Lue keskustelun säännöt.
Naapurin päivittäin raivoava lapsi - mitä toivoisitte naapurilta, jos kotonanne olisi samanlainen?
19.12.2020 |
Asutaan rivitalossa, ja seinänaapurissa on yksi lapsi, ehkä kuusivuotias. Emme tunne naapureita, mutta noin puolen vuoden asumisen aikana on käynyt selväksi, että lapsen kanssa taitaa olla tosi hankalaa. Meille kuuluu päivittäin kuinka lapsi sekoaa: alkaa tömistellä lattiaa, hakata seiniä, heitellä tavaroita ja huutaa. Joskus vanhempi joutuu pitämään lasta aloillaan ja lapsi yrittää lyödä. Kyllä, tiedämme tämän, koska se kuuluu oikein selvästi. Joskus tämä episodi on kestänyt toista tuntia yhteen mittaan ja tänä aikana lastaan komentavan äidin äänestä ja sanoista on kuulunut, että on ihan väsynyt.
Usein mietimme, miten ihmeessä vanhemmat jaksavat sellaista ja ovatkohan saaneet apua tilanteeseen ollenkaan. Tämä asia vaivaa aika usein. Olen jutellut tästä myös muutaman lapsellisen ystäväni kanssa, joiden mielestä vanhemmille saattaisi olla helpotus, jos lapsen raivon aikana soittaisi ovikelloa ja kysyisi vain "onko kaikki hyvin". Voisi kuulemma katkaista tilanteen siten, jos on kestänyt todella pitkään. Itse en oikein tiedä, kun pelkäänpä, että voisi tuntua liikaa sekaantumiselta. Emme tunne toisiamme.
Tiedän, että lapsilla on uhmaikää ym. Nämä päivittäiset sekoamiskohtaukset naapurin lapselta eivät kuitenkaan vaikuta ihan normaaleilta, vaan todella rajuilta ja jatkuvilta. Ja vanhemmat ovat varmasti väsyneitä.
Mitä te lapsiperheelliset toivoisitte tuntemattomalta naapurilta vastaavassa tilanteessa. Toivoisitteko, että huomioitaisiin jotenkin vaikkapa kysymällä akuutissa tilanteessa, onko kaikki hyvin tai tarvitaanko apua? Vai olisiko parempi, ettei kysellä vaan annetaan olla?
Kommentit (37)
Naapureilta en toivoisi mitään mutta kyllä hävettäisi ja harmittaisi naapureiden puolesta jos oma kakara olisi tuollainen hirviö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva, että kysyt mielipiteitä, välität ja haluat auttaa. Monesti heti aletaan huutaa lasu lasu lasu -mantraa, vaikkei se välttämättä ole paras ratkaisu joka tilanteeseen, vaan saattaa ainoastaan entisestään lisätä perheen stressiä ja kuormitusta.
Mielestäni voit mennä kysymään suoraan, onko teillä kaikki hyvin, tarvitsetteko apua. Sehän on sitten aivan vastaanottajasta kiinni, miten asiaan suhtautuu. Itse en loukkaantuisi, päinvastoin, jos joku tulisi vastaavassa tilanteessa sellaista kysymään, jos vain kysyjä vaikuttaa vilpittömältä, eikä ole arvosteleva nuuskija. Mutta aloittajasta tulee sellainen kuva, että osaa kyllä asetella sanansa hyvin.
Luultavasti pelkäisin koko ajan, että milloin soittaa naapuri hermostuu ja soittaa poliisit. Eli varmaan vaan toivoisin että naapurit on kuuroja.
Meillä on tuollainen lapsi.. Asutaan omakotitalossa mutta raivareita on ulkonakin eli naapurit on kyllä kuullut ja nähnyt monenlaista. Joskus on kysytty että oletko kokeillut sitä tai tätä ja muuten juteltu ja tuettu. Ei raivarin aikaan mutta muuten kun ollaan nähty ulkona ja juteltu. Toki ollaan ihan tuttuja kaikki. On myös selvästi naapurit keskenään jutelleet meidän ongelmista, siitä en ehkä tykkää mutta en jaksa välittää. Yksi naapuri meillä erityisen ihana, tarjoaa hoitoapua lapselle että pääsen yksin kauppaan yms, sellaista oikeasti konkreettista ja ihanaa naapuriapua.
Mielestäni tuo ovikello on hyvä idea. Tekisi pikku hirviöllekin selväksi kerralla, että riehuminen ei todellakaan ole ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva, että kysyt mielipiteitä, välität ja haluat auttaa. Monesti heti aletaan huutaa lasu lasu lasu -mantraa, vaikkei se välttämättä ole paras ratkaisu joka tilanteeseen, vaan saattaa ainoastaan entisestään lisätä perheen stressiä ja kuormitusta.
Mielestäni voit mennä kysymään suoraan, onko teillä kaikki hyvin, tarvitsetteko apua. Sehän on sitten aivan vastaanottajasta kiinni, miten asiaan suhtautuu. Itse en loukkaantuisi, päinvastoin, jos joku tulisi vastaavassa tilanteessa sellaista kysymään, jos vain kysyjä vaikuttaa vilpittömältä, eikä ole arvosteleva nuuskija. Mutta aloittajasta tulee sellainen kuva, että osaa kyllä asetella sanansa hyvin.
Itse veisin lapun postiluukkuun, jos tuntuu liian uhkaavalta mennä ovelle. Toisaalta ovelle meno voisi herätellä lastakin, että hänen toimintansa ja psykoottisuutensa tai muu pahoinvointinsa on kuultu kyllä. Tekisin lasun myös, en antaisi toista puolta vuotta tilanteen jatkua. Usein heti puuttuminen estää ongelman kroonistumisen ja nyt on jo oppinut että tuo on ok.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tuollainen lapsi.. Asutaan omakotitalossa mutta raivareita on ulkonakin eli naapurit on kyllä kuullut ja nähnyt monenlaista. Joskus on kysytty että oletko kokeillut sitä tai tätä ja muuten juteltu ja tuettu. Ei raivarin aikaan mutta muuten kun ollaan nähty ulkona ja juteltu. Toki ollaan ihan tuttuja kaikki. On myös selvästi naapurit keskenään jutelleet meidän ongelmista, siitä en ehkä tykkää mutta en jaksa välittää. Yksi naapuri meillä erityisen ihana, tarjoaa hoitoapua lapselle että pääsen yksin kauppaan yms, sellaista oikeasti konkreettista ja ihanaa naapuriapua.
Voi että, pahoinvoivan häirikköperheen mieli pahoitettu? Luuletko, että naapurit tykkää teidän tavoistanne ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, voisihan tuo lähteä ihan niistä vanhemmistakin, että kertoisivat suoraan, että Hei, meidän lapsi on asperger /autisti/tourette/uhmakkuushäiriöinen/todella vaikea luonne.
Itse kokisin helpommaksi olla avoin lapsen tilanteesta, jos se kuuluu ja näkyy joka päivä arjessa.
En jaksa lukea aloitusta, mutta se voi olla erityislapsi eli sille ei voi mitään. Antakaa asian olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on autismi diagnoosi ja kuvailemasi lapsi. Vanhemmat saavat tukea, esim meillä lapsella on mennyt toimintaterapia jo monta vuotta.
Meidän naapurissa on samanlaista menoa ja tällä perheellä siis vain yksi lapsi, onneks ollaan paljon töissä ja mökillä eikä öisin möykkää että saadaan nukkua rauhassa. En osaa sanoa onko erityislapsi, vaikealta kyllä kuulostaa heidän elämä.
Ei ole minusta naapurien asia puuttua ns. elämisen ääniin jos ei vaikuta esim yöuniin, toki varmasti ärsyttäisi tää jos oltais 24/7 kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasu = sosiaalityö. Eivät tiedä mitään tai riittävästi esim. lastenpsykiatriasta tai neuropsykologiasta.
Tuntevat kyllä palvelujärjestelmän ja tukimuodot. Tosin niissäkin lasu viimesijainen, ensin pitäisi palvelut saada sosiaalipalvelulain, vammaispalvelulain tms. perusteella.
Kysy ihmeessä, mutta tee se nätisti. Ja muista, että viisas vanhempi ei lapsensa kuullen käsittele lapsensa ongelmia vieraiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kiva, että kysyt mielipiteitä, välität ja haluat auttaa. Monesti heti aletaan huutaa lasu lasu lasu -mantraa, vaikkei se välttämättä ole paras ratkaisu joka tilanteeseen, vaan saattaa ainoastaan entisestään lisätä perheen stressiä ja kuormitusta.
Mielestäni voit mennä kysymään suoraan, onko teillä kaikki hyvin, tarvitsetteko apua. Sehän on sitten aivan vastaanottajasta kiinni, miten asiaan suhtautuu. Itse en loukkaantuisi, päinvastoin, jos joku tulisi vastaavassa tilanteessa sellaista kysymään, jos vain kysyjä vaikuttaa vilpittömältä, eikä ole arvosteleva nuuskija. Mutta aloittajasta tulee sellainen kuva, että osaa kyllä asetella sanansa hyvin.
Tämä vaihtoehto vain silloin, jos AP on tosissaan valmis antamaan apua.
Itse en ikävä kyllä olisi kiinnostunut hoitamaan naapurin raivoavaa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea aloitusta, mutta se voi olla erityislapsi eli sille ei voi mitään. Antakaa asian olla.
Mikä tämä juttu on, että kun on niin kovin "erityinen" lapsi niin sille ei voi mitään, vaan se saa terrorisoida omaa perhettään, naapureita yms. On vissiin vanhemmille liian hankalaa laittaa erityinen kuriin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on autismi diagnoosi ja kuvailemasi lapsi. Vanhemmat saavat tukea, esim meillä lapsella on mennyt toimintaterapia jo monta vuotta.
Raivoaako lapsi tunteja päivässä toimintaterapiasta huolimatta?
Jos raivoaa, niin miksi tuhlaatte veronmaksajien rahoja, kun terapia ei selvästikään auta mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on autismi diagnoosi ja kuvailemasi lapsi. Vanhemmat saavat tukea, esim meillä lapsella on mennyt toimintaterapia jo monta vuotta.
Raivoaako lapsi tunteja päivässä toimintaterapiasta huolimatta?
Jos raivoaa, niin miksi tuhlaatte veronmaksajien rahoja, kun terapia ei selvästikään auta mitään?
Sulla ei taida olla paljoa kokemusta erityislapsista. Edistystä on tullut paljon, mutta nää lapset eivät opi viikossa uusia taitoja. Jos lapsi ei osaa edes kunnolla nimetä tunnetiloja, niin miten luulet hänen ilmaisevan itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on autismi diagnoosi ja kuvailemasi lapsi. Vanhemmat saavat tukea, esim meillä lapsella on mennyt toimintaterapia jo monta vuotta.
Raivoaako lapsi tunteja päivässä toimintaterapiasta huolimatta?
Jos raivoaa, niin miksi tuhlaatte veronmaksajien rahoja, kun terapia ei selvästikään auta mitään?
Sulla ei taida olla paljoa kokemusta erityislapsista. Edistystä on tullut paljon, mutta nää lapset eivät opi viikossa uusia taitoja. Jos lapsi ei osaa edes kunnolla nimetä tunnetiloja, niin miten luulet hänen ilmaisevan itseään.
Tuossa toimintaterapia oli mennyt "jo monta vuotta".
En oikein näe, että montaa vuotta voi rinnastaa viikoksi.
Jos lapsi ei monen vuodenkaan jälkeen tajua mistään mitään, niin onko terapia silloin enää kannattavaa?
Minä miettisin ensimmäiseksi onko lapsella kotiolot kunnossa. Jos vähänkin mietityttää, niin lasua kehiin. Esimerkiksi minä, kun olin lapsi naapurimme valitti huudostani. Olin välillä hankala lapsi, koska olin todella ahdistunut. Isäni harjoitti kuritusväkivaltaa enkä muutenkaan kokenut positiivista asennetta vanhemmiltani itseäni kohtaan.
Meillä sama meininki. Lapsella adhd-piirteitä, mutta ei tarpeeksi, että saisi diagnoosin. Olemme pitkiä päiviä töissä, lapsi päivähoidossa. Puolipäiväisenä oli helpompaa, mutta 8h hoidossa niin kuormitus on taattu. Minkäs teet, töissä on pakko käydä.
Voi olla, että ovat hakeneet jo ulkopuolista apua. On tuollanen raskasta vanhemmillekkin. Hienoa, että vanhemmat eivät anna käydä lapsensa käsiksi itseensä vaan estää sen. Niitäkin vanhempia on jotka ottaa iskua, potkuja ja tönimistä vastaan omalta lapselta.