Miten uskallatte viedä elämänne taloudellisesti huonoon jamaan niin, että luottotiedot menevät?

Perusturvallisuuden tunteeni heikkouden vuoksi en uskalla ja tulen jopa vihaiseksi, jos huomaan, että jotkut eivät välitä omista luottotiedoistaan.

On varmaan heitäkin, jotka ajavat ja saattavat tietoisesti talouensa siihen pisteeseen,, että on "pakko maksaa" eli vähintään luottotiedot menevät  ja ulosotto mahd. muistaa ottaa osansa. 

Mutta olisi hyvin naivia väittää, että jokainen ulosotomerkinnän saanut olisi huono ihminen. 

Kyllä mm. moni yriys on päätynyt konkurssiin, siinä kuin joku vähävaraisempi nollatuntisopimuksen on menettänyt työnsä ja terveytensä loukkaantumisen seurauksena ja tähän vielä mahd. kumppaninsa ja aiemman yhtesnen asuntnon, niin  kyse voi olla huonosta tuurista tai vaikka koronasta.

 Mutta aina on heitä, joille kaikki nämä (työttömyys, kumppanin meneys ja loukkaanuminen...) ovat vain merkki (tai merkkejä) väärin tehdyistä valinnoista ja päätöksistä. Kun olisi pitänyt tiedostaa oma tasonsa.

Yliopisto-opiskelija          

Tutkitusti epävarmuus ja stressi heikentävät ihmisen kykyä suunnitella asioita pitkällä aikavälillä. Näin ollen paradoksaalisesti mitä stressaavampi ja ahdistavampi elämäntilanne, sitä lyhytnäköisemmin keskimäärin ihmiset toimivat. Joillekin siedettävä olo tulee ainoastaan siitä, että saa paeta elämäänsä nettikasinoon tai shoppailla itsensä pikavippikierteeseen. Joillakin on niin vinoutunut ja haitallinen tapa säädellä omia tunteitaan, että se vie helposti ojasta allikkoon. Kun on helposti luottoa tarjolla joka paikassa, niin tällaiset usein nuoruuteen ja kypsymättömyyteenkin liittyvät ongelmat usein johtavat elämänmittaiseen velkahelvettiin.  

Juuri sen vuoksi, että mitä tahansa voi tapahtua koska vaan, minimoin kulutukseni heti kun muutin pois kotoa ja yritin löytää töitä. Minulla oli vähän säästöjä ja ne vähenivät, kun maksoin vuokravakuuden ja vuokran. Opiskelin ja sain aina vähän jotain työtä ja säästin itselleni heti puskurirahastoa. Periaatteeni oli, että jos tiedän, että seuraava kuukausi on yhtä niukka kuin kuluva, niin en koske puskuriini. Tein suunnitelmia vähintään vuodeksi eteenpäin, mutta myös kuukausi ja viikko, joskus jopa päiväbudjetteja. Pidin hyvää huolta vähäisestä omaisuudestani. Aluksi oli rinkan sisältö ja kaksi kassillista tavaraa, sitten omaisuuteeni kuului jo vaahtomuovipatja, peitto, tyyny, lakanat, kattila kaksi mukia, kaksi lautasta. Myöhemmin vasta sänky ja ruokapöytä.

Pitkäaikainen hoitamaton masennus muuttaa aivoja

Vierailija kirjoitti:

Tutkitusti epävarmuus ja stressi heikentävät ihmisen kykyä suunnitella asioita pitkällä aikavälillä. Näin ollen paradoksaalisesti mitä stressaavampi ja ahdistavampi elämäntilanne, sitä lyhytnäköisemmin keskimäärin ihmiset toimivat. Joillekin siedettävä olo tulee ainoastaan siitä, että saa paeta elämäänsä nettikasinoon tai shoppailla itsensä pikavippikierteeseen. Joillakin on niin vinoutunut ja haitallinen tapa säädellä omia tunteitaan, että se vie helposti ojasta allikkoon. Kun on helposti luottoa tarjolla joka paikassa, niin tällaiset usein nuoruuteen ja kypsymättömyyteenkin liittyvät ongelmat usein johtavat elämänmittaiseen velkahelvettiin.  

Eivät kaikilla. Suurin stressi tulee pa-olemisesta, joten siksi tahdoin sitkeästi koota edes pientä puskurirahastoa. Mieluummin nälissään kuin ilman, että selusta olisi varmistettu ja varasuunnitelma laadittuna!

Ap, tämä yksinpuhelu ei nyt ottanut tuulta purjeisiinsa, mutta ihan kiva, että jaksat taputella itseäsi selkään.