Aina välillä kuulee ihmisten kertovan, että "Minulla on korkea kipukynnys."

Ehkä kyse on ennemminkin eroavasta tavasta reagoida kipuun, mikä saattaa antaa kuvan siitä, että "kestää" sitä paremmin. Vrt. itkeminen ja huutaminen, hätääntyminen ym., kuinka ison numeron siitä tekee.

Kipuherkkyys vaihtelee ihan tutkitusti.

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/dopamiini-ja-serotonii…

Ne usein vinkuu eniten.

t. lääkäri

Ajattelen, että mulla on korkea kipukynnys, koska synnytin täysin luomuna, enkä itkenyt enkä huutanut kertaakaan.

Isoäidilläni se on vaarallisen korkea. Suolisolmukin selvisi viime tipalla. Lääkäri kauhisteli myös hänen tapaansa parantaa murtunut ranne virkkaamalla. Viimeistään siinä vaiheessa kun mamma paukautti että ainoa ongelma virkkaamisessa oli tuo kipsi kun se koko ajan luiskahtaa pois ja pitää ujuttaa se käteen uudestaan.

Eli juu, kipukokemuksia on erilaisia. Toivon että ainakin hällä se lievittää hieman iän myötä tullutta hermosärkyä.

Itse käveleskelin myös murtuneella jalalla viikon kunnes antauduin. Ei se oikeasti ole terveellistä, eikä ainakaan ylpistellä kannata. Toisaalta, olen niin äärettömän herkkä ihminen että ehkä ihan hyvä että kaikensorttinen kipu ei lamaannuta täysin, vaikka sitten se fyysinen.

Olen synnyttänyt luomusti, hampaita on paikattu ilman puudutusta ja haavakin on ommeltu ilman puudutusta. Tunnen ehkä saman verran kipua kun muut, mutta osaan suhtautua siihen eri tavalla? Rentoudun ja uteliaana ihmettelen sitä. Tiedän että kipu loppuu ja se tekee sen kestämisestä ihan siedettävää.

Minä en esim. välittänyt murtumasta (josta en tiennyt) niin paljoa että olisin mennyt edes vastaanotolle, mutta toisella kerralla ei ollut murtumaa ja silti kipu oli täysin sietämätön. Ilman jälkimmäistä kokemusta saattaisin väittää että kipukynnykseni on korkea, mutta toinen kokemus osoitti luulon täysin vääräksi. Parempi olla väittämättä mitään!

Joku täällä joskus kertoi, ettei häntä uskottu kun meni normaalisti päivystykseen ja sanoi, että mä kuulkaas synnytän nyt.

Ei uskottu moneen tuntiin, ennen kuin lääkäri kurkkas, että joo.. pää näkyy jo.

Että on niitä erilaisia kipukynnyksiä.

- nilkka murtui pyöräkolarissa- > en  huomannut

- synnyttänyt kolme lasta "tuosta vain" ilman kipulääkitystä. Vika imukuppisynnytys, jossa repeydyin. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en esim. välittänyt murtumasta (josta en tiennyt) niin paljoa että olisin mennyt edes vastaanotolle, mutta toisella kerralla ei ollut murtumaa ja silti kipu oli täysin sietämätön. Ilman jälkimmäistä kokemusta saattaisin väittää että kipukynnykseni on korkea, mutta toinen kokemus osoitti luulon täysin vääräksi. Parempi olla väittämättä mitään!

Oon samoilla linjoilla. Mulla ei ole korkea kipukynnys, mutta vanhemmat ei heti tajunneet mun käden murtuneen lapsena kun leikin ihan normaalisti. :D Näköjään kaikki kipu ei ole samanlaista.

Haastattelin kerran työhön halukkaita ja kysyin että onko kipukynnys matala vai korkea.

Tässä työssä pitää kestää korkeita lämpötiloja ja vähän kipuakin toisinaan.

Niin yksi kaveri tempaisi kuulakärkikynän ja iski käteensä kymmenen kertaa pahoja reikiä.

Totesin että tuo jätkä saa paikan.

Hän oli myös valmis lähtemään käsi vertavuotavana hommiin harjoittelemaan. Totesin että siittä vaan. Tempaisin pari kertaa kovaa nyrkillä petoniseinään niin että nyrkki vain kimmahti takaisin ja uudestaan. En näyttänyt kipua naamalla ja ei tuntunut missään.

Sitten lähettii painamaa duunia perkele!

Joo, ei minulla ole ihan noin korkeaa kipukynnystä kuin 5:lla, mutta kaksi hammasta paikattu ilman puudutusta, eikä siis tuntunut missään, kolme synnytystä jossa kyllä tunsin kipua, mutta vasta siinä vaiheessa kun sain jo ponnistaa pään ulos tuli sellainen huhhuh olo. Olen vasta tutustumassa sm seksiin, mutta nyt jo mun dom partneri on yllättynyt kuinka paljon pystyn ja haluan ottaa kipua vastaan. Mulla varmaan yhdistyy osittain jonkinlainen korkea kipukynnys ja asenne, en yleisestiottaen pelkää kipua. Pystyn kohtaamaan sen (mielenkiinnolla) ja "hengittämään" läpi, Joskus kipu saattaa kuitenkin yllättää ja säikäyttää... Ja saatan valittaa ihan vaan koska ärsyttää se tunne.

Minulla on ainakin todella matala kipukynnys eikä minua hävetä sitä myöntää. Olen tietysti kateellinen sellaisille, jotka kestävät kipua enemmän kuin minä, mutta eihän se heidän syynsä ole. Minä koen myös esimerkiksi lämpötilojen vaihtelut, kutituksen ja liian kovat äänet tai epämiellyttävän tärinän hyvin voimakkasti. 

Vierailija kirjoitti:

Joku täällä joskus kertoi, ettei häntä uskottu kun meni normaalisti päivystykseen ja sanoi, että mä kuulkaas synnytän nyt.

Ei uskottu moneen tuntiin, ennen kuin lääkäri kurkkas, että joo.. pää näkyy jo.

Että on niitä erilaisia kipukynnyksiä.

Ei voida olettaa, että kaikilla synnytys tuntuu samalta ja toinen vaan kestää sitä paremmin. Anatomioissa ja rakenteissa on eroja. Jo kuukautiskivut, miksei sitten sitten supistuksetkin vaihtelevat... vauvat ovat eri kokoisia jne. Hermostot, jotka kipuaistimukset tuottavat, ovat herkkyyksiltään erilaisia. Voihan se olla, ettei sitä "korkeamman kipukynnyksen" omaavaa vaan satukaan yhtä paljon, tätä vaan emme saa koskaan tietää objektiivisesti.

Suhteellistahan tuo on, olen itse tehnyt töitä solisluu murtuneena, enkä syönyt kipulääkkeitä kylkiluun katkettuakaan. Mutta en sanoisi että on mitenkään erityisen korkea. 

Kyllä mä uskon, että kipukynnys on korkea. Luomusynnytys ei mene edes top vitoseen. Käynnistetty synnytys ilman epiduraalia sängyssä maaten oli inhottavaa, mutta ei millään tavalla kamalaa. Kärsin sappikivuista 3 vuotta ja sappirakko ehti tulehtua monen monta kertaa. En valittanut joten hoidettiin närästyksenä ja ummetuksena ja lopulta leikattiin kiireellisenä. Sairaalaan ei otettu ensin sisään ennen kuin taas lääkäri tajusi tilanteen ja silloin menikin järkyttäviä annoksia morfiinia. Jollain tavalla nautin kivusta ja ajattelen, että sen kestäminen on asenteesta kiinni. Täytyy silti sanoa, että hermosärky on sellainen, johon on vaikea asennoitua.

Kätilö parsi alapäätäni synnytyksen jälkeen. Samalla minä juttelin puhelimessa iloisena. "Sulla on korkea kipukynnys", kommentoi kätilö, kun olin lopettanut puhelun.

Kätilöt toki ovat jonkin sortin asiantuntijoita siinä, miten ihmiset sietävät kipua. Jos kätilö ihmettelee, niin on siinä varmaan jotain perää.

Toisaalta olin itse jossain euforisessa huurussa tuolloin. Kivun kokemiseen vaikuttavat monet tekijät.

Vaikea sanoa, kun en ole joutunut juuri muuten kestokykyä testaamaan. Hyvin mielelläni kuitenkin otan kipulääkettä, jos yhtään sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku täällä joskus kertoi, ettei häntä uskottu kun meni normaalisti päivystykseen ja sanoi, että mä kuulkaas synnytän nyt.

Ei uskottu moneen tuntiin, ennen kuin lääkäri kurkkas, että joo.. pää näkyy jo.

Että on niitä erilaisia kipukynnyksiä.

Ei voida olettaa, että kaikilla synnytys tuntuu samalta ja toinen vaan kestää sitä paremmin. Anatomioissa ja rakenteissa on eroja. Jo kuukautiskivut, miksei sitten sitten supistuksetkin vaihtelevat... vauvat ovat eri kokoisia jne. Hermostot, jotka kipuaistimukset tuottavat, ovat herkkyyksiltään erilaisia. Voihan se olla, ettei sitä "korkeamman kipukynnyksen" omaavaa vaan satukaan yhtä paljon, tätä vaan emme saa koskaan tietää objektiivisesti.

Juurikin tämä. Ihmisillä on erilaiset kehot. Voihan olla, että ns. sama kipu ei satu kaikkia yhtä paljon.

Jos jotain olen elämäni aikana oppinut niin sen, että kivun kokemuksen voimakkuuteen vaikuttaa todella paljon se pelkääkö kipua vai ei.

Itse joudun luultavasti elämään kipujen kanssa koko loppuelämäni mutta olen saanut vaimennettua kipuja todella paljon positiivisella asenteella, pelottomuudella, liikunnalla, muihin hyviin asioihin keskittymisellä... 

Itse varmaankin koen kipua samalla tavalla kuin kaikki muutkin, mutta osaan peittää sen niin, ettei kukaan muu huomaa kipuani. Minulla on jo pian 20 vuotta kestänyt krooninen kipu taustalla, samoin on ommeltu haavaa ilman puudutusta (yritettiin kyllä puuduttaa mutta ei puutunut kuin pieneltä alueelta), porattu hampaita, tatuoitu monen monta tuntia ilman yhtään taukoa ja monta tapaturmaa joista vain kävelin pois, kunnes tajusin ettei jalka meinaa kantaa yms.

Eli siinä mielessä kestän kipua hyvin, ja ehkä minun normaalikipu olisi jollekin jo sietämätön. Itse toimin aivan normaalisti sen kanssa mutten sanoisi että kipukynnys on erityisen korkea, koska kipua kuitenkin tunnen ja siitä kärsin. Olipas kyllä harvinaisen sekava teksti tämä, sori.

N30