Hiljainen, kiltti teinipoika, jolla vain pari ystävää

Kirjoita henkilöstä sellainen novelli, ei ole vielä teineistä muistaakseni ollut kuin ehkä yksi.

"Vain pari"

Siis montako niitä pitäis olla..? Laatu korvaa määrän tässäkin asiassa, mieluummin muutama hyvä kuin monta "ihan ok":ta.

MIllaiset ystävyystaidot itselläsi on? Minkä verran pojan kanssa on lapsena keskusteltu ystävien hankkimisesta, konflikteista ystävyydessä, kiusaamisesta yms.? Millainen suhde sinulla on poikaan, jutteleeko kanssasi mielellään? Alkuun voisit kysyä miten hän itse kokee tilanteen? Onko poika masentunut? 

Temperamentiltaan ujon lapsen kanssa kannattaa jutella pienestä pitäen ystävyydestä, koska ystävien hankkimisessa ja ystävyydessä voi kehittyä. Ujo ja syrjään vetäytyvä voi olla jopa parempi ystävä kuin muut, jos hän vain pääsee ystävyydessä alkuun. Kun keskustelet pojan kanssa, se pitäisi tapahtua sillä tavalla, ettei hän koe olevansa viallinen siksi, että on ujo eikä ystäviä ole. Toisaalta nykyisin tavataan ystäviä eri tavoin kuin ennen. Ehkä poika ei koe itsensä yksinäiseksi lainkaan? Silti ajattelen, että jos ei vapaa-ajallaan koskaan näe ketään ikäisiään, voi taustalla on jotain selvittämistä vaativaa. Onko sattunut jotain, mikä on saanut pojan vetäytymään pois vai onko tilanne aina ollut sama?

Joukkueessa mukana ja ystäviä on. Mikä ihmeen pakko on olla yhtään sosiaalisempi?

Mulla ei ollu yhtään kaveria, aspergerina olin liian outo. Kyllä ap:n pitäisi olla hyvillään että lapsellaan on edes pari hyvää kaveria koulussa. Lisäksi joillekin koulupäivä on tarpeeksi kuormittava, että illalla ei jaksa olla muuta kuin omissa oloissaan. Näin on mulla nykyään työelämässä, työkaverit riittää. 

Kilttis sieltä tuli. Tarkoittaa tänä päivänä suvun päättymistä :P

Meillä samanlainen poika, nyt jo aikuinen. Edelleen samat pari hyvää ystävää, joihin tutustui päiväkodissa.

Elämä menee hänellä oikein hyvin. Armeijassakin viihtyi, vaikka itse ajattelin mitenköhän pärjää siellä.

Anna olla, ihmiset on erilaisia. Kiva että on pari ystävää, ei kaikki kaipaa paljoa kavereita ympärilleen.

Saman luonteinen teini löytyy, tyttöystävä tuli melko nopeasti kuvioihin ja jos yhtään luuloni osuu oikeaan, niin saman tytön kanssa ollaan sitten kauemmin yhdessä ja miksi sitä hyvästä luopuisi.

Tässä teille heijastinvaljaat. :D

https://www.jollyroom.fi/lastenvaunut/vaunutarvikkeet/muut-tarvikkeet/t…

En kyllä kehtaisi käyttää yli 4-vuotiaana.

Ei pidä huolestua. Hiljaisuudessa ja kilttiydessä ei ole todellakaan mitään pahaa. Ja kaksi ystävää on tarpeeksi monelle, mihin niitä tarvitsisikaan ihan hirveästi? Parempi 2 hyvää ystävää kuin useita ihan kivoja kavereita.

Anna nyt jukolauta hänen olla rauhassa sellainen kuin on. Onko edes lukemattomissa ihmissuhteissa pohjimmiltaan mitään tavoittelemisen arvoista?

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö onko koulussa myös tyttöjä kavereina? 🥺

Onko tällä vielä 2021 jollekin jotain merkitystä?

Muutaman vuoden päästä se on täällä kilttsketjuissa valittamassa naisettomuuttaan. Käy sieltä katsomassa.

Sisällä rakennuksessa musiikki jumputti ja valot välkkyivät. Kilttipoika seuraili Minna-Maria ja muita. Musiikin rytmi ujuttautui kilttipojan verenkiertoon, hän huomasi liikahtelevansa vaistomaisesti sen tahdissa… Sitten Minna-Mari veti hänet tanssilattialle ja tanssi hetken häntä vastapäätä. Kilttipoika nytkäytteli jäseniään ja tuijotti kuin huumaantuneena Minna-Marin sulavaa, käärmemäistä liikahtelua, käsien liikuttelua ja jalkojen kiemurtelua kimaltelevassa minimekossa…

Ilta oli siihen mennessä ollut parhaita kokemuksia kilttipojan elämässä. Pian he menivät kuitenkin hakemaan lisää juomia ja tiskillä porukkaan liittyi Morkku, jonka Minna-Mari tunsi vaihtoehtopiireistä. Morkku istahti tuolille puoliksi juotu kalja kädessään, heilautti joulukinkkua muistuttavan reitensä toisen jalan päälle ja röyhtäisi kumeasti. Morkun erittäin likainen farkkutakki oli niitattu täyteen punk-merkkejä ja hänen sängellä olevasta päästään roikkui olkapäille pari lettiä. Minna-Mari liimaantui heti Morkun kylkeen ja alkoi lirkutella tälle. Kilttipoika ei pitänyt alkuunkaan illan saamasta käänteestä. Hän tunsi olonsa hyvin epämukavaksi Morkun seurassa.

Kilttipoika ei olisi halunnut päästää Minna-Maria silmistään, mutta joutui pian toteamaan kadottaneensa tämän. Ajantajun menettäneenä kilttipoika lähti vaeltamaan ympäri rakennusta. Kokeiltuaan muutamia ovia hän osui huoneeseen, jossa avautuva kauhea näky vahvisti hänen pahimmat painajaisensa. Minna-Mari makasi selällään likaisella patjalla, silmät kiinni ja vaaleanruskeat hiukset levinneenä pään ympärille kuin auringon säteet. Hänen päällään rohjotti Morkku nelinkontin ähkimässä. Minna-Marin kädet olivat Morkun selällä ja sänkisessa niskassa, samalla kun Morkun pienen murikan kokoiset pakarat pumppasivat rytmikkäästi ylös ja alas…

Kilttipojan suu vääntyi äänettömään huutoon. Veri jysähti hänen päähänsä… Kilttipoika pakeni rakennuksesta puolijuoksua, matkalla joku hippi yritti sössöttää hänelle jotain, mutta kilttipoika ei pysähtynyt kuuntelemaan. Hänen oli päästävä pois. Kilttipoika juoksi koko matkan kotiinsa, samalla kun hänen poskensa kastuivat yksi toisensa jälkeen niille vierähtelevistä kyynelistä. Kilttipoika ei olisi koskaan uskonut Morkun olevan Minna-Marin tyyppiä, saati että tämä viehättävä ja hyväkäytöksinen kulttuurikodista lähtöisin oleva tyttö ryhtyisi bileissä panohommiin sellaisen brutaalin karjun kanssa. Kyyneleet sumensivat kilttipojan silmät tämän juostessa.

Minna-Marista tuli ajan myötä kuuluisa diplomaatti, samalla kun kilttipojan kohtalona oli syrjäytyä niin pahoin, ettei hän koskaan enää kyennyt opiskelemaan tai työelämään. Loppu

Minä olin yksinäinen lapsi ja vanhempani pilkkasivat yksinäisyyttäni ja opettivat myös pikkuveljeni pilkkaamaan minua samasta syystä.

Asperger. Muut neurotyypilliset ihmiset ei ymmärrä aspergeria eivätkä halua hänen kanssaan olla tekemisissä eikä ei-neurotyypillinen ymmärrä neurotyypillistä. Noidankehä. 

Vierailija kirjoitti:

Muutaman vuoden päästä se on täällä kilttsketjuissa valittamassa naisettomuuttaan. Käy sieltä katsomassa.

Kaikki kiltit pojat eivät ole luonnehäiriöisiä narsisteja. Olin itsekin kiltti ja hiljainen tyttö jolla oli vain pari kaveria, mulla itselläni ei ollut sen suhteen mitään ongelmaa, mutta otti päähän kuin vanhemmat ja muut suvun aikuiset "huolestui" minusta. Silloin aloin itsekin uskoa, että herranjestas, mussa on jotain vikaa! Sellainen ajaa masennukseen. Jos joku nuori on vähän hiljainen, älkää suhtautuoko häneen niin että hänessä on jotain vikaa, vaan että hän on ihan normaali nuori joka vaan viihtyy paljon itsekseen. Parempihan se on kuin hillua ulkona yökaudet pahojaan tekemässä. 

Minä olen vain tyytyväinen ettei poikani ole sellainen hulivili mitä isänsä ja minä olimme teininä. En ole kertonut pojalle tätä, mutta ei se minun raskauskaan mikään ihan suunniteltu juttu ollut.. Onneksi meillä kuitenkin on parisuhde säilynyt ja onhan se totta ettei rauhallisille tyypeille käy näin niin helposti, mutta kyllä hekin yleensä jonkun jossain vaiheessa löytää.