Pelkään rakastuvani
En ole koskaan seurustellut, ja ihastuksia toki on ollut aiemmin mutta nyt on jotain ihan erilaista sellaista sielujen yhteyttä että en ole ennen kokenut. Tapasin hänet pari vuotta sitten ja ystävystyttiin, minä tosin olen suhtautunut tähän mieheen eri tavalla kuin "vain kaveriin". Hän on todella puoleensavetävä, ja mitä enemmän keskustelemme ja vietämme aikaa yhdessä, sitä varmempi tunteistani olen.
Surullista tämä on siksi, että vaikka hän olisi täydellinen ja "se oikea", minä olen itse väärä. Hän ei tunne minua kohti samoin eikä voisikaan, minussa ei ole sellaista puoleensavetävää ominaisuutta mitä monessa muussa on. Minä olen vain tylsä, väritön ja täysin harmaa persoona.
Miten tälläisestä pääsee yli? En ole koskaan tuntenut ketään kohtaan näin ja inhoan tätä, koska se vain rikkoo sydämeni.
Kommentit (2)
Voi, miten hyvin ymmärrän sinua. Olen samassa tilanteessa. Ei aavistustakaan, mitä voidaan tehdä. Paitsi olla mahdollisimman reiluja, suloisia ja kivoja.
Kun ystävyydelle rakentaa rakkautta, se kuule kestää.
Jatkan myöhemmin, koska nyt olen vaikeassa paikassa.
Elät toiveissa. Lakkasin lottoamasta ja elän maltillisesti.
Ongelmasi on itse luomasi toive ja siinä pitäytyminen.