vauvakuumetta

eikä olisi ellen olisi halunut niin paljon näitä vauvoja, että olen vastannut vaippojen vaihdosta ja huushollihommista pääasiassa ilman miehen apua.



Mies on erinomainen isä sillä lailla, että ei kulje kapakoissa ja on hyvä työpaikka ja ammatti, hyssyttelee vaunuja ja röyhtäyttää, vahtii vaunuissa ulkona nukkuvaa ja hakee sisälle tarvittaessa jos menen esim. kauppaan, pelaa lasten kasvaessa lautapelejä ja lukee paljon kirjoja/lehtiä, tekee munakasta lapsillekin ja lämmittää valmista ruokaa tai hernekeittopurkista.



Mutta en olisi saanut näitä lapsia jos olisin vaatinut häneltä esim. vaipanvaihtoja tai kylvetysvuoroja. Hän aristelee pienen lapsen käsittelyä, ja voi huonosti nähdessään kakkavaipan, saatika pestä ja ...



En ole katunut päivääkään. Olen jaksanut hoitaa lapset ja välillä olla työssäkin, vaikka vauvojen perushoito on ollut pääasiassa minun vastuullani. Kun vauvat ovat kasvaneet, on mieheltäni hoitaminen sujunut hyvin, hänelle on tärkeää pitää kiinni siitä että lapsi on päässyt vaipoista, niin jää hoitamaan vaikka lähtisin päiväristeilylle Tallinnaan.



Mies on usein sanonut ettei antaisi yhtään lasta pois, pitää lapsista ja tekee mitä vain pystyy heidän vuokseen mutta silloin vauvaikäisille ei osanut paljon mitään eikä uskaltanut.



Arvostaa äitejä, tietää työn paljouden ja esim. meillä hän on elättäjänä jos olen välillä hoitamassa lapsiamme enkä käy työssä.



Rahasta ei ole tullut riitaa, kaikkea on ollut kohtuudella, hän ajatelee lapsiaan ja minuakin, mitä hoitopaikka-työruliansi olisi.



Totta kai olen paljosta materiaalisesti jäänyt paitsi, kun lapsia on näinkin monta, mutta "vauvahullulle" on ihan sama, kunhan perustarpeet ovat Ok. On ollut kuitenkin uusia vaunuja, kunnollisia vaatteita lapsille, harrastuksia jne. Pienistä asioista en siksi valitakaan, koska lapset ovat haluamalla haluttu vaikeista synnytyksistä huolimatta - muuten niitä en olisi saanut.