Millainen mielikuva sulle tulee jos tuttu kertoo olevansa a) luterilainen b) helluntailainen uskova?

Helluntailainen on todennäköisesti tiukkapipoisempi. Luterilainenkin voi olla tiukkis, mutta ei välttämättä ole, sillä luterilaisuuden parista löytyy laajempi kirjo vakaumuksia.

a) voi olla mitä vaan, tapakristitty, aktiivinen tai ei

b) hihhuli, luultavasti jotenkin yksinkertainen (pahoittelut tästä, mutta tämä on se ensimmäinen mielikuva)

Luterilainen itse. Helluntalaisuus on irrationaalista kielillä puhumisineen ja kaatuiluineen. Pidän hiljentymisestä, en show-meiningistä.

Jos tuo on erikseen mainittava, niin sekä a että b ovat liian tiukkapipoisia mulle. Olen uskonnoton.

Helluntalainen tuo asian heti esiin, se on heidän persoonallisuuden tärkeimpiä osia, aina on hetki aikaa puhua uskosta. Luterilainen harvemmin kertoo uskostaan, ellei siihen ole joku asiaan liittyvä tilaisuus.

A. Usko saattaa näkyä elämässä jotenkin tai sitten se on sydämen hiljaista uskoa. Jos tuo asian esiin luulen että kyse aktiivikristitystä. Silti luterilainen usko harvemmin on niin selkeää ja voimallista kuin hellareilla.

B. Jeesus on tärkein. Halutaan pelastaa muidenkin sielut.

Olisin ilahtunut sekä A että B:stä, usko on hyvä asia ihmisessä.

Luterilainen ei varasta ja huijaa niin paljon eikä puhu valheita tyhjää . Sanoo asiasta . Luterilaiset on siistimpiä ja ei niin taikauskoisia . Tosin hindujen jogaa on levinnyt . Wikipedia hindujen jumalat.

Ortodoksi kristityt näyttää budhan ja hindun käsimerkkejä . Vannominen ei kyllä oo hyvä asia kun moneen kertaa lukee uudessa testamentissa mikä on kristittyjen kirja ettei saa vannoa mitään.

a) voisi olla mitä tahansa äärilestoista uskonnosta vähät välittävään, tuskin kuitenkaan, jos sanoo olevansa luterilainen kristitty

b) helluntailainen voi olla melkosuvaitsevainen tai sitten hullu ahdasmielinen hihhuli.

Itse olen sitoutumaton, luterilainen kristitty

Koska usko,kristinusko,on sama,ei tule mieleen samanlaisia eroja kuin nyt vaikka islamin ja kristinuskon välillä.

Mutta kansankirkkomme luterilainen henkilö voi olla joko syvästi uskovainen tai ateisti,tai mitä hyvänsä siltä väliltä.

Eikä tekemisiä valvota,ei ole tanssi/meikki/alkoholikieltoja,vaan kaikki on jokaisen ihmisen itsensä mukaan,mitä tuntee voivansa tehdä ja mitä ei.

Helluntailaisuus on suunta,jossa kaikki jäsenet pyrkivät käyttäytymään tiettyjen normien mukaan,eli vakaan kristillisyyden mukaan.

Toki heissäkin on vapaamielisempiä eikä ainakaan meikki-ja tanssikieltoa ole.

Virpi Miettinen on ainakin aina paksussa pakkelissa ja moni muu julkkishelluntailainen.

Itse olen seurannut sivusta helluntailaisia ja jonkin verran babtisteja.

Sen olen huomannut,että harvoin tulee vastaan viiksekästä tai parrakasta babtistia.

Joskus nuorena vuosikymmenet sitten juttelin helluntailaismiehen kanssa kaikista heidän tavoistaan ja kävi ilmi,että hän piti partaa maailmallisuuden merkkinä,niinkuin kai meikkiä naisilla.

a) normaali ihminen joka haluaa kertoa kuuluvansa kirkkoon,käy häissä ja hautajaisissa kirkossa ei muuten

b) vakaumuksellinen uskovainen joka oikeasti näkyy monessa toiminnassa...

Luterilainen voi olla mitä vaan fundamentalistista agnostikkoon. Helluntailaisesta tulee mieleen täysin hurahtanut hihhuli, joka elää jossain taivasten valtakuntaa odottavassa todellisuudessa ja syytää rahansa karismaattisiin uskonlahkon johtajiin. Nojoo okei olen tavannut maltillisiakin hellareita, mutta myös niitä jotka ramppaavat Miamissa ja tuhlaavat rahansa Maldonadon rahanriistotemppuihin. Olen ateisti.

Me luterilaiset ollaan keskimäärin rauhallisia ja järkeviä uskossamme, emme kaipaa tunnemylläkkää, ei ole tarvetta kohotella käsiä ja huokailla "Kiitooosh Jeesushh", tämä kaikella rakkaudella uskosisaria ja -veljiä kohtaan :)

Appivanhempanikin ovat hellareita ja heidän mukana välillä tulee käytyä. Kaipaan ehtoollista joka sunnuntai, se aina jaksaa ihmetyttää että sitä saa vain silloin tällöin. Oikein kelpo uskovaisia löytyy molemmista!

Tunnustuksellinen luterilainen

Ei jatkoon sille ihmiselle. Ateisti olen.

Vierailija kirjoitti:

Me luterilaiset ollaan keskimäärin rauhallisia ja järkeviä uskossamme, emme kaipaa tunnemylläkkää, ei ole tarvetta kohotella käsiä ja huokailla "Kiitooosh Jeesushh", tämä kaikella rakkaudella uskosisaria ja -veljiä kohtaan :)

Appivanhempanikin ovat hellareita ja heidän mukana välillä tulee käytyä. Kaipaan ehtoollista joka sunnuntai, se aina jaksaa ihmetyttää että sitä saa vain silloin tällöin. Oikein kelpo uskovaisia löytyy molemmista!

Tunnustuksellinen luterilainen

Ja pyydän saman tien anteeksi, tajusin että saatoin loukata tai aiheuttaa vääriä mielikuvia ei-uskovaisissa. Anteeksi, ja Kiitos Jeesus <3 !

Vierailija kirjoitti:

Ei jatkoon sille ihmiselle. Ateisti olen.

Ei jatkoon, parisuhteessa vai elämässä? Haluatko eliminoida meidät uskovaiset, eikö meillä ole oikeutta elää? Vain ateistit kelpaa elämään?

Itse en usko mihinkään, en juurikaan vietä aikaa uskonnollisten ihmisten kanssa. Olisi se kai jees jos ei jauhaisi liikaa asiasta tai tuputtaisi uskoaan minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jatkoon sille ihmiselle. Ateisti olen.

Ei jatkoon, parisuhteessa vai elämässä? Haluatko eliminoida meidät uskovaiset, eikö meillä ole oikeutta elää? Vain ateistit kelpaa elämään?

Ööö rauhoitu, missään tuossa ei sanota noin ... -eri

Ei minulle ole ongelma muuten, mutta yritän muistaa olla kiroilematta ja hokematta herrajumala ja herranjestas.

A) Eipä juuri mitään, aika tavallista Suomessa. Luterilaisuus tuttua lapsuudesta.

B) Samaistun vähemmän kuin A vaihtoehtoon, mutta jokainen uskokoon mihin haluaa

Oma 'vakaus'  on spirituaalinen ja uskon, että on jokin korkeampi voima. Uskomukseni lähempänä buddhalaisuutta ja hindulaisuutta.