Lue keskustelun säännöt.
Sinä henkisyydestä kiinnostunut "hörhö", onko kumppanillasi samantyylisiä uskomuksia kuin sinulla?
19.12.2020 |
Kysymys kohdistettu lähinnä naisille, joiden elämässä on henkisyys läsnä vahvasti, mutta jotka eivät ole (perinteisiä) kristittyjä ja joita valtaväestö saattaa pitää vähän "hörhöinä".
Jos olet parisuhteessa, miten kumppanisi suhtautuu henkisyyteesi? Oletko saanut suhteen toimimaan esim. ateistin kanssa, vai etsitkö nimenomaan samanhenkisiä kumppaneita? Deittipoolihan on aika pieni, jos oma elämänkatsomus eroaa valtavirtauskonnoista ja hakusessa on mies.
Kommentit (5)
En tiedä onko tilanteeni aivan sitä mitä tarkoitat mutta minä koen valtavaa "yksinäisyyttä" parisuhteessani kyseisen asian vuoksi. Olemme olleet mieheni kanssa 20vuotta yhdessä ja viimeisen ehkäpä viiden vuoden aikana olen kiinnostunut "henkisyydestä" ja ajatusmaailmani on muuttunut melkoisesti siitä, mitä se aikaisemmin oli. Miestäni taas moiset asiat eivät voisi vähempää kiinnostaa, hänelle riittää urheilu ja pleikkari (hieman kärjistetysti sanottuna). Tuntuu ettei yhteisiä kiinnostuksen kohteita, tai edes keskustelun aiheita enää ole. Kliseisesti sanottuna "olemme kasvaneet erilleen".
Mutta meillä kuitenkin lapsia joiden vuoksi tätä suhdetta haluan jatkaa. Mies ei koe tilanteessamme mitään varsinaista ongelmaa, enkä minäkään tätä asiaa erityisemmin tuo esille. "Kärsin" hiljaa mielessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni miehellänikin on jonkinlainen kuudes aisti, vaikka hän ei puhukaan niistä asioista. Olen omasta mielestäni havainnut sen joissakin tilanteissa. Minä puhun joskus omista havainnoistani ja ajatuksistani. Hän ei naura niille eikä pilkkaa eikä väittele niistä, mitä arvostan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tilanteeni aivan sitä mitä tarkoitat mutta minä koen valtavaa "yksinäisyyttä" parisuhteessani kyseisen asian vuoksi. Olemme olleet mieheni kanssa 20vuotta yhdessä ja viimeisen ehkäpä viiden vuoden aikana olen kiinnostunut "henkisyydestä" ja ajatusmaailmani on muuttunut melkoisesti siitä, mitä se aikaisemmin oli. Miestäni taas moiset asiat eivät voisi vähempää kiinnostaa, hänelle riittää urheilu ja pleikkari (hieman kärjistetysti sanottuna). Tuntuu ettei yhteisiä kiinnostuksen kohteita, tai edes keskustelun aiheita enää ole. Kliseisesti sanottuna "olemme kasvaneet erilleen".
Mutta meillä kuitenkin lapsia joiden vuoksi tätä suhdetta haluan jatkaa. Mies ei koe tilanteessamme mitään varsinaista ongelmaa, enkä minäkään tätä asiaa erityisemmin tuo esille. "Kärsin" hiljaa mielessäni.
Kiitos vastauksesta. Juuri tätä hain, että miten parisuhde toimii ja onko kumppani samaa maata vai onko uskomukset ihan eri linjassa. Olen miettinyt paljon, pystynkö edes alkamaan suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on hyvin materialistinen/ateistinen maailmankuva. Nimenomaan tuo yksinäisyyden tunne parisuhteessa ja se, ettei voi jakaa tärkeitä asioita toisen kanssa, ahdistaa.
Mutta kun samantyylisiä ihmisiä on niin vähän ja muutenkin pitäisi mätsätä luonteen ja toiveiden puolesta, niin on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.
Minulla on henkinen elämänkatsomus ja olen henkinen hörhö,mieheni on ateisti.Meillä menee ihan hyvin.
Nosto, tulisiko nyt paremmin vastauksia.