Lue keskustelun säännöt.
Miehen outo tapa riidellessä
Ymmärtämätön
11.01.2021 |
Mies on aina ollut hieman mustasukkainen, ei väkivaltainen. On ollut riitoja, että haluaisin hänen mukaan jonkun toisen tai aion jättää hänet. On riitoja, etten näytä tarpeeksi, että olen täysillä mukana. Suuttuessaan mies on ensin sanoilla päällekäyvä, ei suoraan hauku mutta hakee todisteita menneisyydestä, että olen aina ollut jonkinlainen (en ole koskaan pettänyt, ei edes lähellä) ja todisteita teoriaansa, että hän ei ole tarpeeksi hyvä. Tätä edeltää pitkä puhe, että olen kylmä ja syyttävä, hänellä on arvoton olo. Olen kyllä sanonutkin, että en pidä siitä tyylistä. Koittanut panostaa enemmän ja jättänyt miespuoliset( iäkkäämmätkin) kaverit pois, kenen kanssa kävin aiemmin urheilemassa. En käy baareissa. Kun menee hyvin, hän on aivan ihana. Kun saa sen kierteen päälle, muuttuu ja jotenkin pelkään sitä ja huomaan asettuvani puolustuskannalle, että hänen sanat eivät ole totta. Olen kuitenkin alkanut katkeroitumaan itsekin ja huudan nykyään takaisin ja suorastaan vaadin, että lopettaisi minun tunteista puhumisen puolestani ja mitä minä haluan. Olen raivostuksissani nyt alkanut itsekin sanoa pahasti takaisin, esim. hänen vihjatessaan, että on minun manipuloinnin uhri, syytin häntä, että painostaa minua ja on itse sellainen. Lisäksi olen kertonut, etten tunne itsekään oloa riittäväksi ja olo alistettu. Lapsellista, tiedän. Tätä toistuu nyt kuukauden välein. Ei asuta yhdessä.
Tilanne näyttää pahalta. Olen väsynyt ja ahdistunut. Olen luullut, että se ei johdu suhteesta mutta olen alkanut miettimään, onko sillä arpaa kuitenkin. Tiedän kyllä, että oma ahdistuneisuus heijastuu suhteeseen. En kuitenkaan osaa lähteäkään, jos vain olenkin vaikka sitoutumiskammoinen. Tiedän, että hän pelkää menettävänsä minut, että hän rakastaa. Olen kertonut unelmistani ja oman ajan tarpeestani. Olen hyvin itsenäinen, mikä ei varmaan hyvä suhdetta ajatellen.
Hän pyytää kyllä aina anteeksi mutta tilanne toistuu. Jos en olisi tällainen, hänen ei tarvitsisi hermostua. Kysyy myös, nautinko, kun häneen sattuu, mikä on minusta hyvin outoa. Tai ei edes kysy, vaan toteaa, että nyt varmaan olen tyytyväinen, kun hän menetti hermonsa ja voin taas syyttää häntä siitä. Se sattuu.
Jotain on vialla mutta en ymmärrä mikä. Välillä kaikki on vaan niin, hyvin, ihanaa.
En ole paljon seurustellut, onkohan tämä ihan tavallista? Olemme kuitenkin jo yli kolmekymppisiä. Haluaisin kai erota, jotenkin en sen takia, että hän saisi sitten sen viimeisen sanan, että oli oikeassa. Ajatus, että olisi erottu, ja hän näkisi minut jossain onnellisena nauramassa, on jotenkin ahdistava. Tämäkään ei varmaan ihan terve tapa ajatella. Voiko tämä tästä parantua enää..
Miten voi samaan aikaan samaa ihmistä ikävöidä sekä inhota? En tiedä rakastanko tarpeeksi enää.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sanoisi rakkaudeksi tuollaista sekoilua.
Jos et halua erota, niin sitten voisit kokeilla ns. terapeuttimenetelmää, jossa vastaat miehelle tyylin "tuo on mielenkiintoista, kerro lisää" tai "haluatko puhua tuosta lisää, se tuntuu painavan sinua" tai " sanoit XXX ja huomaan, että sinusta tuntuu pahalta, miten itse kuvailisit tunteitasi". Eli älä puolustele, älä mene mukaan, osoita vain ulkopuolista kiinnostustasi asiaan. Ole ammatillinen, ole etäinen, laita mies puhumaan itsestään.
Vaikka tämä ei johda mihinkään, niin ainakin sinulla on hauskaa. Mies on aika avuton, kun joutuu puhumaan tunteistaan, kun hän haluaa syyllistää sinua.
Mies kuulostaa epävakaalta. Henkistä väkivaltaa todella paljon varmaan sitten molemmin puolin, mutta veikkaan että sinä osaisit kyllä olla ilmankin.
En ymmärtänyt. Siis teetkö sinä jotakin mihin mies reagoi vai reagoiko mies noin ilman syytä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et halua erota, niin sitten voisit kokeilla ns. terapeuttimenetelmää, jossa vastaat miehelle tyylin "tuo on mielenkiintoista, kerro lisää" tai "haluatko puhua tuosta lisää, se tuntuu painavan sinua" tai " sanoit XXX ja huomaan, että sinusta tuntuu pahalta, miten itse kuvailisit tunteitasi". Eli älä puolustele, älä mene mukaan, osoita vain ulkopuolista kiinnostustasi asiaan. Ole ammatillinen, ole etäinen, laita mies puhumaan itsestään.
Vaikka tämä ei johda mihinkään, niin ainakin sinulla on hauskaa. Mies on aika avuton, kun joutuu puhumaan tunteistaan, kun hän haluaa syyllistää sinua.
Teen aina näin eukolle, kun se räksyttää siivouksesta tai vessanpöntön jarrutusjäljistä. Viihdearvo 10/10.
Veikkaan... mies on mammuuu. Oppinut kotonaan.
Ei suomalainen ole tommoinen.
Ei jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole rakkautta.
Laheisriippuvuutta. Pahenee hoitamattomana.
Hoitoon molemmat yhdes tai erikseen.
Hänellä on ongelma johon hän tarvii ammattilaisen apua. Koeta saada hänet hakemaan apua.
Riitatilanteessa ehdottaisin että pysyt rauhallisena etkä lähde mukaan hänen tunnemyrskyihinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmmm. Etusivulla vain viisi valitusaloitusta miehestä.
Niistä kolme pitkiä pötköön kirjoitettuna. Yhteensattumaako?
Minusta ainakin vaikuttaa, että mies tuntee olonsa turvattomaksi. Johtuu varmastikin juuri tuosta, että sinulla on niin suuri oman tilan tarve. Lisäksi kun asutte erillään ja sulla on miespuolisiakin kavereita, niin voi epävarmempaa miestä koetella jonkun verran. Jos jotenkin pystyisit tekemään miehen olon turvallisemmaksi.. Ole lempeämpi hänelle:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet jo jättänyt miespuoliset kaverisi? Manipulointi on alkanut.
Et kertonut mikä riidan aiheuttaa. Niin ei voi ottaa kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on tunnekylmä ja epäempaattinen sinua kohtaan. Syyttely yms. on henkistä väkivaltaa. Tarkoituksella hän horjuttaa itsetuntoasi ja itsenäisyyttäsi. Suosittelen sinulle yksilöterapiaa, jos et omin avuin jaksa irrottautua. Väkivaltaisissa suhteissa sairastuu itsekin. Sinulla on oikeus olla oma itsesi ja nyt käy niin että sinä muovaudut täysin miehen tarpeisiin, mutta hän ei sinun.
On tavallista, siis mielenterveysongelmat. Ja terapiaan ei suostuta, kärsitään vaan, ja pannaan kumppanikin kärsimään. Noin se menee.