Sektiolla synnyttäneet: miten seuraava raskaus ja synnytys sujuneet?

Up. Eikö täällä ketään, kellä aiheesta kokemuksia jaettavana? 

Ensimmäinen lapsi oli perätilassa, joten tehtiin sektio (jonka sain vasta pitkän anelemisen jälkeen - lääkäri tosin totesi, että joka tapauksessa hätäsektio siitä olisi tullut, mutta olisin saanut kokea edes osan synnytyksestä). Toinen lapsi syntyi 2v 2kk myöhemmin ja sektiolla hänkin, koska en halunnut mitään ylimääräisiä riskejä toisen perätilavauvan kohdalla. Siihen sektioon suostuttiin ensimmäistä suopeammin.

Tiedän useita, joilla ensimmäinen synnytys on ollut kiireellinen sektio, mutta seuraava on syntynyt alateitse normaalisti. Itselläni kaksi sektiota, jälkimmäinen omasta toiveestani. Kaikki sujui hyvin ja lisälapsiakin olisi voinut tehdä, mutta meidän lapsiluku oli täynnä.

En oikein ymmärrä, miten vuoden tauko raskauksissa voisi olla kenellekään ongelma. Silloinkin on mahdollista alle kahden vuoden ikäero, joka tarkoittaa rankkaa pikkulapsiaikaa Anna sen esikoisen olla ihan rauhassa hetki peheen pienin.

Esikoiseni syntyi sektiolla ja uudestaan raskaaksi tulin hänen ollessa vuoden vanha. Seuraavakin raskaus sujui ongelmitta kuten edellinenkin, eli itsellä ei vaikuttanut mitenkään aiempi sektio. Toinen lapsi syntyi myös sektiolla suunnitellusti (ahdas lantio) ja sekin sujui ihan yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin.

Minulle gynekologi sanoi, että nykyisin ei enää ajatella että sektion jälkeen tulisi pitää pidempää taukoa raskauksien välillä.

Sektioiden välillä tulisi olla se vuosi, ei raskauksien. Eli jos et nyt samantien sektiosalista tulon jälkeen raskaudu niin no prob.

Se menehtynyt perhebloggaaja josta tänään uutisoitiin odotti viidettä lastaan ja tiesi jo ennalta että tiedossa olisi viides sektio. Lapsilla ei näytä kovin suurta ikäeroa olevan että näköjään hänellä hyvin sujuneet sektiot, raskautumiset ja odotusajat.

Nämä on todella yksilöllisiä tilanteita, eli vaikka tässä kertoisi mitä, et missään tapauksessa voi ottaa sitä minään referenssinä omaan tekemiseesi. Jos lääkäri sanoi vähintään vuosi, uskoisin sen ihan suosiolla. Hän on kuitenkin nähnyt sen sun kohdun ja tekee arvion sen pohjalta. Itsellä kolme sektiota, yksi kiireellinen ja suunniteltua. Joka sinänsä nyt ei mitään sano, kun leikkaus tehdään täysin samalla tavalla kummassakin, toisessa vaan mennään lekuuriin sängyssä, toisessa kävellään leikkuriin omin jaloin. Väliä sektioilla on 3v2kk ja 2v6kk. Raskaudet menivät muuten oikein hyvin, vauvat vaan olivat isoja, joka aihetti omat ongelmansa omaan jaksamiseen, mutta vanhat sektioarvet eivät kiusaneet missän vaiheessa. Nyt 13v myöhemmin on kyllä kaikkea renkkaa. Vikan sektion jälkeen leikannut lääkäri totesi, että mun kohtu kestäisi vaikka kaksi sektiota vielä, mutta kun lapsiluku oli jo täynnä, en lähtenyt kokeilemaan kuinka olisi käynyt. Eli kuuntele sitä hoitohenkilökuntaa, ja lapset pienellä ikäerolla ei ole mikään tae sille, että he "ovat toisilleen seurana", kuten moni tuntuu kuvittelevan. Melkein päinvastoin, kun vauvat ovat saaneet olla vauvoja perheessä ihan rauhassa ennen kuin sisarus on syntyt, tuntuvat tulevan jopa paremmin toimeen keskenään kun nämä vuoden ikäerolla hankitut ja vanhempiensa huomiosta vauvasta saakka tapelleet.   

Vierailija kirjoitti:

Se menehtynyt perhebloggaaja josta tänään uutisoitiin odotti viidettä lastaan ja tiesi jo ennalta että tiedossa olisi viides sektio. Lapsilla ei näytä kovin suurta ikäeroa olevan että näköjään hänellä hyvin sujuneet sektiot, raskautumiset ja odotusajat.

Niin, mitä nyt kupsahti kuoliaaksi viidennessä raskaudessa rv 16. Kait se on "onnistuminen" sekin? 

Sektiosta oli silloin aikaa vähän päälle pari vuotta, kun synnytin seuraavan lapseni. Ei ollut mitään sektiosta johtuvaa ongelmaa, että ihan normaalisti sujui alatiesynnytys. Tosin imukuppia jouduttiin käyttämään ja leikkaamaan välilihaa, mutta toipuminen oli helpompaa kuin sektiosta. Tietysti joutui enemmän lantionpohjanlihaksia treenamaan että sai ne ennalleen ja episiotomia arpea hoitamaan. Raskauduin helposti, kuten aikaisemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Sektioiden välillä tulisi olla se vuosi, ei raskauksien. Eli jos et nyt samantien sektiosalista tulon jälkeen raskaudu niin no prob.

Jos synnytysten väliin jää alle vuosi, mitä ei sektion jälkeen todellakaan suositella, niin synnytystapa on nimenomaan automaattisesti sektio koska alatiesynnytyksessä on liian suuri riski kohdun repeämiseen. Kuitenkin kohtu voi revetä myös ennen synnytystä joskin se on harvinaista. Mikäli kohtu repeää sairaalan ulkopuolella, vauva kuolee lähes 100% varmasti ja on iso riski että äitikin kuolee.

Älä jaa tällaisissa asioissa väärää tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Nämä on todella yksilöllisiä tilanteita, eli vaikka tässä kertoisi mitä, et missään tapauksessa voi ottaa sitä minään referenssinä omaan tekemiseesi. Jos lääkäri sanoi vähintään vuosi, uskoisin sen ihan suosiolla. Hän on kuitenkin nähnyt sen sun kohdun ja tekee arvion sen pohjalta. Itsellä kolme sektiota, yksi kiireellinen ja suunniteltua. Joka sinänsä nyt ei mitään sano, kun leikkaus tehdään täysin samalla tavalla kummassakin, toisessa vaan mennään lekuuriin sängyssä, toisessa kävellään leikkuriin omin jaloin. Väliä sektioilla on 3v2kk ja 2v6kk. Raskaudet menivät muuten oikein hyvin, vauvat vaan olivat isoja, joka aihetti omat ongelmansa omaan jaksamiseen, mutta vanhat sektioarvet eivät kiusaneet missän vaiheessa. Nyt 13v myöhemmin on kyllä kaikkea renkkaa. Vikan sektion jälkeen leikannut lääkäri totesi, että mun kohtu kestäisi vaikka kaksi sektiota vielä, mutta kun lapsiluku oli jo täynnä, en lähtenyt kokeilemaan kuinka olisi käynyt. Eli kuuntele sitä hoitohenkilökuntaa, ja lapset pienellä ikäerolla ei ole mikään tae sille, että he "ovat toisilleen seurana", kuten moni tuntuu kuvittelevan. Melkein päinvastoin, kun vauvat ovat saaneet olla vauvoja perheessä ihan rauhassa ennen kuin sisarus on syntyt, tuntuvat tulevan jopa paremmin toimeen keskenään kun nämä vuoden ikäerolla hankitut ja vanhempiensa huomiosta vauvasta saakka tapelleet.   

Minulle tosiaan tuosta vuoden välistä mainitsi lääkäri, joka kirjoitti lähetteen sektioon. Ei siis ollut nähnyt kohtuani, vaan kyseessä oli sellainen yleinen ohjeistus välistä, jota pidetään turvallisena. Selitti juurikin siitä, että istukka saattaa kiinnittyä tuoreeseen arpeen ja se aiheuttaa hankaluuksia seuraavaan raskauteen. Olen miettinyt, että kävisin omakustanteisesti gynekologilla näytillä ja tiedustelisin sieltä mielipidettä, mutta toisaalta ei tässä nyt mitään kamalaa hoppua ole vielä seuraavan lapsen yrittämisen kanssa. 

Me mieheni kanssa olemme kuitenkin ajatelleet, että parempi olisi saada lapset pienellä ikäerolla "samaan sumaan". Näin on toki hetken aikaa varmasti erittäin raskasta, mutta helpottaa sitten myös nopeammin, kuin että heti kun ensimmäinen vähän itsenäistynyt, taas kaikki sama rumba alusta. Saman ikäisistä lapsista myös toisilleen seuraa. Tappelemaan tulevat todennäköisesti joka tapauksessa, oli ikäeroa minkä verran tahansa. Itsellä omakohtaista kokemusta 6 v nuoremmasta pikkuveljestä, joka oli koko ajan huomion kipeänä härnäämässä. 

Ap. 

Kolme sektiota, yksi omasta toiveesta ja yksi kiireellinen, kolmas näiden jälkeen automaattisesti sektio. Ensimmäisen sektion jälkeen tulin 6 kk kohdalla uudelleen raskaaksi ja sain kuulla aikamoisen läksytyksen aiheesta. Tuli kuitenkin keskenmeno. Keskenmenon jälkeen n. 9 kk sektiosta sain kuitenkin gynen polilta raskausluvan, raskaaksi tulin kun sektiosta vuosi. Toisessa sektiossa kysyin leikkauspöydällä arviota kohdun kunnosta ja milloin on turvallista raskautua uudelleen, vastattiin että vuosi pitäisi odottaa. Vuoden kohdalla ensimmäisestä yrityskierrosta tärppäsi kolmas lapsi.

Ymmärtääkseni tästä ei ole selvää tutkimusnäyttöä, mutta yleensä suositellaan vuoden varoaikaa. Jotkut gynekologit ovat kuitenkin optimistisempia kuin toiset. Tiedetään, että aiempaan sektioon liittyy riski että sektioarven repeämiseen seuraavassa synnytyksessä tai joskus jopa loppuraskaudessa. Riski on pieni, mutta siihen liittyy iso kuolleisuus. Ei kuitenkaan ole mitään yksiselitteistä näyttöä siitä, millaisella aikataululla tämä riski pienenee. Täysinhän se ei katoa vaikka odottaisi kymmenen vuotta.

Uskoisin kuitenkin ensisijaisesti leikannutta gynekologia. Mehän emme voi tietää, onko vuoden suositus ollut pelkkä rutiinineuvo vai onko juuri sinun leikkauksessasi ollut tekijöitä, jotka aiheuttavat erityisen riskin. Kuten joku yllä sanoi, leikkaava gynekologi pystyy parhaiten arvioimaan kohtusi kuntoa ja seinämän paksuutta.

Vierailija kirjoitti:

Se menehtynyt perhebloggaaja josta tänään uutisoitiin odotti viidettä lastaan ja tiesi jo ennalta että tiedossa olisi viides sektio. Lapsilla ei näytä kovin suurta ikäeroa olevan että näköjään hänellä hyvin sujuneet sektiot, raskautumiset ja odotusajat.

Ei vielä tiedä mihin kuoli. Repesikö kohtu. Useat sektiot tekevät kohdun hauraaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä on todella yksilöllisiä tilanteita, eli vaikka tässä kertoisi mitä, et missään tapauksessa voi ottaa sitä minään referenssinä omaan tekemiseesi. Jos lääkäri sanoi vähintään vuosi, uskoisin sen ihan suosiolla. Hän on kuitenkin nähnyt sen sun kohdun ja tekee arvion sen pohjalta. Itsellä kolme sektiota, yksi kiireellinen ja suunniteltua. Joka sinänsä nyt ei mitään sano, kun leikkaus tehdään täysin samalla tavalla kummassakin, toisessa vaan mennään lekuuriin sängyssä, toisessa kävellään leikkuriin omin jaloin. Väliä sektioilla on 3v2kk ja 2v6kk. Raskaudet menivät muuten oikein hyvin, vauvat vaan olivat isoja, joka aihetti omat ongelmansa omaan jaksamiseen, mutta vanhat sektioarvet eivät kiusaneet missän vaiheessa. Nyt 13v myöhemmin on kyllä kaikkea renkkaa. Vikan sektion jälkeen leikannut lääkäri totesi, että mun kohtu kestäisi vaikka kaksi sektiota vielä, mutta kun lapsiluku oli jo täynnä, en lähtenyt kokeilemaan kuinka olisi käynyt. Eli kuuntele sitä hoitohenkilökuntaa, ja lapset pienellä ikäerolla ei ole mikään tae sille, että he "ovat toisilleen seurana", kuten moni tuntuu kuvittelevan. Melkein päinvastoin, kun vauvat ovat saaneet olla vauvoja perheessä ihan rauhassa ennen kuin sisarus on syntyt, tuntuvat tulevan jopa paremmin toimeen keskenään kun nämä vuoden ikäerolla hankitut ja vanhempiensa huomiosta vauvasta saakka tapelleet.   

Minulle tosiaan tuosta vuoden välistä mainitsi lääkäri, joka kirjoitti lähetteen sektioon. Ei siis ollut nähnyt kohtuani, vaan kyseessä oli sellainen yleinen ohjeistus välistä, jota pidetään turvallisena. Selitti juurikin siitä, että istukka saattaa kiinnittyä tuoreeseen arpeen ja se aiheuttaa hankaluuksia seuraavaan raskauteen. Olen miettinyt, että kävisin omakustanteisesti gynekologilla näytillä ja tiedustelisin sieltä mielipidettä, mutta toisaalta ei tässä nyt mitään kamalaa hoppua ole vielä seuraavan lapsen yrittämisen kanssa. 

Me mieheni kanssa olemme kuitenkin ajatelleet, että parempi olisi saada lapset pienellä ikäerolla "samaan sumaan". Näin on toki hetken aikaa varmasti erittäin raskasta, mutta helpottaa sitten myös nopeammin, kuin että heti kun ensimmäinen vähän itsenäistynyt, taas kaikki sama rumba alusta. Saman ikäisistä lapsista myös toisilleen seuraa. Tappelemaan tulevat todennäköisesti joka tapauksessa, oli ikäeroa minkä verran tahansa. Itsellä omakohtaista kokemusta 6 v nuoremmasta pikkuveljestä, joka oli koko ajan huomion kipeänä härnäämässä. 

Ap. 

Arpiraskaus ei ole se suurin ongelma. Se todetaan ultraäänessä ja hoidetaan kohdunulkoisena raskautena. Toki toivotun raskauden menetys on aina tragedia, johtui se sitten väärään paikkaan kiinnittymisestä tai muusta syystä. Mutta pahin riski on kohdunrepeämä joka on hengenvaarallinen. Se on harvinainen, mutta siinä on erittäin suuri riski vauvan kuolemaan ja melko suuri riski äidin kuolemaan. Vaikka äiti selviäisi, voidaan kohtu joutua poistamaan jolloin tulevienkin raskauksien mahdollisuus menetetään. Ja vaikka äiti ja kohtukin saataisiin pelastettua, on melko yleistä ettei repeämän jälkeen suositella enää uusia raskauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä on todella yksilöllisiä tilanteita, eli vaikka tässä kertoisi mitä, et missään tapauksessa voi ottaa sitä minään referenssinä omaan tekemiseesi. Jos lääkäri sanoi vähintään vuosi, uskoisin sen ihan suosiolla. Hän on kuitenkin nähnyt sen sun kohdun ja tekee arvion sen pohjalta. Itsellä kolme sektiota, yksi kiireellinen ja suunniteltua. Joka sinänsä nyt ei mitään sano, kun leikkaus tehdään täysin samalla tavalla kummassakin, toisessa vaan mennään lekuuriin sängyssä, toisessa kävellään leikkuriin omin jaloin. Väliä sektioilla on 3v2kk ja 2v6kk. Raskaudet menivät muuten oikein hyvin, vauvat vaan olivat isoja, joka aihetti omat ongelmansa omaan jaksamiseen, mutta vanhat sektioarvet eivät kiusaneet missän vaiheessa. Nyt 13v myöhemmin on kyllä kaikkea renkkaa. Vikan sektion jälkeen leikannut lääkäri totesi, että mun kohtu kestäisi vaikka kaksi sektiota vielä, mutta kun lapsiluku oli jo täynnä, en lähtenyt kokeilemaan kuinka olisi käynyt. Eli kuuntele sitä hoitohenkilökuntaa, ja lapset pienellä ikäerolla ei ole mikään tae sille, että he "ovat toisilleen seurana", kuten moni tuntuu kuvittelevan. Melkein päinvastoin, kun vauvat ovat saaneet olla vauvoja perheessä ihan rauhassa ennen kuin sisarus on syntyt, tuntuvat tulevan jopa paremmin toimeen keskenään kun nämä vuoden ikäerolla hankitut ja vanhempiensa huomiosta vauvasta saakka tapelleet.   

Minulle tosiaan tuosta vuoden välistä mainitsi lääkäri, joka kirjoitti lähetteen sektioon. Ei siis ollut nähnyt kohtuani, vaan kyseessä oli sellainen yleinen ohjeistus välistä, jota pidetään turvallisena. Selitti juurikin siitä, että istukka saattaa kiinnittyä tuoreeseen arpeen ja se aiheuttaa hankaluuksia seuraavaan raskauteen. Olen miettinyt, että kävisin omakustanteisesti gynekologilla näytillä ja tiedustelisin sieltä mielipidettä, mutta toisaalta ei tässä nyt mitään kamalaa hoppua ole vielä seuraavan lapsen yrittämisen kanssa. 

Me mieheni kanssa olemme kuitenkin ajatelleet, että parempi olisi saada lapset pienellä ikäerolla "samaan sumaan". Näin on toki hetken aikaa varmasti erittäin raskasta, mutta helpottaa sitten myös nopeammin, kuin että heti kun ensimmäinen vähän itsenäistynyt, taas kaikki sama rumba alusta. Saman ikäisistä lapsista myös toisilleen seuraa. Tappelemaan tulevat todennäköisesti joka tapauksessa, oli ikäeroa minkä verran tahansa. Itsellä omakohtaista kokemusta 6 v nuoremmasta pikkuveljestä, joka oli koko ajan huomion kipeänä härnäämässä. 

Ap. 

Mitähän sä tarkoitat tuolla? Terkuin 18, 16 ja 13 vuotiaiden äiti

Sektio ei ole synnyttämistä vaan lapsen ulos auttaminen kohdusta muiden toimesta. Siinä äiti ei synnytä vaan makaa toimettomana. Alatie synnytyksessä taas äiti synnyttää lapsensa ponnistamalla voimakkaasti supistuksen aikana ja näin ollen itse saattaa lapsensa maailmaan valvovien silmien alla.

Minulla ensimmäinen lapsi syntyi kiireellisellä sektiolla ja seuraava 1v4kk myöhemmin normaalisti alateitse. Toista raskautta seurattiin vähän tarkemmin kuin ensimmäistä, lähinnä siksi, ettei ensimmäisessä perätilaa huomattu ennen kuin vasta synnytyksessä. 

Meillä kävi ”vahinko” ja tein positiivisen raskaustestin, kun esikoinen oli vasta 1v.

Kroppa ei selvästi ollut palautunut tarpeeksi edellisestä raskaudesta ja kärsin kovista selkä- ja liitoskivuista koko raskauden ajan. Toisessa raskaudessa kärsin myös voimakkaasta pahoinvoinnista, jota jatkui melkein raskauden puoliväliin asti.

Synnytys menikin sitten päin honkia. Ensimmäinen vauva ei mahtunut syntymään alakautta vaikka oli 3kg ja päädyttiin kiireelliseen sektioon.

Toinen lapsi olikin painoarvoon mukaan 4,5kg ja lantiokin kuvattiin, piti kuulemma mahtua syntymään normaalisti mittojen mukaan. No ei todellakaan mahtunut. 12h avautumisvaiheen ja yli 1h kestäneen ponnistusvaiheen jälkeen päädyttiin hätäsektioon. Tässähän kävi neuvolan mukaan hoitovirhe. Vauva oli ollut kuulemma väärässä asennossa ”naama edellä” , jonka kätilö oli nähnyt. Vauva oli syntyessään 4,9kg (ei raskaus diabetestä). Pyysin sektiota jo ennen synnytystä. Siihen ei suostuttu, koska ”mittojen mukaan piti mahtua syntymään alakautta”. Ihmeteltiin miehen kanssa millä logiikalla iso vauva olisi mahtunut syntymään, kun pienempi esikoinenkaan ei mahtunut. Olivat Ensimmäisessä synnytyksessä myös huomanneet, että mulla on nuorena murtunut häntäluu, minkä takia vauva ei mahtunut syntymään. Tätä ei oltu kuitenkaan kirjattu tietoihin eikä muka lääkärit huomanneet tätä ennen ponnistusvaihetta. Selvä hoitovirhe siis tehty.

Enempää lapsia meille ei tule ja suurena syynä siihen on edellinen traumaattinen synnytys, jossa meinasi sekä oma että lapsen henki mennä. Mullehan nousi edellisessä synnytyksessä myös korkea kuume ja oksentelin kipujen takia. Vauva kiidätettiin heti leikkauksesta tehohoitoon. Luojan kiitos selvisimme molemmat.

Miksi ihmeessä ap haluat mennä alatiehen noin hyvän kokemuksen jälkeen? Alatie ei monelle ole mikään voimaannuttava unelmien täyttymys vaan henkisesti ja fyysisesti traumatisoiva tapahtuma sekä vauvalle jopa hengenvaarallinen. Jos epäonnistunut alatie joudutaan pelastamaan kiireellisellä tai hätäsektiolla niin komplikaatioriskit ovat todella suuria eikä toipumista voi mitenkään verrata turvalliseen suunniteltuun sektioon.

Ihan jo oman terveyden kannalta pidä vähintään se vuosi taukoa. Raskaus on tosi rankka keholle ja sektio siihen päälle, niin anna itsesi toipua rauhassa.

Mä ymmärrän tuon ”kiireen tunnun”, itsellenikin se tuli esikoisen (sektio) syntymän jälkeen. Odotin vähän yli vuoden ja kuopus syntyi alateitse 2 vuotta esikoisen jälkeen. Mitään lääketieteellistä ongelmaa ei ollut.

Vaikka ikäeroa oli ”jopa” kaksi vuotta, oli toinen vauvavuosi ihan sairaalloisen raskas. Vauva ja esikoisen uhma päällekkäin, päikkärit meni ristiin ja lukuisia yö heräämisiä. Siinä ei saanut oikeasti levätä koskaan. Jälkeenpäin en edes ymmärrä, miten selvisin siitä.

Tästä oppineena antaisin vinkin, että katsoo ihan rauhassa esikoisen kanssa, millaista se pikkulapsiaika on ja vasta sitten tekee päätöksen toisesta.