Masentavin juhla on edottomasti.uusivuosi
Koko vuodenvaihde on muutoinkin ankeuden ja alakulon aikaa, ei se tekopirteällä väkisin juhlimalla parane, päinvastoin krapulassa vuoden ensimmäinen päivä tuntuu kaksinverroin ankeammalta. Pakko juoda uusi humala.
Kai te muutkin inhoatte vuodenvaihdetta? En tiedä ketään joka aidosti olisi koskaan iloinnut näinä päivinä.
Synkkää on, eikä elämä koskaan ainakaan paremmaksi muutu, vuosi vuodelta vain huonommaksi menee kaikki koko maailma ja oma elämä.
Tämmöstä angstailua tämä vuodenvaihde on aina ainakin mulla. 😑.
Ei tälle voi kuin nauraa. Jos jaksais.
Jakakaa muutkin tuntonne tästä vuoden tyhmimmästä parista päivästä.
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Joulu on masentavampi. Yksi suuri näytelmä ja pakkomielle usemmille.
Minä tykkään joulutunnelmasta.
Sekin täss UV-paskassa lisää ankeutta että näkee menneen joulun rippeet, joulu kuoli ja vuosi vaihtu ja taas alkaa alusta tämä pyörä pyöriä, edessä taas ties mitä kamalaa.
Itselleni ainoa juhlapäivä jota edes vietän. Niin taianomainen se läpi yön kestävä pauke, ja tunnelma seuraavan vuoden alkamisesta.
Ja tammikuu on ihan kamala kuukausi.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni ainoa juhlapäivä jota edes vietän. Niin taianomainen se läpi yön kestävä pauke, ja tunnelma seuraavan vuoden alkamisesta.
Terveisiä sinne porvooseen. Ilmoja pitelee.
En ymmärrä mitä juhlimisen aihetta on että vuosiluku vaihtuu.
Joulu on näin yksinäisenä pahin. Kaikki se onnellisen yhdessäolon hapatus, joululaulut jne. Muilla pyhillä ei ole sellaista leimaa.
No miksi pitää juoda?
Eipä se mullekaan ole mikään suuri ja iloinen juhla vaan melko normipäivä. Paukuttelun kuuleminen ärsyttää, mutta kyllä sen nyt kerran vuoteen sietää.
Uv-aatto on ihan ok, mutta jumalauta tämä 1.1. on aina kamala ilman krapulaakin. Harmaata, ankeaa. Tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt. Tekisi mieli olla peiton alla ja kaikki reippaat ihmiset ällöttää.
Vierailija kirjoitti:
Joulu on näin yksinäisenä pahin. Kaikki se onnellisen yhdessäolon hapatus, joululaulut jne. Muilla pyhillä ei ole sellaista leimaa.
Minä taas oon aina osannut nimenomaan yksin nauttia joulusta.
Mutta en olekaan sillon tuntenut yksinäisyyttä.
Täällä on haaste 100 alkoholitonta päivää.
Ankein on vappu. Pitäisi olla keväinen karnevaali, mutta Suomessa on vielä liian kylmää, eikä kaikilla ole iloista seuruetta, johon liittyä juhlimaan. Yksin kotona vappua ei ole oikein olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Uv-aatto on ihan ok, mutta jumalauta tämä 1.1. on aina kamala ilman krapulaakin. Harmaata, ankeaa. Tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt. Tekisi mieli olla peiton alla ja kaikki reippaat ihmiset ällöttää.
Juuri näin.
Kumma atmosfääri tässä päivässä.
Hirveä.
Ankeuden multihuipentuma.
Vierailija kirjoitti:
No miksi pitää juoda?
Eipä se mullekaan ole mikään suuri ja iloinen juhla vaan melko normipäivä. Paukuttelun kuuleminen ärsyttää, mutta kyllä sen nyt kerran vuoteen sietää.
Siksi ettei ulkoa kuuluvat paukut ja pommitus häiritse niin paljon, inhottavaa möykkää.
Ja vuoden ehdottomasti masentavin pv tämä 1.1. on vaikkei olisi juonutkaan.
Lapsena, ala-asteella erityisesti, uusivuosi oli masentava juhla. Koulu alkoi aina heti sen jälkeen. Oli pimeää ja kylmää, kun aamulla piti lähteä koulutielle. Meillä hiihtokausi alkoi koululiikunnassa usein ensimmäisellä viikolla, joten piti vielä suksia raahata.
Näin aikuisena uusivuosi on ihan rento, oikeastaan ihan tavallinen mukava päivä. En käytä alkoholia, niin ei ole krapulaakaan.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uv-aatto on ihan ok, mutta jumalauta tämä 1.1. on aina kamala ilman krapulaakin. Harmaata, ankeaa. Tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt. Tekisi mieli olla peiton alla ja kaikki reippaat ihmiset ällöttää.
Juuri näin.
Kumma atmosfääri tässä päivässä.
Hirveä.
Ankeuden multihuipentuma.
Siis tämä. Krapula ilman krapulaa. Harmaata ja kolkkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulu on masentavampi. Yksi suuri näytelmä ja pakkomielle usemmille.
Minä tykkään joulutunnelmasta.
Sekin täss UV-paskassa lisää ankeutta että näkee menneen joulun rippeet, joulu kuoli ja vuosi vaihtu ja taas alkaa alusta tämä pyörä pyöriä, edessä taas ties mitä kamalaa.
Ei oikeastaan tämän paremmin voisi kuvailla. Joulukoristeet ja kuuset tuntuvat koomisilta, niistä on päästävä eroon nopeasti. Kaikki tunnelmallisuus on poissa, harmautta ja arkista edessä. Ja oikeasti pidän arjesta, mutta tämä tunne on aina vuoden ekoina päivinä läsnä. Haluan nukkua talven yli.
Ei ole krapulaa ja kävin kolaamassa lunta, kun oli satanut reippaasti. Mikäs tässä on ollessa? Illalla saunaan ja karjalanpaisti on uunissa.
Joulu on masentavampi. Yksi suuri näytelmä ja pakkomielle usemmille.