Melkein häpesin joululounaalla.

Äitini oli siskonsa kanssa laittanut erinomaisen pitopöydän. Oli mistä ottaa. Seura oli hyvää, sukua oli paljon. Tunsin häpeää että olin ajatellut taas joulun olevan nopea läpihuutojuttu johon ei ole aikaa eikä tarvetta panostaa. Mutta se lämminhenkisyys sai levollisen olon ja kiitollisen mielen aikaan.