Vihaaminen ja se ettei pidä jostain ihmisestä, mikä on ero?

Kumpikin on väärin. Uskon, että ainoa tapa elää hyvin, on ajatella ihmisistä hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Kumpikin on väärin. Uskon, että ainoa tapa elää hyvin, on ajatella ihmisistä hyvää.

Kyllä, hyvin tekee ainoastaan se joka ei vihaa ja ajattele pahaa kenestäkään, vaan haluaa vain hyvää kaikille ja lähimmäisrakastaa kaikkia.

Mutta en kysynytkään sitä. Kysyin mikä on ero vihaamisen ja sen välillä ettei pidä. Oletko eri mieltä määritelmäni kanssa siis?

- aloittaja

Miten käytännössä toteutat tämän hyvän ajattelemisen? Keskitytkö vain hyviin luonteenpiirteisiin/tekoihin ja onko ona tyylisi kohdata ihmisiä aina täsmälleen sama? Luotatko lähtökohtaisesti kaikkiin ja vaikuttaako epäluotettavuus ystävystymiseen miten? Kiinnostavaa.

Jotkut loukkaantuu henkilökohtaisesti jopa siitä että on asioista eri mieltä. Huvittavaa.

Minusta ero on tunteen intensiteetissä. On paljon ihmisiä, joista en pidä, mutta ei se minua juuri liikutakaan. On vain yksi jota vihaan, ja se tunne onkin sitten voimakas.

En kuitenkaan halua vahingoittaa. En vain halua nähdä häntä enää ikinä.

Viha on paljon voimakkaampi tunne ja siinä se epämiellyttävä henkilö on todennäköisesti tehnyt jotain pahaa sinulle esim. Vihaan entisiä koulukiusaajiani ja en toivo heille hyvää. Epämiellyttävä taas voi olla joku päällepäsmäri esim. työpaikalla yms.

Vihata on teonsana. Teet aktiivisesti jotain.

Jos et pidä jostakusta, et halua olla hänen kanssaan tekemisissä (tai vähintäänkin minimoit kanssakäymisen) mutta muuten hän tuskin edes käväisee mielessäsi. Jos vihaat jotakuta, et pelkästään välttele tätä henkilöä vaan toivot hänelle pahaa, ajattelet usein sitä, kuinka hän on pilannut elämäsi ja yrität saada ääritapauksessa muutkin kääntymään häntä vastaan. Viha on siis tunteena paljon kokonaisvaltaisempi ja sitä myöten myös potentiaalisesti vahingollisempi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ero on tunteen intensiteetissä. On paljon ihmisiä, joista en pidä, mutta ei se minua juuri liikutakaan. On vain yksi jota vihaan, ja se tunne onkin sitten voimakas.

En kuitenkaan halua vahingoittaa. En vain halua nähdä häntä enää ikinä.

Joo, tunteen intensiteetti ratkaisee. Maailmassa on muutama harva ihminen, joita rakastan, joitakin, joista pidän paljon ja joita olen valmis auttamaan tarvittaessa. Vaikka tuntisinkin jonkun, se ei välttämättä tarkoita, että välittäisin hänestä erityisesti tai olisin valmis näkemään vaivaa hänen vuokseen, vaikka en toivoisikaan hänelle mitään pahaa. Tunnen pari sellaista henkilöä, jotka ovat satuttaneet minua sen verran syvästi, että vaikka en heille aktiivisesti mitään pahaa toivokaan tapahtuvan, en surisi jos heille tapahtuisi jotain ikävää.

Joku, en nyt muista kuka, on sanonut mielestäni fiksusti, että viha on kuin happoa, joka syövyttää astiaansa enemmän kuin sitä, jonka päälle se kaadetaan.

Olen valmis antamaan anteeksi melkein mitä vain, ihan itsekkäistä syistä ja oman mielenrauhani vuoksi, mutta on asioita, joita en unohda koskaan. On myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat loukanneet minua sen verran pahasti, että en enää ikinä halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä, enkä ottaa sitä riskiä, että he satuttaisivat minua uudelleen.

Vihaaminen on rakkauden vastakohta, ei-tykkääminen tykkäämisen. Samalla tavalla kuin rakkauden kohde, vihan kohde pyörii mielessä tunnekuohun tavoin. Rakkaalleen haluaa tehdä hyvää, vihan kohteelle miettii juonia pään menoksi. Tykkääminen on laimeampaa, samoin ei-tykkääminen.

Minä en vihaa ketään, eikä ympärilläni ole ihmisiä, joista en pidä.

Sen sijaan tunnennihmisiä, joita pelkään. On sen verran pahoja suustaan.

N52

Viha on narsistinen loukkaus, suolaa narsistin haavaan, ja haava vain siellä korvien välissä, omassa maailmassa.

Sinänsä ei kiinnosta kenenkään vihaamiset.

Itse sinä itsesi ärsytät.

En vaan huomaa.

Ihminen joka ei rakasta eikä vihaa on kuollut.

Viha on jo hyvin kokonaisvaltaisen aktiivinen (negatiivinen)tunne jotain se reaktion jossain  aiheuttanutta henkilöä kohtaan .

Ihan neutraali ja puolueeton tosiasia on kuitenkin se, että vihaaminen  on pidemmän päälle myös sille vihaajalle hyvin negatiivista seurauksiltaan .

Siis hänelle itselleen ja voi jopa sairastuttaa fyysisesti.

Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkien ihmisten tavoista ja toiminnasta täytyisi pitää, mutta on kyllä yleensä helpompi yrittää vain unohtaa heidät , väistää heitä, kiertää heidät ja olla kokonaan huomaamattakin tarpeen niin vaatiessa.

Vertauskuvallsesti voisi sanoa että sota on vihaa, rauha on rakkautta.

Miksi pitäisi vihata syyttä suotta

He jotka eivät pysty oman ymmärtämättömyyden vuoksi käsittelemään asioita omassa päässään puhuvat vihaten jostakin. Samalla osoittavat oman typeryytensä ja katkeruutensa. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

EiVITTUteÄMMÄT kyllä jaksatte lässyttää 🤦🏽‍♂️

Kumpaas kategoriaan tämä kuuluu luokitella: pitämättömyyteen vai vihaamiseen? ;-)

Olen pyrkinyt olemaan vihaamatta ketään, koska vihan kohteesta saattaa tulla jopa pakkomielle. Mulle on käynyt niin parikin kertaa. Jos joku on onnistunut saamaan sinut vihaamaan itseään, hän on tavallaan jo voittanut. Sinä olet hänen orja.

Välinpitämättömyys on viholliselle paljon pahempi asia kuin viha. Jos sulla on jokin epämiellyttävä henkilö elämässä, niin käyttäydy niinkuin häntä ei olisikaan. Vihan aiheuttamat edesottamukset lyö vaan vettä myllyyn.

Kuvittele nuo tunteet ruokaa kohtaan. Otetaan vaikka sienet. Jos joku sanoo ettei pidä sienistä niin se on aika neutraali tapa sanoa ettei halua syödä niitä, mutta olosuhteiden pakosta voi niin tehdä. Jos taas sanoo että vihaa sieniä niin siinä on tunnelatausta mukana, ja todennäköisesti saattaisi jäädä ruoka syömättä jos siinä on niitä.