Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttävimmät, lapsettomien sinkkukavereiden jutut?
06.01.2021 |
Oon kolmenkympin paikkeilla ystävieni kanssa ja minulla on parisuhde, heillä ei.
Olen elämäntilanteessa, jossa haaveilen perheen perustamisesta. He tietenkään eivät. Deittailevat kyllä.
Nyt tuntuu, että ystävillä on joku valtava tarve jatkuvasti korostaa itseään. Kuinka ovat modernia uranaisia eikä perinteinen rivitalo ja äitielämä kiinnosta heitä. (Miksi edes kiinnostaisi, jos ovat toistaiseksi vielä yksin?)
Puhuvat halveksuen perinteisistä mielikuvista ja jaksavat tuoda esille heidän ”poikkeuksellisia” piirteitään. 🙄
Omasta mielestään eivät *todellakaan* ole mitään ruoanlaittajia tai siivooajia. Inhoavat sukulaisten lapsia ja eivät lähde miehelle miksikään äidin korvikkeeksi.
Mulla on ihan sama miten elämäänsä elävät, mutta turhauttaa kuunnella samaa ränttäystä kerrasta toiseen. Tuntuu, etten voi edes puhua omista lapsihaaveistani heille.
Ymmärrän, että varmasti vituttaa jos jatkuvasti vanhat sukulaiset kyselevät miehen löytämisestä ja lasten hankkimisesta.. Mutta kun oma kiinnostus alkaa olla perheessä ja kodin hankkimisessa niin ärsyttää kuunnella kuinka mun valinnat on niin noloja ja selkeästi äitihaaveilla heitän elämäni hukkaan 🙄🙄
Ärsyttääkö ketään muuta ikinä lapsettomien sinkkujen jutu?
Kommentit (5)
Ihminen on lauma eläin. - Jos olet "vasta" +/- kolmekymppinen niin jos sinulla on tällä hetkellä lähipiirissäsi enempi sinkkuja, niin lienee luonnollisa, että he liittoutuvat keskenään tai muutoi sanottavat elämäänsä sinkkuden kautta. Sinä joudut kuulemaan enempi älyvapaaa sinkkuläppää, koska olet ilm ystäväpiiris ensimmäien, jok aon ottanu askeleen kohti vakaampaa parisuhdetta ja joka on uskaltaunut hankkimaan ai ainakin unelmoimaan avoimesti lapsiperhe arjesa
Mutta, mutta odotappa 5-10 vuotta, niin tilanne saattaa olla jo ihan toinen. Ei välttämättä mutta edelleen aika moni myös haluaa viettää aikaansa samantapaisessa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Minun laiseni, jotka eivät ole onnistuneet saamaan lapsia saati löytää itselleen kumppania haaveistan ja unelmistanija yrityksiistä huolimatta vaan on ja on ollut sinkkuna koko ajan vaikka ikävuosia on noin 40 on kuitenkin aika pieni vähemmistö.
Onnea tulevaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletkos puhunut suoraan asiasta vai vaan vinkunut aaveella?
Oletko kertonut itse selväsanaisesti haluavasi perhe-elämää ja sen rivarin, kun keskustelu menee noille urille? Jos olette olleet ystäviä nuoresta asti, etkä ole sellaista haavetta selvästi esiin tuonut, voivat he ajatella että kaipaat (yhä?) samoja asioita kuin he (parisuhde ei vielä tarkoita, että haluaa äidiksi tms). Silloin on usein tapana puhua vähän me henkeen, jossa puolin ja toisin ikään kuin tuetaan sitä toisen valintaa ja helposti tulee muita vaihtoehtoja vähöteltyä. Ei kovin fiksua, mutta hyvin tavallista ja inhimillistä. He eivät ehkä vain tiedä, ettet sinä toivokaan samoja asioita - voi hyvin olla että jos hahmottaisivat, että ihan oikeasti sulla on toiveissa jotain muuta, niin ymmärtäisivät kyllä olla siinä tukena.
Näin ainakin omassa kaveripiirissä kävi, kun ensimmäiset alkoivat perheistä haaveilla. Itse en perhettä halua vieläkään, mutta olen oppinut tietämään ketkä ystäväni haluavat ja pystyn tukemaan heitä siinä, vaikka itse kaipaankin eri juttuja. Onneksi hekin puolestaan osoittavat kiinnostusta minun toiveitani ja tavoitteitani kohtaan - osoitatko sinä ystävillesi? Jos molemmin puolin on avoimen keskustelunkin jälkeen kyvyttömyyttä myötäelää ja tukea toisen unelmia, niin sitten ehkä ette ole toisillenne oikeaa seuraa.
Mitä yhteistä sulla sitten on noiden "ystävien" kanssa? Jospa yrittäisit löytää samanhenkistä seuraa tai ainakin sellaisia, jotka kunnioittavat toisten erilaisia haaveita ja elämäntapaa.