5 vuotta erosta ja vielä sinkku
Tuntuu, että olen ainut näin kauan sinkkuna ollut.
kapakoissa en juokse ja harrastus ja työpiireissä miehet on joko varattuja tai ne vapaat ei todellakaan kiinnosta.
Yhden tyypin kanssa olen tapaillut (jee, ei ihan toivoton tapaus) mutta näyttää siltä, että siitä ei tule mitään. (siksipä tämä asia alkoikin taas painaa mieltä)
No, asiahan ei varmaan näin ole. "Kohtalotoverit" ilmottautukaa. Tai te jotka pitkän kuivan kauden jälkeen löysitte lopulta jonkun.
Kommentit (8)
Mun ystävä täyttää kohta 40 v ja hän on kerran eläessään seurustellut, silloin tosin lähes 5 v, mutta siinä kaikki. Jotain max 2 vkon juttuja on ollut ja siinä kaikki.
Hän on aivan ihana, sympaattinen, menevä mimmi, talouspuoli ok, eli ei mikään työtä vieroksuva pummi jne, mutta ei ole vaan natsannut.
Olin eron jälkeen sinkkuna (- siis ihan täysin, ilman minkäännäköistä viritystä) 4,5 vuotta. Sitten olin vajaan vuoden ajan pinnallisessa suhteessa itseäni tosi paljon vanhemman miehen kanssa. Tuli sellainen olo, että joku piti saada ja kyseinen kaveri oli saatavilla sopivasti - ja lisäksi "vaaraton" loppuelämän kannalta ;)
Jonkinlainen sitoutumiskammo on jäänyt: toisaalta haluaisin uuden parisuhteen, lisää lapsia ja koko setin, mutta toisaalta en osaa tehdä asialle mitään. Ja loppujen lopuksi ajatus kyllä hirvittääkin, että tähän elämään pitäisi ottaa mies ihan kokoaikaisesti minun ja lapsen seuraksi.
Eikä noita miehiä ole liiemmin tarjollakaan ollut. Töissä ei miehiä tapaa, eikä myöskään harrastuksissa. Ja kun ei missään käy, ei ketään myöskään löydä?
jälkeen yksin lapsen kanssa ja siis edelleenkin! Kaikkien mielestä olen
kummajainen... mutta aluksi ei voinut ajatellakaan ja nyt kun vois kuvitellakin
jotain uutta niin mitään sopivaa ei löydy.... ehkä olen loppuelämänkin yksin...
erosta on jo yli 7v, eikä tässä välillä ole ollut oikeastaan mitään niin vakavaa juttua, jota voisi kutsua seurusteluksi. Miehiä on kyllä ollut, mutta ei vakavasti otettavia.
Eikä tulevaisuus näytä yhtään ruusuisemmalta...
:)
Soittelua, kirjoittelua, satunnaista tapailua ja muutamaa yksittäistä yhden yön juttua lukuun ottamatta MITÄÄN ei ole mun elämässä tapahtunut.
Kun ei vaan kiinnosta.
Kaikissa tapaamissani miehissä on ollut joku paha vika. Yksi ihan kiva oli täynnä kaikenlaisia koruja ja välkkyviä vitkuttimia ja muuttui illan aikana (humaltuessaan) duunarista bossiksi. Toinen oli pieni, päällekäyvä ja omahyväinen. Kolmas oli ihana muuten, mutta ahdisti mut hulluksi soittelullaan, neljäs samaten, viides ei päässyt puusta pitkälle ja vaikutti muutenkin vähän reppanalle, samoin kuudes...
Joo tiedän; olen ihan liian kranttu ja aivan selvää vanhapiika-ainesta. Mutta minkäs teet?
Onneksi on nuo lapset, joita voi rakastaa sydämensä kyllyydestä :)
Muutamia lyhyita virityksiä, vakiseksikumppani usean vuoden ja vannoin että en ikinä ota miestä. Enkä tee lapsia.
Noh, 3 vuotta on oltu yhdessä, asunto ostettu, taloa rakennetaan ja esikoinen tulossa. Että näin : ) .
Ja olisin nauranut katketakseni jos joku olisi kertonut kenen kanssa yhteen päädyn....