Onko sinun ollut helpompi jättää vauva hoitoon omalle äidillesi kuin anopillesi? OV

Lapsi tosin vasta puolitoista vuotta, mutta kyllä mieluummin jätän hoitoon äidilleni kuin anopille. Yöhoitoonkin voisin huoletta jättää äidilleni, mutta anopille en ole vielä jättänyt enkä tiedä milloin jätän. Tähän osasyynä kenties se, että anoppi ei ole mieheni äiti vaan äitipuoli, eikä hänellä ole omia lapsia. En tiedä miten paljon hän on pikkulapsia koskaan hoitanut.

äitini on eläkkeellä ja miehen äiti työelämässä vielä, joten luonnollisesti on eläkemummo sitten aina se hoitaja jos tarvitaan. Kyllä tuttavaperheissä joita tiedän, äidin oma äiti on poikkeuksetta se joka lapsia katsoo. En tiedä yhtään sellaista perhettä, jossa miehen äiti olisi se lasta eniten hoitava mummo ja tunnen aika monta lapsiperhettä.

jättää anopille johtuen ihan siitä, että äitini on lastenhoidon ammattilainen ja anoppini on vastuuntunnoton, huolimaton hösääjä, niin liikenteessä kuin kotonakin. Anoppi oli viikonloppuna vahtimassa meidän 1- ja 3- ja 5-vuotiaita ja oli tiskikonetta tyhjentäessään laittanut jumalattoman terävät kokki- ja leipäveitset alalaatikoihin 1-vuotiaan saataville. Ehkä ajattelemattomuutta juu, mutta sama ajattelemattomuus toistuu asiassa kuin asiassa ja hoitokerrasta toiseen.

on ollut miehen äidin hoidossa pari tuntia (nukkui koko ajan) 2kk ikäisenä, mutta ei kertaakaan minun vanhemmillani, asuvat molemmat samassa kaupungissa ja siellä ollessamme olemme aina miehen äidin luona, käymme ehkä kylässä vanhempieni luona.



emme kumpikaan erityisemmin pidä vanhemmistani, emme käyneet lapsuudenkodissani ennen vauvaa. isompaa lasta en ainakaan antaisi sinne hoitoon, liian erilainen arvomaailma.



miehen äidillä kerrostalokaksio, vanhemmillani iso omakotitalo - ei siis ole tilastakaan kiinni tulevaisuudessa.

esim. siskoni. Äiti ei näet ole "uskaltanut" ottaa hoitovastuuta.

Anoppi sen sijaan on ollut enemmän apuna ja kyllä hänelle on ollut helppo jättää lapset hoitoon. Hän on ex neuvolantäti ja itselläänkin on ollut 3 lasta.

Anoppi on aurinkoinen, viihtyy lasten kanssa ja _hoitaa_ heitä. Hän on heistä aidosti kiinnostunut ja nauttii heidän hoidostaan sekä panostaa heidän kanssaan oloon.



Äidilleni lapset ovat toki tärkeitä muttei niin tärkeitä kuin omat menot ja tissuttelu.

Lisäksi hän on huonokuntoinen + todella ylipainoinen ja kompastui kerran kuopus sylissään (oli kyllä selvänä) joten aina olen vähän sydän syrjällään jos hän hoitaa lapsia yksin.

Onneksi hänellä on mies joka on todella hyvä lasten hoitaja ja hänen läsnäollessa uskallan jättää lapset hoitoon hyvillä mielin.

sillä minun äitini oli/on vanha, eikä jaksa pikkulapsia. Isäni itseasiassa on parempi hoitaja... Mutta anoppiin luotin kybällä ja hänelle olikin helppo jättää lapsi hoitoon.



Lapsi on jo 14 kohta 15 vee ja välit nykyisin ex-anoppiin ovat hyvät. Näkee mielellään ja tapaavat ja soittelevatkin keskenään.

mutta jos ja kun hoitoa tarvitsee, niin ensimmäisenä veisin äidilleni. Ei anoppi varmasti huono hoitajakaan ole, mutta en voi luottaa häneen. On jo nyt esim, sanonut, että sitten kun Maija tulee meille hoitoon, niin syörään karkkia, eikä sanota äiskälle ja iskälle mitään.

WTF? Jos äiskä ja iskä on sanonut, että Maijalle ei anneta lainkaan karkkia tai mitään makeaa, niin minusta ulkopuolisen hoitajan on tätä kunnioitettava. Oli se anoppi tai joku muu.

Niinpä anoppi on ollut meillä pitkään apuna ja toivottavasti vielä jonkin aikaa jaksaa autella - tosin hoidontarve on enää hyvin vähäistä kun lapsi on jo koululainen.

Anoppi on lisäksi ammatiltaan lastentarhanopettaja ja ihan loistava lasten kanssa, joten mielelläni hänelle lapset jätän. Myös kummit ovat hoitaneet lapsia, samoin meillä on ystävän vanhina tyttö 17v käynyt lastenlikkana ja ihan loistavasti mennyt.

Ehkä kuitenkin anopin hoitoon on lapset hieman helpompi antaa koska appiukkokin auttaa mielellään lastenhoidossa. Heidän kotinsa on "lapsiystävällinen" ja ovat muutenkin sellaisia lasten ehdoilla toimivia isovanhempia. Ovat hommanneet syöttötuolit ja lelut yms. vierailuja varten.



Minun äitinikin on oikein hyvä mummo, mutta jo aika huonossa kunnossa. Hoitaa lapset hyvin, mutta on sitten hoitourakan jälkeen tosi väsynyt (mm. sydänvaivaa). Isäni ei lastenhoitoon osallistu ja on varsin ankara. Esikoinen oli helpompi jättää äidilleni vauvana hoitoon koska pojan allergiat olivat hänelle tuttuja.



Äiti ja anoppi ovat molemmat oikein mukavia ihmisiä. Mutta onhan se äiti tietenkin aina äiti ;).

Nytkin kesällä 3- ja 2- votiaat menossa viikoksi anopille. Koskaan en ole hänen hoitotaitojaan epäillyt vaikka ei samoin toimikkaan kuin minä:)



Oma äitini taas ei ole vuoteen nähnyt edes lapsiamme ja jos tissuttelu jatkuu ei tule näkemäänkään. Koskaan en häneen niin paljon luottaisi että jättäisin lapset edes muutamaksi tunniksi hänelle.

molemmille oli ihan yhtä helppoa. Molemmat olivat jo kasvattaneet kolme, täyspäistä lasta tähän maailmaan vaikkakin vähän eri "kasvatusmetodeilla", mutta sitä pidän vaan rikkautena. Minun kotini oli hyvin boheemi ja vapaa, mieheni aika perinteinen, jopa "tiukkakin". Hyvin on mennyt ja ihania muksuja kasvanut. Äiti 45 v. ja lapset 16, 13 ja 9. Ja olivat jo vauvana usein molemmilla isovanhemmilla hoidossa.

Anoppi tosin on jo eläkkeellä ja viimeiset vuodet asunut vajaan kilometrin päässä meiltä, joten hän on ollut suurena apuna arjen hoitotarpeissa. Pieni koululainen on voinut mennä anoppilaan illaksi, jos meillä vanhemmilla on sattunut olemaan jotain yhteistä menoa. Aikaisemmin anoppi oli se, joka haki pojan päiväkodista, jos poika sattui sairastumaan kesken päivän.



Äitini on vielä työelämässä ja tekee pitkää päivää, joten hän hoitaa lasta lähinnä loma-aikoina. Yleensä poika kutsuu itsensä yökylään mummin luo ja me miehen kanssa keksimme jotain kivaa sille ajalle.

Äitini on suurpiirteisempi ja aika huolimaton, joten turvallisuuden vuoksi en uskaltaisi jättää lapsiani heille. Anoppiini pystyn luottamaan kyllä tässä asiassa.

Olisi luotettava hoitaja, mutta kun sitä ei kiinnosta meidän lapset. Eli en siis vie hänelle hoitoon :D JOs joskus vaan haluaisi hoitaa niin veisin kyllä riemusta kiljuen.



Omalle äidille en voi antaa hoitoon hetkeksikään. On turhan kova nappaamaan viinaksia ja ei pysy selvänä yhtä päivää...

Minä myös pikkulapset, vaikka paljon paremmin tulen juttuun äitini kun anoppini kanssa. Anoppi on vaan pedantti ja tarkka, joten pidän häntä luotettavampana turvallisuusmielessä.



Ehkä joskus oma miniäni ajattelee minusta näin, vaikkei muuten minusta pitäisikään. Sekin jo lämmittää :)

kun esikoinen syntyi... hengittävälle on helpompi jättää lapsi hoitoon.

esim. juuri noissa sääntöasioissa. Muistan kun hän joskus sanoi, että mennään ihan teidän säännöillä (siis esim. just karkkien tms suhteen) ja sitten kuitenkin on pienestä pitäen syöttänyt mitä sattuu ja muutenkin semmoista ihme lepsuilua ja periksi antamista isommissa ja pienemmissä asioissa lapsille.



Väkisin esim. pienenä halusi nukuttaa lapsen viereensä, vaikka sanottiin, että meidän lapsia opeta nukutukseen, vaan luetaan satu, peitellään ja toivotetaan hyvät yöt. Tämä vain siis yhtä esimerkkinä. Hoitaa kyllä mielellään, mutta pieni luottamuspula vaivaa.



Omiin vanhempiini luota 100%:sti ja tiedän heidän pitävän järkevät rajat myös silloin kun ei olla itse paikalla.

Jättäisin kummalle vaan, vaikka hoitotyyleiltään eroavat kuin yö ja päivä. Äitini on tosin jo sen verran vanha, etten halua rasittaa häntä lapsenhoitovastuulla. On kuitenkin kasvattanut kolme lasta ja hoitanut useita lapsenlapsia, joten tietotaitoa olisi - ja tietysti on aivan ihana mumma.



Anoppi ei ole suomalainen, ja monet lapsenhoitotavat ovat minulle vieraita. Uskallan silti luottaa häneen, enkä ainakaan ääneen kyseenalaista toimiaan (vaikka niitä välillä ihmettelenkin). Hänelläkin kuitenkin pitkä kokemus. Ainoa miinuspuoli on se, että tupakoi asunnossaan, joten en lapsiani halua kovin pitkäksi aikaa sinne jättää. Hän sen sijaan voi tulla meille milloin tahansa lapsenhoitoavuksi.