Koiranpentu tuli taloon - lapsen ja koiran suhde?

sellaisen korkean ja napakan äänen. Voisitte yhdessä kokeilla ja harjoitella "irti" -äänen, joka ei siis ole huutoa vaan sellainen lyhyt , korkea ja napakka äännähdys, jonka kuullessaan pentu tajuaa, että sattui, hämääntyy ja päästää irti.



Ainakin television koiraohjelmissa toimii aina. :D

Niiltä löytyy jos jonkinlaista vinkkiä. Tykkään siitä brittinaisesta kyllä enemmän kuin siitä jenkkiäijästä, mutta en muista nimiään.

mutta kyllä meidän viisivuotiaat lapsetkin tuntuvat silti pysyvän kärsivällisinä - ymmärtävät että pentu ei osaa leikkiä kuin koirien tavoilla ja että pureminen loppuu kun koira kasvaa. Tosiaan jotan puremiseen kelpaavaa lelua kannattaa pitää lähistöllä. Koiraa voi myös kouluttaa yhdessä lapsen kanssa, 12-vuotiaalta pitäisi onnistua jo tosi helposti. Eli ihan perusjuttuja: luokse, istu, maahan...



Meidän lapset ja koirat on ihan yhteen kasvaneita. Poika ei viihdy pihalla yksin, mutta seuraksi riittää koirakin. Perhekuvaan piirtävät koirat ja ihmiset aivan tasa-arvoisina :-)

Harrastan koiria ja meillä on pieniä lapsia... - Tiedän hyvin, mitä näiden kahden asian yhdistäminen vaatii :)



Ensimmäinen sääntö, joka pätee koiraan kuin koiraan: Edes pentuna ei ihmistä purra. Pentua ei kuitenkaan voida kouluttaa kovin ottein pilaamatta koko koiraa. Suosittelisin, ettei lapsi vielä pitkään aikaan telmi koiran kanssa lainkaan yksin. Aina aikuinen vieressä ja pääosassa leikissä. Tiedän, se tuntuu lapsesta epäreilulle ja ikävälle, mutta minusta se on ainoa kaikille hyvä ratkaisu. Näin koira voi opetella sääntöjä ilman lapsen satuttamisen vaaraa, mutta lapsi pääsee kuitenkin mukaan koiraelämään.



Meillä lapset ovat omaasi pienempiä, joten meillä on myös tiukemmat säännöt. Lapset saavat silitellä pentua, eivät sen enempää. Minä hoidan kaiken leikittämisen ja kouluttamisen mieheni kanssa. Koira ei ole lapsen lelu - vaikka se olisikin todella kiva lelu. Tällä lelulla vain on tunteet.



Toisluokkalainen kuitenkin ymmärtää annetut ohjeet ja osaa toimia viisaammin kuin nämä minun pienempäni :) Hänen antaisin leikkiä koiran kanssa aikuisen välittömässä valvonnassa ja opettaisin hänelle, miten koirat leikkivät. Koiraa kun ei voi opettaa leikkimään niin kuin pienet pojat. Koiralla on aina kynnet ja hampaat. Valitettavasti :)



Pennun kanssa leikkiessä on helppo tehdä pennulle selväksi, kuka on pomo. Leikin lomassa ja täysin rennosti pentu kieräytetään selälleen, vatsa paljaana ja ketarat kohti kattoa. Pentu on alistettu. Sekunnin kuluttua pentu kierähtää jälleen mukaan leikkiin. Näin toiset koiratkin opettavat pennut tavoille. Leikin lomassa kerrotaan, että muistapas sitten, että minä olen pomo.



Itse puremiseen: Kun pentu puree, on se kieräytettävä heti LEIKILLÄ selälleen. Pennun kanssa ei oteta koskaan oikeasti tosissaan. Jos siis todellakin puhumme pennusta, emmekä puolivuotiaasta teinistä ;)



Jos pentu jatkaa puremista selällään ollessa, ottaisin hellästi kiinni kuonosta ja "ravistaisin". Otteet ovat todella helliä ja pehmeitä, ei mitään rempomista, korvista vetämistä tai muuta. Lisäksi napakka "ei", mutta asian täytyy antaa unohtua heti, kun pentu lopettaa puremisen. Koiralle ei koskaan saa kostaa asiaa, minkä se teki puoli minuuttia sitten.



Pennun tulee nopeasti oppia, mitä EI tarkoittaa. Mutta älkää huutako, älkää satuttako koiraa. Pennut ovat pehmeitä kapistuksia, vähän kuin puolivuotiaat vauvat :)



Ja koirahan on aina ihmisensä peilikuva. Se heijastaa teihin myöhemmällä elämällään sitä, mitä te annatte sille nyt ;)

välttäkää riehuttamisleikkejä. Pennun kanssa ei siis painita eikä sitä hyppyytetä lelun perässä ihmistä päin tai revitä samaa lelua kilpasilla. Leikin on oltava sellaista että pentu ei pääse ylikierroksille ja että 12-vuotias kokee hallitsevansa tilanteen. Eli lelun heittelyä pennulle, rapsuttelua ja kutittelua niin että pentu kellii selällään (hampaat irrotetaan tarvittaessa kädestä hellästi :-)), temppujen opetusta jne.



Lapselle voi myös opettaa koiran huomiotta jättämistä. Jos pentu siis alkaa riehaantua ja pomppia lapsen päälle ja pureskella, sille sanotaan EI ja mennään pois sen luota vaikka pöydän ääreen lukemaan tms. Pentuun ei reagoida mitenkään niin kauan kuin se yrittää saada huomiota itselleen (pureminen tietysti kielletään). Kun pentu luovuttaa, voi vähän ajan kuluttua jatkaa leikkiä.



Isonkin lapsen on usein vaikea saada ääneensä ja eleisiinsä jämäkkyyttä, jota koiran käskeminen edellyttää. Etenkin hätäänntyessään lapset alkavat puhua korkealla äännellä ja huitoa - mikä vain pahentaa tilannetta villin pennun kanssa. Siksi lasta on opastettava siinä, miten pennun kanssa ollaan ja miten tilanne rauhoitetaan.

Mitä jos koirasta tulee kaksi kertaa lasta painavampi esim. puolivuotiaana tai vuosikkaanaa, jolloin uhma on pahimmillaan? Silloinkin vaan selälleen.



Meillä on koirien kanssa edetty niin, että koirien purressa liian kovaa (ns. pentupurentaa) ihminen kiljahtaa kovasti (signaali "nyt sattui") ja leikki loppuu. Pentu ei saavuta mitään puremisellaan ja liian villitsemisen, johon tämä pureminen liittyy usein, sijaan rauhoitutaan. Leikki jatkuu vasta kun pentu on rauhoittunut.



Ihminen päättää, millon leikki alkaa ja milloin se loppuu. Huomion hakemisella ja riehumisella koira ei saavuta mitään. Namilla koiraa voidaan myös rauhoittaa. Ensimmäiseksi kannattaa opettaa pennulle kontakti. Esimerkiksi käsykyllä "katso". Koira saa namin, kun on rauhoittunut ja katsoo ihmistä silmiin. Palkka tulee välittömästi katseen myötä. Jos koira riehuu, se ei voi katsoa silmiin ja silloin palkkaa ei tule. Harjoittelu kannattaa aloittaa rauhallisessa virikkeettömässä ympäristössä. Vähitellen sitten siirrytään tilaan, jossa muita ihmisiä ja kiinnostuksen kohteita, sitten ulos rauhalliseen paikkaan, vähitellen otettan häiriötreeniä ohikulkijoiden kanssa jne. Toimii hyvin ohituksissa ja tämän jälkeen voi alkaa rakentaa muuta koulutusta, kun kontakti on kunnossa.



Pennun riehumista voi myös käyttää hyväkseen, mutta sen suhteen kannattaa olla varovainen. Itse olen kouluttanut agilityyn kelpo koiria, jossa koiraa on innostettu ja kierroksia nostettu riehumisen, vetolelujen sekä purujen voimalla. Koirani on pieni ja saa siis näykkiä kättäni. Kun koira on vireessä, se on radalla nopeampi ja tätä innostamista voi myös käyttää palkkana suorituksen jälkeen. Mutta tämä vaan silloin, kun tietää mitä tahtoo ja minkälaiselta koiralta.

Selälleen meno on koiralla äärimmäinen alistumisen muoto. Koirat (ja sudet) käyttävät sitä vain äärimmäisissä tapauksissa.



Koirien alistumiseleet voivat olla hienovaraisempia ja niiden pitäisi riittää koiran omistajalle. Korvien kääntö luimuun, katseen poiskääntäminen ovat jo alistumiseleitä ja niitä pitäisi omistajan pystyä lukemaan. Jos koira on jo alistunut (korvat luimussa, katse pois, lipoo huulia) ja vielä tullaan selättämään koiraa, on tämä koiraa kohti todella epäreilua ja inhottavaa! Kuin vaatisi jokaista ruuhkassa pikkuisen vahingossa töninyttä nuolemaan kenkänsä.



Koirien rauhoittavia signaaleihin kannattaa muutekin tutustua ja tunnistaa ne omassa koirassaan. Tämän jälkeen voi miettiä miksi koira signaalia jossain tilanteessa käyttää. Venyttely, ravistelu, haistelu ovat myös näitä rauhoittavia signaaleita.

tuli meille. Alussa meillä tyttö "pelkäsi" pentua juuri puremisen takia. Vielä toisena viikkona mietin, että tuleeko tästä mitään. Pentu kävi lahkeisiin kiinni, joten suihkautimme lahkeisiin deodoranttia, joten lahkeisiin kiinni käyminen jäi pennulta pois.



Tyttö osallistui koiran hoitoon antamalla koiralle ruokaa ja ulkoilemalla koiran kanssa (minä tietysti mukana). Kun koira ja tyttö leikki, olin mukana vahtimassa, ei riehumisleikkejä.



Nyt meidän koiranpentu on 1,5 vuotias ja tyttö ja koira on parhaimmat kaverit.

Leikkivät yhdessä ja koira tottelee myös tyttöä. Koska kun koiraa koulutettiinn pentua oli lapsi myös mukana hommassa ja antoi välillä käskyjä. Opeta lapselle, että menee esim. ovista aina ensimmäisenä ja koira vasta sitten.

REPSKOPS!!!

meilläkin on pieni pentu ja samoja asioita käsiteltiin aiemmin keväällä. Tuo pennulle "ulahtaminen" on tosi tehokas eli jos hammasta käytetään, lapsi ulahtaa ja kääntää selän, leikki loppuu. On myös selätetty, pienehkö koira kun on ja nipistetty korvasta, kuten emokin tekee.



Luulin jo, ettei tästä tuu mitään pojan kanssa, joka pelkäsi hampaita ja kynsiä, mutta nyt on yhteiselo tasaantunut. Taisteluleikit ovat olleet kokonaan pannassa eli köyttä ei saa vetää ja riehua pennun kanssa ei saa. Kunnioitusta molemmin puolin. Koko ajan saa aikuinen kyllä olla valppaana, ettei koirasta tule lapsen lelua. On niin kiva härnätä koiraa jollain omalla lelulla, jota koira ei oikeasti saa koskaan tai mennä tarkistamaan ja kurkkimaan lepäävää koiraa tms. Ottakaa peruskäskyt heti mukaan toimintaan ja koiralle siten työskentelyä: istu, maahan, tänne, irti. Meillä aloittelukäytössä myös omalle petille, paikka ja vapaa.



Toivottavasti tilanne tasaantuu pian kun pentukin kasvaa ja pääsette nauttimaan

kivasta ja ressittömästä pentuvaiheesta.

Pentu ei opi ymmärtämään lasta (ennen kuin kasvaa).

Lapselle voi opettaa miten koiranpennulle opetetaan ettei saa purra.

Aikuisena tärkeintä lienee että järjestät molemmille tilaisuuden olla rauhassa.

Hei,

meidän perhe kasvoi karvaisella jäsenellä taannoin. Meillä on tokaluokkalainen poika.

Pohdin tässä, miten koiran ja lapsen suhdetta voisi edistää positiivisempaan suuntaan? Poika tykkää koirasta ja odotti sitä pitkään, mutta nyt on vähän varpaillaan koiran rajujen otteiden takia. Pentu puree tosi kovaa, leikillään tietysti, mutta hampaat ovat todella terävät.

Ollaan yritetty ohjata koiran huomiota muualle, esim. tarjoamalla lelua, mutta jos hampaat ovat kiinni esim. ihmisen korvassa tai varpaissa., ei siinä ole aikaa houkutella huomiota muualle. ....

Pelkään, että poika alkaa inhota koiraa tuon takia. Tarkoitus oli kuitenkin, että heistä tulee kaverukset.

Vinkkejä? Koirakirjoissa katsotaan asiaa koiran kannalta, minua kiinnostaisi myös lapsilähtöinen ajattelu, koira on kuitenkin se alin jäsen laumassa.

ap kiittää jo nyt kommenteistanne, mutta lisääkin neuvoja otetaan vastaan : )