Lue keskustelun säännöt.
31v nainen, minussa ei mitään vikaa paitsi että olen täysin syrjäytynyt.
13.01.2021 |
Koko elämäni asunut Helsingissä, koskaan en ole töitä saanut, ei ole ikinä ollut elämänhalua tehdä yhtään mitään. Olen 10 vuotta saanut apua mutta edistystä ei tule mitenkään.
Olen köyhä, työtön, yritän jotenkin aikuislukiossa pärjätä mutta sekin on vaikee.
Mulla on tosi pahaa olla kun on pelkästään kotona vuodesta toiseen eikä ole mitään ihmiskontakteja.
Kommentit (34)
Onko AP ollut Tinderissä? Jos yksinäinen olet niin sieltä ainakin jotain löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingissä on huutava pula mm. siivoojista ja päiväkotien sijaisista. Vaikka sinulla olisi CV aivan tyhjä, niin taatusti saat töitä jostain firmasta kun vaan haet.
Tai sitten menet opiskelemaan vaikka lähihoitajaksi (sekä sisäänpääsy koulutukseen että opinnot ovat naurettavan helpot) jolloin pääset parempiin töihin.
Samaistun tähän, vaikka olenkin vain semisyrjäytynyt. Olen kaikki päivät vain kotona ilman sosiaalisia kontakteja. Olen vieraantunut lapsuudenperheestäni, eikä minulla ikinä lapsenakaan ollut ainuttakaan kaveria. Olin koulukiusattu, enkä uskalla oikein luottaa muihin ja itseluottamukseni on mennyttä. Onneksi on sen sijaan hyvä opiskelupaikka, joka pitää minut järjissäni.
Minusta tuntuu käsittämättömältä ettei vieläkään yhteiskunnassamme kukaan tunnista tätä ilmiö. Ihan kun ei ihmisistä välitetä. Suomessa on syrjäytyminen, muualla asutaan siltojen alla.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu käsittämättömältä ettei vieläkään yhteiskunnassamme kukaan tunnista tätä ilmiö. Ihan kun ei ihmisistä välitetä. Suomessa on syrjäytyminen, muualla asutaan siltojen alla.
Pk-seudulla asuvalla 31v naisella on kaikki mahdollisuudet sekä työllistyä että kouluttautua. Ainoa mitä vaaditaan on, että hakee työpaikkaa tai koulupaikkaa.
Ainoa miten systeemiä voisi enää helpommaksi muuttaa on se, että joku tulisi hakemaan kotoa sinne töihin tai koulutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukio-opinnot nyt ei ainakaan ole sinun juttusi, koska opiskelu lienee tervan juontia. Lukio-opinnoista ei valmistu mihinkään ja tiedossa on vain sen jälkeen lisää opiskelua. Yrittäisin ensi alkuun aikuiskoulutuksena jotain ammattillista tutkintoa.
Nämä koulutukset ovat todella kiven alla eikä googlettamallakaan löydy muuta kun tuhansien eurojen kursseja. Korjaan, olen siis ollut aina vähemmän tai enemmän töissä. En ymmärrä miten olen ajautunut tähän tilaan joka vain pahenee, en todellakaan ollut tällainen nuorempana.
Ihmiskontakteja ei oikein ole vaikka sukulaisia ja jotain kavereita on. Mutta kyllästyin olemaan aina se aktiivisin puoli. Elämä on todella kuollut. Kun katon ulos niin näen kiireisiä ihmisiä jolla on elämä. Miksi mulla on tämmöiseksi mennyt? Olen yrittänyt vaikka kuinka paljon tehdä asioille jotain!
Ja joo!!! Olen erittäin siisti ja tyylikäs ihminen eikä minusta koskaan uskoisi kuinka karmea tämä tilanne on! Se että on siisti ja tyylikäs ei tarkoita yhtään mitään!
Mitä ihmettä, ammatilliset tutkinnot tuhansien eurojen kursseja? No ei todellakaan ole ammattikoulu Suomessa muuttunut maksulliseksi!
Vierailija kirjoitti:
Ihmiskontakteja ei oikein ole vaikka sukulaisia ja jotain kavereita on. Mutta kyllästyin olemaan aina se aktiivisin puoli. Elämä on todella kuollut. Kun katon ulos niin näen kiireisiä ihmisiä jolla on elämä. Miksi mulla on tämmöiseksi mennyt? Olen yrittänyt vaikka kuinka paljon tehdä asioille jotain!
Mikä ongelma on siinä, jos pitää ystävyyssuhdetta yllä? Tietysti, jos toinen pyrkii radiohiljaisuudella viestittämään, ettei oikeastaan halua olla tekemisissä, mutta siitä ei taida olla kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteyttä sosiaalipäivystykseen kunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Yhteyttä sosiaalipäivystykseen kunnassa.
Tervemenoa kuntouttavaan pupukerhoon, sanoo sossu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaatko siis ystäviä? Etkö pääse edes työkkärin päiväkerhoon ceeveetä tuhertamaan tms? Tai eikö netistä löydy seuraa?
Samassa tilanteessa olleena sussa taitaa olla paljonkin ns. vikaa. Elämänhaluttomuus ja opiskelun vaikeus ei ole ihan normaaleita asioita, varsinkaan noin monia vuosia kestäneenä. Itsekin kovasti syyttelin ulkomaailmaa olostani ja ongelmistani ennen kuin löytyi oikea lääkitys. Nyt hyvän aikaa ilman lääkkeitä eläneenä ja terapian käyneenä näen miten helvetin masentunut ja voimaton oikeasti olinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että sinussa on paljonkin vikaa.
idiootti!
Syrjäytyminen on suomessa todella helppoa, ja yhä useampi syrjäytyy ihan omasta tahdosta vapaaehtoisesti. Itse olen koulukiusattu ala-asteelta lähtien, yläasteella jatkui sama homma ja sama homma jatkui myös amiksessa. Luottamus mennyt täysin kaikkiin ihmisiin, maailma on kylmä, ilkeä, ja julma paikka elää, ja kaikki negatiivinen mikä voi satuttaa sua kannattaa jättää elämästä ulkopuolelle, kerron tämän omasta kokemuksesta. Myös armeijassa kiusattiin 7kk ajan.
Peruskoulusta halusin aina tulla suoraan kotiin pelaamaan nintendoa tai pleikkaria, kun muut meni bilettämään. Mulla ei ollut peruskoulussa ainuttakaan kaveria, eikä ollut amiksessakaan. Olen työelämästä täysin syrjäytynyt vaikka tutkinto onkin, merkonomit kun ei työllisty. Edellisen kerran oli vakiduunissa vuonna 2009, ja aloittaisin heti työt jos niitä vain olisi mutta kun ei pääse edes haastatteluun.
Olen aina ollut epäsosiaalinen, en ymmärrä edes miksi menin kaupan alalle jossa pitää olla sosiaalinen asiakaspalvelussa. Mulle ei ole koskaan ollut kaverit etusijalla, mulla ei ole koskaan ollut ainuttakaan ystävää ja vaikka mulla olisikin ystävä en jaksais pidemmän päälle pitää ystävyys suhdetta yllä. Haluan itelle rauhaa ja etäisyyttä muihin ihmisiin mahdollisimman paljon, en viihdy ihmismassoissa, vaan pikemminkin viihdyn yksin omissa ajatuksissa maailmaa sivusta tutkiskellen, ja miettien kaikkea avaruudeen ja universumin väliltä, ja luoden filosofisia poikkeavuuksia ja mietteitä.
En ole koskaan seurustellut, olen käynyt yhden kerran treffeillä ja mun sydän särjettiin aika pahasti. Deittailu ei ole koskaan ollut mulle se juttu, ei mua kiinnosta deittailu, tai seukkaaminen. Haluan olla yksin, yksin olossa on paljon hienoja asioita, sun ei tarvitse koskaan ottaa ketään muuta huomioon, ei tartte olla tilivelvollinen tulemisista ja menemisistä, saat olla oma ittes 24/7 ja tehdä ittee kiinnostavia asioita.
Mutta joo, tiivistettynä. Olen niin epäsosiaalinen ja yksinäisyydestä pitävä omituisuus että tuskin koskaan saan yhtään ystävää, se on ihan okei. Tuskin tuun koskaan seukkaamaan, mutta sekin on okei. Ja tuskin tuun koskaan saamaan töitä, sekin on okei.
Mies Turusta, 35v.
No kyllä nyt yhä voi liikuntaa harrastaa, esim. vaikka kuntosalia. Siellä voi törmätä samanhenkisiin ihmisiin, joiden kanssa syntyy jotain tuttavuutta.