateillä kävellä. Siellä on hyvät liikenneyhyeydet kaikkialle ja kun otan vähän seikkailumieltä mukaan, niin itsesi kanssa on hyvä liikkua kaikessa rauhassa.
Minäkin olen ykdin ja olen päässyt yli syrjääntymisen tunteesta. Koen itseni vahvaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiedän yhden miehen, joka on aivan samanlainen. Paitsi, et se ei oo lukiossa. Se jätti amiksen kesken, kun työharjoitteluita ei järjestetty koronan takia.
Kuulostaa tosi surulliselta. Sun pitäisi jotenkin saada ystäviä. Haluaisin tutustua suhun, oon myös ihan tavallinen nainen, jolla myös masennustaustaa mut nykyään parantunut siitä. En vaan uskalla täällä vaihtaa yhteystietoja, valitettavasti.
Melkein kuin minä, paitsi miespuolinen.
Kuulostaa siltä, että sinussa on paljonkin vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaltaisiasi piisaa erittäin paljon.
Mutta asiat ovat todellisuudessa aika hyvin, eipähän tarvitse kärsiä sodista, kylmyydestä, nälästä, terveyskin voi olla ihan kunnossa.
Parempi aina keskittyä siihen mitä on, ei siihen mitä ei ole. Kaikilla ei nimittäin ole niitä asioita, joita sinulla on.
Yritä päästä ketamiinihoitoihin, jos toimii on nopea lääke ulos syvästä masiksesta. Todnäk tarjoavat kyllä sinulle alkuun kaikkea muuta SSRI-napeista kuviokelluntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Koskaan en ole töitä hakenut" Korjasin vain.
Lukio-opinnot nyt ei ainakaan ole sinun juttusi, koska opiskelu lienee tervan juontia. Lukio-opinnoista ei valmistu mihinkään ja tiedossa on vain sen jälkeen lisää opiskelua. Yrittäisin ensi alkuun aikuiskoulutuksena jotain ammattillista tutkintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai kuitenkin on mies , lapsia ja kavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap rintava? Voitas aloittaa yhteinen fwb-terapiasuhde? Koskettelu lisää hyvänolonhormoneja. Hyvää toimintaa kaamosajalle.
t. huumorimies
Vierailija kirjoitti:
Kaltaisiasi piisaa erittäin paljon.
Mutta asiat ovat todellisuudessa aika hyvin, eipähän tarvitse kärsiä sodista, kylmyydestä, nälästä, terveyskin voi olla ihan kunnossa.
Parempi aina keskittyä siihen mitä on, ei siihen mitä ei ole. Kaikilla ei nimittäin ole niitä asioita, joita sinulla on.
Ovatko asiat "hyvin" vai "huonosti" ei ole sellainen yhteismitallinen suure. Opiskeluaikana kiinalainen solukaverini oli aivan ällistynyt (ja hieman ärsyyntynytkin), kun sanoin, että suomalaiset tekevät kansainvälisessä vertailussa suhteellisen paljon itsemurhia. Oli sitä mieltä, että niiden ihmisten pitäisi tulla Kiinaan tai muualle näkemään, mitä kova elämä on. Yritin kyllä selittää, ettei se välttämättä ulkoisista puitteista johdu, jos ei näe syytä jatkaa elämäänsä.
Ehkä se on juuri se "ongelma" mm. Suomessa. Kun kaikille taataan katto pään päälle, ruokaa ja jonkinlainen terveydenhuolto, viedään joltakulta se ainoa motivaatio elämiseen, selviytyminen.
Mitä ap:hen tulee, onko tosiaan näin, ettei elämässä ole ketään läheistä ihmistä, jota tavata tai jolta kysellä kuulumisia? Vanhemmat tai sisarukset? Mitä tuo "apu" vuosien varrella on ollut? Onko sopiva lääkitys käytössä?
Ja jos aikuislukio on vaikeata, pitäisikö olla jotain konkreettisempaa. Ammattikoulu tai oppisopimus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukio-opinnot nyt ei ainakaan ole sinun juttusi, koska opiskelu lienee tervan juontia. Lukio-opinnoista ei valmistu mihinkään ja tiedossa on vain sen jälkeen lisää opiskelua. Yrittäisin ensi alkuun aikuiskoulutuksena jotain ammattillista tutkintoa.
Nämä koulutukset ovat todella kiven alla eikä googlettamallakaan löydy muuta kun tuhansien eurojen kursseja. Korjaan, olen siis ollut aina vähemmän tai enemmän töissä. En ymmärrä miten olen ajautunut tähän tilaan joka vain pahenee, en todellakaan ollut tällainen nuorempana.
Ihmiskontakteja ei oikein ole vaikka sukulaisia ja jotain kavereita on. Mutta kyllästyin olemaan aina se aktiivisin puoli. Elämä on todella kuollut. Kun katon ulos niin näen kiireisiä ihmisiä jolla on elämä. Miksi mulla on tämmöiseksi mennyt? Olen yrittänyt vaikka kuinka paljon tehdä asioille jotain!
Ja joo!!! Olen erittäin siisti ja tyylikäs ihminen eikä minusta koskaan uskoisi kuinka karmea tämä tilanne on! Se että on siisti ja tyylikäs ei tarkoita yhtään mitään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaltaisiasi piisaa erittäin paljon.
Mutta asiat ovat todellisuudessa aika hyvin, eipähän tarvitse kärsiä sodista, kylmyydestä, nälästä, terveyskin voi olla ihan kunnossa.
Parempi aina keskittyä siihen mitä on, ei siihen mitä ei ole. Kaikilla ei nimittäin ole niitä asioita, joita sinulla on.
Ehkä se on juuri se "ongelma" mm. Suomessa. Kun kaikille taataan katto pään päälle, ruokaa ja jonkinlainen terveydenhuolto, viedään joltakulta se ainoa motivaatio elämiseen, selviytyminen.
Hyvä pointti. Samalla tähän voisi mainita sen, että pitäisi olla joku tarkoitus elämässä. Ap:n pitäisi löytää jokin syvempi tarkoitus itselleen. Vaikkapa itsesi kaltaisten ihmisten auttaminen, esimerkkinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaltaisiasi piisaa erittäin paljon.
Mutta asiat ovat todellisuudessa aika hyvin, eipähän tarvitse kärsiä sodista, kylmyydestä, nälästä, terveyskin voi olla ihan kunnossa.
Parempi aina keskittyä siihen mitä on, ei siihen mitä ei ole. Kaikilla ei nimittäin ole niitä asioita, joita sinulla on.
Ovatko asiat "hyvin" vai "huonosti" ei ole sellainen yhteismitallinen suure. Opiskeluaikana kiinalainen solukaverini oli aivan ällistynyt (ja hieman ärsyyntynytkin), kun sanoin, että suomalaiset tekevät kansainvälisessä vertailussa suhteellisen paljon itsemurhia. Oli sitä mieltä, että niiden ihmisten pitäisi tulla Kiinaan tai muualle näkemään, mitä kova elämä on. Yritin kyllä selittää, ettei se välttämättä ulkoisista puitteista johdu, jos ei näe syytä jatkaa elämäänsä.
Ehkä se on juuri se "ongelma" mm. Suomessa. Kun kaikille taataan katto pään päälle, ruokaa ja jonkinlainen terveydenhuolto, viedään joltakulta se ainoa motivaatio elämiseen, selviytyminen.
Mitä ap:hen tulee, onko tosiaan näin, ettei elämässä ole ketään läheistä ihmistä, jota tavata tai jolta kysellä kuulumisia? Vanhemmat tai sisarukset? Mitä tuo "apu" vuosien varrella on ollut? Onko sopiva lääkitys käytössä?
Ja jos aikuislukio on vaikeata, pitäisikö olla jotain konkreettisempaa. Ammattikoulu tai oppisopimus?
ap täällä taas vastaa, no tähän se ongelma on! Tuntuu ettei Suomessa ole tekemistä, olen jopa katellinen noille kiinalaisille kun oikeasti joutuvat olemaan ihmisten kanssa ja raataa leivänsä eteen.
Sosiaalisiin suhteisiin kun tulee niin ei kellä ole koskaan tarvetta olla muhun yhteydessä enkä voi puhua näistä kellekkään ilman että kuulee aina "kyl sä pärjäät", "no kyl se vielä jonain päivänä".
Tuntuu että olen itse se aktiivinen osapuoli mutta mistään ei tuu vastakaikua, JOPA te- toimistoa ei kiinnosta.
Luulen että kärsin osrakismista.
Saatko yhä työttömyyskorvausta vai jotain muuta? Yritä hakeutua johonkin harrastukseen jossa voisit tavata ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaltaisiasi piisaa erittäin paljon.
Mutta asiat ovat todellisuudessa aika hyvin, eipähän tarvitse kärsiä sodista, kylmyydestä, nälästä, terveyskin voi olla ihan kunnossa.
Parempi aina keskittyä siihen mitä on, ei siihen mitä ei ole. Kaikilla ei nimittäin ole niitä asioita, joita sinulla on.
Ehkä se on juuri se "ongelma" mm. Suomessa. Kun kaikille taataan katto pään päälle, ruokaa ja jonkinlainen terveydenhuolto, viedään joltakulta se ainoa motivaatio elämiseen, selviytyminen.
Hyvä pointti. Samalla tähän voisi mainita sen, että pitäisi olla joku tarkoitus elämässä. Ap:n pitäisi löytää jokin syvempi tarkoitus itselleen. Vaikkapa itsesi kaltaisten ihmisten auttaminen, esimerkkinä.
en pysty auttaa muita. Olen yrittänyt järjestöiden kautta mutta olen liian herkkä ihminen. En kestä ja suutun kun näen näitä syrjäytyneitä jotka eivät edes suihkussa käy. Haisevat eivätkä huolehdi ittestään.
Tämä tekee minusta entistä pahempi välinputoaja koska olen ulkoisesti hyvässä kunnossa ja olen erittäin siisti ihminen. En voi sietää välinpitämättömyyttä!!
Vierailija kirjoitti:
Saatko yhä työttömyyskorvausta vai jotain muuta? Yritä hakeutua johonkin harrastukseen jossa voisit tavata ihmisiä.
HALOO NYT ON CORONA!!! LOPETTAKAA NÄIDEN AUTOMAATTI VASTAUKSIEN KANSSA.
up