Pitikö masennusta ennen hävetä?

Ei rahvaan kannata edelleenkään huudella masennuksestaan, varsinkaan miehen. Ken itsensä alentaa hänet lynkataan, Suomi 2020.

Mölyt mahassa

Mun mielestä vapauttavaa ”tunnustaa” diagnoosi?

Kyllähän sitä piti ja pitää minun vieläkin. Vaikka se on kurjaa ja niin turhaa.

Ei. Ei valitettavasti.  Mutta ikävä kyllä myös edelleen mm. tälläpalstalla kohtaa myös kirjoituksia, joille mielensairaudet ja vaivat täysin käsittämättömiä ja vieraia, vaikka suurin osa jo ymmärtää jaajuaa,, että sellaisiakin on. Ja kun eivät itse tajua niiden olemassa oloa, niin kieltävät niiden olemassa olon kokonaan. 

Masennus on normaali asia.

Ken vaivojansa valittaa, on vaivojensa vanki.

Ihminen on toiselle susi. Kun he huomaavat heikkouden, niin kimppuun käyvät. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on toiselle susi. Kun he huomaavat heikkouden, niin kimppuun käyvät. Valitettavasti.

Totta. Ihan perseestä..

Ohis Masennus on siinä mielessä kiusallinen ilmaus, että sitä käytetään nykyisin melko huolimattomasti. - Se (masennus) onkin saanut hyvin moninaisia merkityksiä. Siksi osalle on hämmentävää ja halu torjua "masennus" sellaisena tilana, että se saattaa kaivaa pidempi aikaista hoitoa ja mahd. tuekseen lääkitystä tai vaikka terapiaa. Eikä olekaan sellainen, joka lakkaa olemasta kun syö hyvin ja nukkuu yön yli, eikä stressaa vaan ajattelee positiivisesti: nami, nami

Yliopisto-opiskelija

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on toiselle susi. Kun he huomaavat heikkouden, niin kimppuun käyvät. Valitettavasti.

Harmillisen iso osa ihmisistä on kyllä kerta kaikkisen vastenmielisiä apinoita, jotka tanssivat haavoittuneen lajitoverinsa ympärillä pilkaten sitä.