Miten olette toimineet aikuisiällä kontrolloivan vanhemman kohdalla? Välit poikki?
Ongelmani on siis toinen vanhempani, joka on aikalailla koko ikäni ollut äärimmäisen kontrolloiva. Jos en toimi juuri siten kuin hän haluaa, seuraa solvausta siitä kuinka minussa on millon mikäkin vialla ja saattaa katkaista välit joksikin aikaa, kunnes sitten taas luikkii takaisin elämääni kun pöly on laskeutunut. Toki tällöin esittää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tällaista reagointia seuraa yleensä jos esimerkiksi olen eri mieltä jostakin ja tuon omaa mielipidettäni esille tai jos en lainaa rahaa yms. Surkuhupaisinta on tuo rahan lainaan pyytäminen, sillä itse olen opiskelija ja vanhempani on ihan vakituisessa työssä. Joskus olenkin hölmönä lainannut omista vähistä rahoistani, ainoastaan välttääkseen sen haloon, mikä siitä syntyisi jos kieltäytyisin.
Kokonaan välien katkaiseminen tuntuu vaikealta, mutta en oikein tiedä mikä tällaiseen auttaisikaan. Olemme myös viettäneet usein isommalla porukalla joulua yms., joten tottakai välien meneminen kokonaan vaikuttaisi jonkin verran muiden perheenjäsenten näkemiseen kun ei onnistuisi samalla tavalla tuo yhteen kokoontuminen jne. Onko muilla palstalaisilla vastaavia kokemuksia? Kuinka olette toimineet?
Kommentit (5)
Vielä en ole kokonaan katkonut äitiini välejä, mutta hullulla on. En ota yhteyttä niin usein kuin hän ennen velvoitti. Paljoa negaa en enää aio sietää. Musta tuntuu, et mutsi nielee paremmin sanojaan kuin ennen, mutta nähtäväksi jää.
Vierailija kirjoitti:
No... minä sain välit poikki vasta nelikymppisenä. Ja kadun aivan helvetin kovasti etten tehnyt sitä jo 20v iässä. Aivan turhaan annoin itseäni kusata ja talloa ja polkea näin pitkään. Meni iso osa elämää pilalle paskavanhemman kuristusotteessa. Ole sinä minua rohkeampi!
Sen voin sanoa että se vanhempi ei muutu parempaan suuntaan, vaan ainoastaan pahempaan, ikä lisää hulluuskierroksia kolmanteen potenssiin.
Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan saman. Näin olen vähän ajatellutkin, että mihin se ihminen siitä muuttuisi. Kai jotenkin olen halunnut ajatella, että sekin olisi mahdollista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No... minä sain välit poikki vasta nelikymppisenä. Ja kadun aivan helvetin kovasti etten tehnyt sitä jo 20v iässä. Aivan turhaan annoin itseäni kusata ja talloa ja polkea näin pitkään. Meni iso osa elämää pilalle paskavanhemman kuristusotteessa. Ole sinä minua rohkeampi!
Sen voin sanoa että se vanhempi ei muutu parempaan suuntaan, vaan ainoastaan pahempaan, ikä lisää hulluuskierroksia kolmanteen potenssiin.Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan saman. Näin olen vähän ajatellutkin, että mihin se ihminen siitä muuttuisi. Kai jotenkin olen halunnut ajatella, että sekin olisi mahdollista.
Ap
Kyllä se on mahdollista, sen kettumaisen ihmisen pitää ymmärtää tekojensa/sanojensa vaikutukset. Haluaako loukata aina vaan uudestaan. Jos ei, ihminen opettelee uusia tapoja toimia. Harvassahan nämä ovat kyllä.
Nelikymppisenä pääsin eroon :)
Kaduttaa etten osannut jo kaksikymppisenä pistää välejä TÄYSIN poikki, vaan olin manipuloitavissa ja talutusnuorassa. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
No... minä sain välit poikki vasta nelikymppisenä. Ja kadun aivan helvetin kovasti etten tehnyt sitä jo 20v iässä. Aivan turhaan annoin itseäni kusata ja talloa ja polkea näin pitkään. Meni iso osa elämää pilalle paskavanhemman kuristusotteessa. Ole sinä minua rohkeampi!
Sen voin sanoa että se vanhempi ei muutu parempaan suuntaan, vaan ainoastaan pahempaan, ikä lisää hulluuskierroksia kolmanteen potenssiin.