Montako kertaa muistelet, että suojelusenkeli on matkassasi?

Vissiin aina, kun ei mulle oo sattunut mitään vakavampaa. Joillaki tieten huonommat enkelit?

No kun katsoo uutisia niin voi havaita että miljadien ihmisten kohdalla enkelit on ollut pitkällä kessutauolla.

Lapissa palatessani ravintolasta en muistanut tarkkaa osoitetta. Pakkanen oli kova ja ilman päähinettä etsin jotain valoa. Apus löytyi naapurista ja tiesi paikan. Hyvä että avasivat yöllä oven. Sai ohjeet oikeaan suuntaan. Otsa ehti paleltua. Surkastuminen aivoissa huomattiin MRI-kuvauksessa.

Sama vaikutus paleltumisesta, kuin päähän osuvasta iskusta.  Siitä jäi pysyviä muistihäiriöitä.

Muistelen joka päivä neljätoista kertaa.

Enkelit ja henkioppaat muistuttavat olemassa olestaan päivittäin esim. enkelinumeroiden ja unien avulla.

Kerran auto lähti liukkaalla käsistä ja olin ajamassa lasten kanssa nokkakolaria. Yhtäkkiä tuntui kuin auto olisi nostettu ja tuupattu takaisin omalle kaistalle ja lumihankeen tien sivuun. Kyse oli enää senteistä. 

Jäätelöauton kuski auttoi meidät ojasta ja saattoi 20km kotiin, antoi vielä lapsille jäätelöä. Enkeleitä olikin 2:) 

Tästä tulee 22.12 jo 26 vuotta mutta muistan kuin eilisen.

Aika monta kertaa. Onneksi nyt aikuisena olen rauhallinen ja viihdyn kotona.

Suvussa on ihmisiä, jotka ovat rukoilleet puolestani usein. Rukous auttaa. Kohta rupean itsekin käymään aktiivisesti kirkossa ja rukoilemaan läheisteni puolesta. Olen kokenut, että rukouksiani kuullaan. Rukous on lähettänyt enkeleitä matkalleni.

Enkelit ovat käyneet varmistamassa, että pysyn ehjin nahoin. Kaikkien elämällä on tarkoitus, vaikka välillä sitä on vaikea löytää.

Taaperona minulle oli käydä köpelösti kun kirjahylly jota ei oltu kiinnitetty kunnolla seinään kaatui ihan viereeni, väliin jäi ehkä 15 cm. Vanhempani olivat kauhuissaan ja sen jälkeen ei asunnossamme enää ollut kirjoja saati hyllyjä...

Toinen kerta oli kun liukastuin jäisissä rappusissa ja kierin rappuset alas. Löin pääni kivilattiaan mutta kuin ihmeen kaupalla ei käynyt pahemmin.

Esimerkiksi kun minulla oli vauva. Olin lopun uupunut lapsen itkuun, väsynyt, olin itkenyt itsekin jo tovin. Olin niin väsynyt, että olin valmis kävelemään ulos ovesta, kaikki oli liikaa. Sanoin, Rakas Jumala anna lapsen itkun rauhoittua. Lapsi oli huovan päällä lattialla. Istuin parvekkeella. Avasin oven ja olisin kävellyt pois. Kuin taikaiskusta lapsi alkoi hymyilemään ja lopetti itkun. Jokelteli tyytyväisenä. Silloin ajattelin, että enkeli on meillä.

Meillä oli vanha pöytä. Ripustin jouluvaloja keittiön ikkunaan. Olin väsynyt ja lapsi pyöri jaloissa. Yhtäkkiä pöytä keikkasi niin, että reuna osui maahan, minä kaaduin alas. Silloin huomasin, että lapsi oli kontannut pöydän alle ja oli tuolin alla. Jos lapsi olisi ollut kymmenen senttiä eri kohdassa, olisi pöytä kaatunut lapsen päälle ja lapsi kuollut. Itkin puoli tuntia järkytyksestä ja ihmeestä.

Lapsena meillä oli pihatalkoot. Leikattiin pensasaitoja ja lapset keräsivät risuja. Keräilin oksia, yhtäkkiä näin kuinka kädestäni pursusi verta. Huusin ja juoksin ympäriinsä. Sormenpäästä oli leikattu pieni pala pois. Verta tuli paljon. Olisi voinut lähteä koko etusormi tai kaksi sormea. Huolimaton naapuri hölötti eikä katsonut mihin leikkasi saksilla. Lapsen pieni sormi on samanpaksuinen kuin oksa. Onneksi on kaikki sormet tallella.