Pojalla rippijuhlat, enkä voi kutsua kummia :(

ja hän itse tietää tilanteen parhaiten ja tietää miten kannattaa läheistensä kanssa toimia.



Toisaalta, mua viehättäisi sekin ajatus, miten siis "normaalisti" toimittaisiin: lähetetään vain kutsut, ja ei siinä mitään keskustella veljen tai muidenkaan kanssa etukäteen. tai siis vain rippilapsen kanssa katsotaan lista läpi.

Veli näkee sitten juhlassa ketä siellä on ja ketä ei.



Tosin voihan tämä aiheuttaa aika shokkireaktion veljessä, eli ehkä ei ihan järkevä suunnitelma.. :)

Tai toisaalta antaisi hälle ehkä mahdollisuuden käyttäytyä "normaalisti", kun ei asiasta oltaisi etukäteen tehty numeroa hänelle.

Toinen tulee illemmalla.

Kuvailusi perusteella uskoisin, ettei exä verisesti loukkaantuisi, vaikka kutsuisit hänet eri päivänä. Kutsu on kuitenkin syytä tehdä ajoissa, ja jossain määrin selittää järjestelyn syytä.



Toisaalta, jos kovasti haluaisit kaikki juhlimaan samana päivänä, mutta et uskalla veljesi mieltä kuohuttaa keskustelemalla asiasta etukäteen, voisitko pyytää mielipidettä hänen nykyiseltä vaimoltaan? Kuten itsekin sanoit, kotiväkikin kärsisi mielen järkkymisestä.

niin aikuisten ihmisten pitäisi mun mielestä mahtua samaan tilaisuuteen. Huolehtikaa että veljesi lääkitys on kunnossa.

Olen ollut samassa tilanteessa (eri sukulaisuussuhde). Vuosia kestäneessä tilanteessa ongelma ei ole sinun. Sinä ja perheesi olette asian välissä vain jos sinä valitset niin. Jos kaikki ovat aikuisia ihmisiä, niin kutsut kaikki, ja jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee. Sinun tehtävänäsi ei ole varjella ja suojella ketään. älä aliarvioi ihmisiä. Suurin osa osaa pitää huolta itsestään.



Loppukädessä joku loukkaantuu aina vähemmän tai enemmän. Ole sinä puolueeton ja kutsu kaikki joiden sinä haluaisit osallistuvan.

jokainen sitten itse päättää, kun kuulee, ketä on kutsuttu, mitä tekee

Mutta minusta on ihana lukea, että joku välittää kanssa ihmisistään niin paljon, ettei halua kenenkään loukkaantuvan ja että kaikki myös aidosti viihtyisivät juhlissa.



Sinun tilanteessasi olisin luulatavasti laittanut kaikille meille tervetulleille ihmisille kirjalliset kutsut kuukausi ennen juhlia ja alkanut miettiä juhlien menuuta. Vieraat saavat itse sitten katsoa kalentereistaan pääsevätkö tulemaan vai eivät.

liikaa. Se on aika yleinen ongelma niillä, joiden läheisillä on joitakin tuon tyyppisiä ongelmia, alkoholismia tai mielen sairauksia.



Tosielämän kohtaaminen voi kuitenkin olla ihan hyvä ja terve juttu, ja niitä tunteita voi olla ihan terveellistä kohdata. Älä yritä suojella aikuista veljeäsi, vaan anna hänen oppia selviytymään itse.

Ehkäpä hän ymmärtäisi tilanteen ja voisitte sumplia niin, että veljesi vaikka käy ensin ja eksä vähän myöhemmin tai jotain.

Periaatteessa olen aivan samaa mieltä teidän kanssanne. Olenkin ajatellut, että kutsun kaikki ja annan heidän itse päättää, mitä tekevät.



Mutta mutta...



En voi täälläkään puhua veljeni tilanteesta kovin avoimesti, vaikka tiedän ettei kukaan meitä täältä tunnista. Tämä asia kun ei hoidu sillä, että "hoidetaan veljen lääkitys kuntoon". Tähän sairastumiseen ja veljeni elämään liittyy niin paljon kaikenlaista. Jos hän olisikin ihan "tavallinen" ja pystyisi ajattelemaan "aikuismaisesti", ei mitään ongelmaa olisikaan.



Tilanne vaan on nyt se, että joudun valitsemaan kumman kuntsun paikalle ja kumpaa "loukkaan".



Kylla, juhlat ovat lapseni ja hänen oikeus olisi, että molemmat kummit olisivat paikalla. Nyt kuitenkin ajattelen tilannetta pitemmällä tähtäimellä. Veljeni on tärkeä pojalleni. Heillä on hyvä ja lämmin suhde. Kummitätikin on mukava, mutta vähän kaukaisempi ihminen. Voisin kysyä pojaltani, mitä tehdään, mutta en halua aiheuttaa hänelle stressiä ja huolta moisesta asiasta. Hänelekin sopisis varmasti aivan hyvin, että juhlia venytettäisiin seuraavaan päivään tai viikonloppuun, jolloin kummitäti voisi perheineen tulla käymään.

rippilapsen päätettävissä, haluaako hän molemmat kummit paikalle? Jos haluaa aikuisten on kestettävä, vaikka olisikin henkisesti sairaana.



Minusta sinulla ei ole oikeutta kieltää kumpaakaan tulemasta, keskustele rippilapsen kanssa

molemmat kirkossa ja sitten käydä eri aikaan juhlissa.

Ainakin mulle itse ripille pääsy on tärkeämpi kuin juhlat itsessään, kahvia ja kakkua ehtii saada myöhemminkin

Ehkäpä hän ymmärtäisi tilanteen ja voisitte sumplia niin, että veljesi vaikka käy ensin ja eksä vähän myöhemmin tai jotain.

Aioin tehdä juuri näin, että puhuisin veljelleni ja miettisin asiaa vasta kun tietäisin hänen mielipiteensä. Mutta hän elää aika erikoisessa maailmassa, jota me muut emme aina ihan ymmärrä. Maailma on hyvin itsekekseinen ja täynnä kaikenlaisia uhkia jne. Kasvojen menetys eksän saadessa tietää hänen asioista voisi olla liian kova juttu. Vejleni diagnosi ei ole pelkästään masennus, vaan masennuksen ja muut oireet aiheuttaa vamma.

Myöskin veljen perhe-elämä ja nykyinen vaimo voisi saada osansa veljen ahdistuksen ja unettomuuden jne takia. He ovat jo muutenkin ihan riittävän kovilla, jtoen en haluaisi heitä enempää rasittaa tällaisen "pikku" asian takia.

Voi olla että joku jo tunnistaakin tästä, mikä veljeäni vaivaa. Meidät lähisukulaiset se on koulinut niin varovaisiksi, etten edes täällä uskalla kovin avoimesti puhua :/

Meillä on kyllä suvussa tapaus, joka ehti olla parissakin perhejuhlassamme puolisonsa kanssa. Nyt on tullut ero.

Kun hän katsoi sitten myöhemmin meillä valokuvia, niin tokaisi ihan tosissaan, että nämä kuvat voisitte kyllä ottaa albumista pois, jossa tuo eksä on mukana.

Siis OIKEESTI! Kuinka joku edes kehtaa vaatia tuollaista? Ei ollut mikään vitsi, ihan tosissaann oli.

Älkää hyvät ihmiset tuoko niitä puolisoitanne kummeiksi ja juhlimaan jos ette ole varmoja sen suhteen kestosta!

kutsuisin molemmat. On heidän asiansa päättää "kestävätkö" he tulla tilaisuuteen vai eivät. Vanhempien kanssa voisin sopia jotakin veljestä. Jos hän on kovasti sairas, hän voi tarvita tilaisuudessa hoivaa. Tai vanhemmat voivat auttaa sinua kertomaan veljelle, että tilaisuus on hänelle ehkä vähän liikaa koska eks on tulossa.

Kiva että teillä on eksään hyvät välit. Hän ei ole vastuussa entisen miehensä käytöksestä. Ja varsinkaan siitä vastuussa ei ole rippilapsi, jonka kummeja he ovat.

Veljeni parisuhden oli tuolloin hyvässä mallissa, mutta viidessätoista vuodessa ehtii sattua ja tapahtumaan. Myöskään ihmisten mahdolliseseta vammautumisesta ei voi tietää kummeja valitessa.

JOS veljeni olisi tehrve, ei tällaista ongelmaa olisi.

että veljellesi on niin kova nöyryytys, jos entinen vaimo näkee hänet vammautuneena?



Olen edelleen sitä mieltä, ettei veljeä saisi suojella liikaa. Kuulostat siltä, että olette vähän stressaantuneita veljenne tilanteen takia, te omaiset. Ehkä joku vertaistukiryhmä omaisille auttaisi, saisitte puitua näitä kysymyksiä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ymmärtäisivät mistä on kysymys.

joka ymmärtää ap:n pointin?



Ehdottomasti teet, kuten olet suunnitellutkin:



- kutsut veljesi rippijuhliin

- veljen eksän perheineen toisena vkonloppuna, juhlavat tarjoilut yms.

- selität kaikille asianosaisille oikein valituin sanoin ja hienovaraisesti järjestelyt, mieti erityisen tarkkaan miten selität miehen eksälle

- juhlitte hyvällä mielellä sekä rippipäivänä että eksän kanssa seuraavana viikonloppuna



Aikuiset ihmiset voivat asioita hoitaa myös näin ajattelevaisesti ja huomaavaisesti, eikä vain mustavalkoisesti ja yksisilmäisesti! Onnistuneita juhlia teille! :-)

kutsumista, mutta jos mielenterveysongelmia, sitten joustaisin.

rippilapsen päätettävissä, haluaako hän molemmat kummit paikalle? Jos haluaa aikuisten on kestettävä, vaikka olisikin henkisesti sairaana.

Minusta sinulla ei ole oikeutta kieltää kumpaakaan tulemasta, keskustele rippilapsen kanssa

Jos veljellä olisi jokin fyysinen sairaus, kaikki varmasti ymmärtäisivät, että se vaikuttaa hänen terveydentilaansa ja siten rajoittaa hänen elämäänsä ja niitä asioita, joita muut voivat häneltä pyytää.

Henkisen sairauden suhteen tilanne ei ole mitenkään erilainen. Kyseessä on sairaus, ei luonteenpiirre, tunnetila tai asenne, joka ratkeaa vain "kestämällä" tai ottamalla vastuuta. Jos pelkkä terästäytyminen riittää, on turhaa ja oikeasti sairaiden vähättelyä puhua sairaudesta (vrt. julkkikset, usein naiset, jotka avautuvat lehdissä "masennuksestaan" ja siitä, kuinki sit vaan ottivat mopin käteen ja siivosivat ja menivät ulos ja ymmärsivät että elämä on ah niin ihanaa ja onko vähän kelvottomia ne jotka ei vaan ota itteensä niskasta kiinni).

Jos lähdetään sititä, että veli on oikeasti niin sairas, ettei molempien kutsuminen ole vaihtoehto, ehdottaisin, että jollei ole mahdollista jakaa kummien läsnäoloa juhlassa (toinen aamu- ja toinen iltapäivällä), soittaisit tälle eksälle ja kertoisit henkilökohtaisesti, että sinulle ja juhlakalulle on tärkeää tavata hänet ja saada hänet osaksi ripillepääsyä, mutta se ei perinteisellä tavalla onnistu, joten voisiko hän tulla käymään seuraavana päivänä/illalla tms. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää, että on oikeasti tervetullut, mutta olosuhteet ovat vastaan.

Toki olisi hyvä ottaa huomioon sekin, kumman rippilapsi haluaa paikalle. Lisäksi tuosta viestistä on vaikea sanoa, mutta kannattaa pohtia myös ylisuojeletko veljeä esimerkiksi toisen perheenjäsenen kanssa keskustellen.