Jippii: nyt meillä on pojan kanssa yhteinen liikuntaharrastus,
joka on molemmista hauskaa. Lapsi ajaa pöyrällä ja minä hölkkään vieressä! Tänäänkin oltiin tunnin lenkillä.
Ei kieltämättä yhtä rentouttavaa kuin yksin juokseminen, kun pitää katsoa lapsen perään ja hieman auttaa pitkissä ylämäissä, mutta mukavaa silti.
Kommentit (4)
Kivaa on, eikös vaan. Meilläkin autetaan ylämäissä ja välillä pidetään huilaustaukoa, mutta on ihan mahtavaa, kun on jutskausseuraa. Ja parempaa jutteluseuraa en äkkiä keksi kuin mielikuvitusta pursuava 5-vuotias :)
vaikka nyt 30min päässä olevaan puistoon, ollaan siellä vaikka 15 min (jolloin minä venyttelen ja teen hartiajumppaa) ja sitten taas samalla tavalla kotiin.
Tosin tässä meillä ainakin pitää olla tarkkana, että pitää kiinni siitä, mitä on sovittu ennen lähtöä. Meillä ainakin poika alkaa välillä ehdottelemaan puistoa siinä vaiheessa, kun hieman väsyttää, mutta jaksaa kyllä pikku motivoinnilla kotiinkin asti.
Ja tämä on hyvä kikka myös silloin, kun oma kunto/fiilis ei ole ihan optimi.
Viime syksynä jo käytiin tunnin lenkkejä (silloin) 4-vuotiaan kanssa, nyt odotan jo jaksavan paremmin tuon tunnin pätkän kun on talven verran vanhempi. Hauskaa on.
Tänään kävin juuri samanlaisella lenkillä 5-v poikani kanssa :)
Hyvin tuntui sujuvan, 45min lenkki käväistiin nyt, ja pikkuhiljaa voisi kevään ja kesän aikana alkaa lenkkiä pidentämään.
Ihana kun pääsee liikkumaan ilman että tarvitsee alkaa miettimään pojalle hoitopaikka siksi aikaa!