Lapsuuden muistelu vanhempien kanssa

Koska he ovat pahoillaan etteivät osanneet auttaa sinua paremmin, mutta eivät osaa ilmaista asiaa suoraan.

Miksi sinä haluat viedä heiltä muistonsa? Jos he kokivat sinun olevan hankala, niin miksi sitä ei saa sanoa ääneen?

Ei ole kyllä samanlaista. Minua ei ole ikinä sanottu hölmöksi tai vaikeaksi enkä kyllä sano omista lapsistakaan noin. Kamalaa kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä haluat viedä heiltä muistonsa? Jos he kokivat sinun olevan hankala, niin miksi sitä ei saa sanoa ääneen?

Toivottavasti sinulla ei ole lapsia jos toisen hölmöksi sanominen on ok.

No olitko sinä sellainen? Muistele vaan heille samalla tavalla minkälaisina he sinulle silloin näyttäytyivät, he eivät sitä tiedä jos et kerro. 

Murrosikäisellä on aivoissa niin suuri myllerrys käynnissä että siinä iässä ihmisellä häiriintyy jopa tunnistaa toisten ihmisten ilmeitä. Tutkimuksen mukaan murrosikäinen ei erota vanhemman ilmeestä onko hän surullinen vai vihainen, murrosikäisen tulkinta on lähes kaikkiin ilmeisiin viha, ja siksi oikuttelee vanhemmille niin paljon kun kuvittelee vanhempien olevan jatkuvasti vihaisia hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä haluat viedä heiltä muistonsa? Jos he kokivat sinun olevan hankala, niin miksi sitä ei saa sanoa ääneen?

Älä sinäkään vie omia muistojasi ap. Voit puolin ja toisin samalla mitalla voivotella ja ihmetellä vanhemmillesi jos koet niin.

Hm. Päinvastoin, äiti muisteli, miten helppo lapsi olin. Tosin ei sekään varmaan ihan totta ollut, mutta pahaa teinikapinaa mulla ei ollut koskaan.

Mutta kyllä asiat muistetaan eri tavalla. Muistan, kun isä opetti mua lukemaan ennen kouluikää, muistan, kuinka hän hermostui ja huusi mulle, kun en meinannut oppia. Mutta isä ei muistanut sitä myöhemmin ollenkaan noin, vaan sanoi, että opin muka ihan itsestäni yllättäen lukemaan jo ennen koulun alkua. Olihan se hauska kuulla, mutta ei vastannut omaa muistikuvaa.