Lue keskustelun säännöt.
En osaa olla ihmisten seurassa ja tarkkailen koko ajan omaa toimintaani ja puheitani. En osaa katsoa silmiin kauaa. Mikä minulla voisi olla?
Kommentit (20)
Lievä sosiaalisten tilanteiden pelko.
Menee ohi, kun rutinoituu käyttäytymään oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalisten tilanteiden pelko, huono itsetunto, estynyt persoonallisuus...
Ujous ja heikko itsetunto. Tunnistin itseni kuvailustasi täysin.
Käyn kyllä psykoterapiassa, aloitin 2kk sitten. Vielä en ainakaan huomaa muutosta. Minua häiritsee myös se että minua on kuvailtu ilmeettömäksi. En osaa ja tiedä miten asioihin pitäisi reagoida kasvojen ilmeillä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiva kaiva, kyllä joku sen purilaisen vielä löytää.
Tanssiharrastuksen aloittaminen poistaa turhat ujoilut ja estot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyn kyllä psykoterapiassa, aloitin 2kk sitten. Vielä en ainakaan huomaa muutosta. Minua häiritsee myös se että minua on kuvailtu ilmeettömäksi. En osaa ja tiedä miten asioihin pitäisi reagoida kasvojen ilmeillä. Ap
2kk on lyhyt aika. Pitäs varmaan myös olla siedätyshoitoa jossa opit rentoutumaan ihmisporukoissa. Aloita helpoista jutuista ja nosta vaikeusastetta kun sopivalta tuntuu. Ilmeettömyys johtuu varmaan vaan jännittämisestä. Ja jotain poikkeavaa sussa on varmasti niinku meissä kaikissa, niitten juttujen kanssa pitää vaan osata elää.
Miten perheenjäsenten kaa tai muitten läheisten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sannan hallinto ei ole rokottanut ketään, eikä rokota. Tajuatko? Et tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyn kyllä psykoterapiassa, aloitin 2kk sitten. Vielä en ainakaan huomaa muutosta. Minua häiritsee myös se että minua on kuvailtu ilmeettömäksi. En osaa ja tiedä miten asioihin pitäisi reagoida kasvojen ilmeillä. Ap
No et varmasti pysty eläytymään muiden tekemisiin, koska multitaskaat itsetutkiskelua ja seurassa olemista. Et pysty olemaan kunnolla läsnä ennen kuin ns itsekeskeisyys (mietit jatkuvasti itseäsi) hälvenee.
Sama juttu. Ja esim. julkisesti syöminen uudessa porukassa on jotakin ihan hirveää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona olemisessa ei ole ongelmia mutta esim uusiin paikkoihin ja ihmisiin tutustuminen aiheuttaa ongelmia. En ikäänkuin pääse koskaan porukkaan mukaan koska en keksi koskaan oikein mitään sanottavaa ja hiljenen. Olen sen takia vältellyt menemistä. Ap
Tyypillinen ujo. En kyllä tiedä auttaako psykoterapia. Mulla auttoi vaan se kun tungin itseni sosiaalisiin tilanteisiin tarkoituksella, harrastukset, opiskelu jne.
Jos sattuu löytämään harrastuksen jonka sivutuotteena on ryhmäytyminen, huomaa pian tuon pakotetun porukassaolemisen hyvät puolet, vaikuttaa heti siihen miltä tuntuu taas viettää aikaa itsekseen - sekin tuntuu paljon paremmalta. Sitten vaan annostelee tuota seurassa olemista, samalla oppii hiljalleen olemaan oma itsensä, ei enää välitä.
Mulla meni tämä itsetarkkailu ja oman kehon kontrollointi niin pahaksi että olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Kannattaa siihen terapiaan panostaa ja kaikkeen muuhunkin mikä vaan vie omaa kuntoa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Kotona olemisessa ei ole ongelmia mutta esim uusiin paikkoihin ja ihmisiin tutustuminen aiheuttaa ongelmia. En ikäänkuin pääse koskaan porukkaan mukaan koska en keksi koskaan oikein mitään sanottavaa ja hiljenen. Olen sen takia vältellyt menemistä. Ap
Mene vaikka johkin meditaatioryhmään. Ei tarvi hirveesti höpötellä. Mutta vaikeusastetta on tietysti nostettava jos haluat saada radikaalia muutosta nykyiseen. Kehitys tapahtuu epämukavuusalueella.
Up