Toisen nimen käyttö etunimenä?

Juha on niin yleinen mun ikäisissä, että käytän Pekkaa sen sijaan.

Mun kolmas nimi on Johanna ja käytän sitä.

Ne kaikki ovat etunimiä esim. Milla Maija Johanna Esimerkkinen. Kolme etunimeä plus sukunimi.

Monilla toinen nimi on kutsumanimi, vanhempien päätöksestä.

Päätös ei ole ollut minun, vanhempani ovat aikoinaan päättäneet kutsua minua toisella nimelläni.

En ole katsonut tarpeelliseksi ruveta vaihtamaan.

Ei mun tarvitse sulle tai kellekään muulle kertoa muuta kuin että käytän toista nimeäni etunimeni sijasta.

Kyllä siitä joskus aiheutuu pieniä hankaluuksia, en omalle lapselleni valitsisi samaa.

Voisin olla Elina.

En ole kokenut ekaa nimeä omakseni oikein koskaan.

Kaikki nimet ovat samanarvoisia ja henkilö itse päättää, minkä ottaa kutsumanimeksi.

Jos on saman nimisiä niin toiset nimet ovat siitä hyvä käyttää. Tiedetään kenestä puhutaan.

Nostan vanhaa keskustelua ylös. Te jotka käytätte toista etunimeä ja kolmatta etunimeä kutsumanimenä, mitä nimeä käytätte jos johonkin pitää laittaa vaikka allekirjoitus tai muuten vaikka kirjoittaa oma nimi tai missä vaan? Minua kutsuttu aina toisella etunimellä  

Sain keski-iässä tietää että äitini oikea nimi on sama kuin toinen nimeni, ja nuorena vaihtoi nimensä toiseksi. Mutta hänenkin toinen nimi on sama kuin minulla nyt, eli hänen aiempi etunimi. Tämä tekee "hulluksi". Enkä tiedä hänen oikeaa toista nimeään, pitää kysyä vai eikö sitä ollut. Onko hänestä kaksi versiota, alterego olisi toinen.

Vierailija kirjoitti:

Sain keski-iässä tietää että äitini oikea nimi on sama kuin toinen nimeni, ja nuorena vaihtoi nimensä toiseksi. Mutta hänenkin toinen nimi on sama kuin minulla nyt, eli hänen aiempi etunimi. Tämä tekee "hulluksi". Enkä tiedä hänen oikeaa toista nimeään, pitää kysyä vai eikö sitä ollut. Onko hänestä kaksi versiota, alterego olisi toinen.

Oikealla nimellä tarkoitan ensimmäistä nimeä. Ei se siis enää ole oikea eka.

Ei toisen nimeä saa käyttää, sehän on petos!

Etunimeni on ruotsinkieliselle hieman haastava. Toinen nimi helpompi lausua.

Äitini käytti toista nimeään, hän oli Eevi Helen ja käytti siis Helenaa, sitä en tiedä miksi, olisiko Helena kuulostanut 1933 synyneen mielestä nykyaikaismmalta tai jotain sen suuntaista.