Miten motivoida pian 6v. liikkumaan?
Sekä mulla, että miehellä on kilpaurheilutausta ja edelleen likutaan aktiivisesti. Ihmetyttää kovin (ja juuri nyt taas yhden toivottoman pyörälenkin jälkeen vähän ärsyttääkin) kesällä 6v täyttävä poikamme. Motorisesti ollut aina ikäisiään jäljessä ja luonteeltaan varovainen ollut aina. Pyöräily ei kiinnosta ja apupyörienkin kanssa työtä ja tuskaa, loivaa ylämäkeä tuskin jaksoi polkea. Pallopelit, hippaleikit yms. eivät kiinosta lainkaan.
Eihän kaikkia tietysti urheilijoita tule, mutta varsinkin miestä tuo tuntuu kovasti harmittavan. Olen ylpeä pojan lukutaidosta ja sosiaalisesta luonteesta ja hän on aina ollut ns. helppo lapsi. Olisi vain niin mukava nähdä hänenkin nauttivan liikkumisesta.
Kommentit (7)
ja laittakaa lapsi hyötyliikkumaan. Kunto kohoaa ja sitä myöten myös motivaatio liikkumiseen lisääntyy.
Meidän esikoinen laitettiin kävelemään kaksivuotiaana ja tulokset näkyvät 6-vuotiaassamme, jolla on uskomaton kestävyys. Hän tekee piiitkiä pyörälenkkejä isänsä kanssa. Lenkit saattavat olla kymmenenkin kilometrin mittaisia (5km suuntaansa, tauko perillä). Kysessä on loppuvuodesta 7v. täyttävä tyttö.
esim kerää rasteja "aarrekarttaan" ja joku pikkupalkinto kun on tarpeeksi liikkunut. Esim 10 min liikkumista on yksi rasti ja tietystä määrästä pääsee johonkin kivaan paikkaan (esim. hoplop, joka myös liikkumista) tai muu palkinto.
Itsellä erittäin aktiivinen 6v poika joka polkee helposti putkeen 10km ym.
kerää rasteja omaksi ilokseen omasta ideastaan (ei siis palkkion tavoittelua, seuraa vaan itse kuinka paljon liikkuu)
niin voidaan sitten niiden pohjalta tehdä ehdotuksia, miten ne saisi yhdistettyä liikkumiseen.
ja silti kommentoidaan, että jättäkää auto pois tms. Turha sellaisten on kirjoittaa, joitten lapset ovat luonnostaan liikkuvia, että tehkää näin ja näin, meidänkin lapsi tekee.
Ja kyllä, tiedän, mistä kirjoitan, koska itselläni kolme lasta, samallalailla pyritty kaikkien kanssa liikkumaan, ei ajella autolla lyhyitä matkoja jne. Kaksi vanhinta lasta (nyt jo kouluikäisiä) harrastaa liikuntaa paljon sekä itse pihalla, puistoissa ym että urheiluseuroissa (toinen myös kilpailee, toinen ei). Kolmas, nyt kuusivuotias poika ei tee "pakottamatta" mitään. Leikkii pihalla hiekkalaatikolla tai keinuu, pyöräilee vain, jos on pakko ja saa pitää apupyörät, talvella luisteli 5-10min kerrallaan ja sen jälkeen alkoi rakentaa lumiukkoja.
Kaikkea on kokeiltu, palkitsemista, erilaisia tapoja liikkua, mutta kun poika ei motorisesti ole kovin etevä, lisäksi aika arka, niin hankalaa on. Ja kuten ap:lla, osaa lukea sujuvasti, on sosiaalisesti taitava, ihana lapsi, josta ei kukaan ole tekemässä kilpaurheilijaa. Mutta liikunnanilon jotenkin haluaisin häneenkin istuttaa...
Ehkä ryhmässä liikkuminen innostaisi enemmän kuin isän ja äidin kanssa.
Vaikka jumppaan tai tanssitunille! Yleisurheilukouluun. Paini.
oli viime talvena Lapissa. Eli "hurahti" lasketteluun. Yllätti meidät vanhemmat töysin nopealla oppimisellaan ja rohkeudellaan rinteessä ja tuntui ihanalta nähdä lapsen ilo vauhdn hurmasta.
Harrastaa myös karatea. Välillä lähtee sinne hieman vastentahtoisesti, mutta aina on hyvällä tuulella jälkeenpäin ja tuntuu tekevän itsetunnolle hyvää, kun on oppinut karateliikkeitä.
Joukkuelajit eivätkä pallopelit kiinnostakaan sitten tippaakaan.
En yksinkertaisesti voi pakottaa lasta toisenlaiseksi kuin hän on. Meillä tyttö myös hiukan ylipainoinen ja ruoka maistuu liiankin hyvin...mutta kun ei halua, niin ei.