Uskovan ajatuksia näihin kauheisiin asioihin liittyen

Tuo 16-vuotiaan pojan murha järkytti, ja edelleen, itken hänen kohtaloaan.
Olen rukoillut että Jeesus on nyt hänet pelastanut Taivaaseen, että Hän suuressa armossa ja rakkaudessaan tuota poikaa kohtaan on vienyt tämän iankaikkiseen rauhaan ja iloon, sillä onhan Hän nähnyt millaista kärsimystä tämän nuoren elämä on ollut.

Mutta sitten mietin, missä me uskovat ihmiset olemme, olemmeko me hereillä ja valmiita tälläisiin tilanteisiin?
Minä uskon, että Jumala johdattaa omiaan niiden luo, jotka tarvivat apua, mutta miksi ei ole ketään uskovaa, joka olisi johdatuksessa mennyt esim. tuohon tilanteeseen väliin?

Eikö uskovatkaan enää kuule Pyhän Hengen ääntä tässä pimeässä ajassa, nukutaanko me???

Jos näin on päässyt käymään, niin nyt on aika herätä!
Herätä rukoilemaan, että Jeesus johdattaa avuntarvitsijoiden luo, estämään itsemurhia, estämään kiusaamista, auttamaan pulaan joutunutta jne.

Mekin uskovat olemme kovin itsekkäitä ja mukavuudenhaluisia, ja tarkoitan myös itseäni, liian usein huomaa, että mieluummin sitä lukee turhanpäiväisiä uutisia, kuin lähtisi rukoillen ulos, että voisi olla jollekin avuksi ja siunaukseksi.

Mutta rukoilen ainakin itse nyt, että saisin kuulla Pyhän Hengen ääntä, kun jossakin on joku, joka tarvitsee apua, vaikka sitten vain yksinäinen ihminen jossakin itkee, kun ei ole ketään joka välittäisi.
Me uskovat olemme täällä Jumalan valona, toisia ihmisiä varten.
Ja niitä ihmisiä on paljon, jokaista uskovaa tarvitaan tässä maailmassa, viemään evankeliumia eteenpäin.

Muistan yhden tapauksen, olin töissä ja ulkoilutin pyörätuolissa istuvaa asiakasta. Kävelimme koulun ohi, oppilaita oli bussipysäkillä odottelemassa. Tien kummallakin puolen.

Yhtäkkiä huomioni jotenkin kiinnitti tien toisella puolen oleva oppilas, hällä oli lumipallo kädessä ja hän huudahti jotain. Sitten huomasin että hän heitti lumipallon toisella pysäkillä istuvia kahta poikaa kohti. Heitti toisenkin. Olin juuri kävellyt sen pysäkin ohi.
En voinut vain jatkaa matkaa, vaan jätin asiakkaan odottamaan ja menin näiden poikien luo.
Huusin lumipalloa heittävälle että lopettaa ja jäin juttelemaan näille kahdelle pojalle.
He vaikuttivat pelokkailta, tuijottivat puhelimiaan ja sanoin että kukaan ei saa heitä kiusata ja kertovat jollekin aikuiselle. Kerroin myös että Jeesus rakastaa heitä.
Lasten pitää saada kuulla, että on yksi, joka aina rakastaa, joka pelastaa.

En voinut jäädä pitkäksi aikaa, mutta se linja-autokin tuli siihen aika nopeasti.

Minä olen entinen koulukiusattu, monia vuosia elänyt siitä tulleiden traumojen kanssa. Uskoontulon jälkeen olen huomannut, miten Jeesus on hoitanut ja parantanut näistä traumoista.

Tuo on ehkä syy, että ainakin itse haluan puuttua pieniinkin kiusaamistapauksiin, vaikka jonkun mielestä se olisi ihan mitätönkin, kuten lumipallolla heittäminen...