Sinkku, miltä tuntuu nähdä pariskuntia?

Tänään kun kuljeskelin yksin hiljaisessa ostoskeskuksessa ja taustalla soi joku surumielinen joululaulu, iski ikävä melankolia päälle. Vastaan tuli nuori pariskunta, siinä ne iloisena etsivät selvästi lahjoja yhdessä. Tuli tosi surullinen ja yksinäinen olo. Tunne tuli puskista ja liittyy selvästi sinkkujouluun. Tähän asti olen ollut tyytyväinen vapauteeni, rento asenne koko jouluun enkä ole kaivannut juurikaan parisuhdetta. Se ei vaa sovi tähän elämänvaiheeseen ja koen iloa ystävistä, harrastuksista, opiskelusta ja omasta rauhastani. Miehiäkin elämässäni on ystävinä, kahviseurana ja seksiäkin saan halutessani. Mutta jollekin rattopojalleko minä ostan lahjan sitten? Istun jouluna yksin sohvalla ja syön suklaata ja juon varmaan punkkua. Se kuulosti ihan hyvältä vielä hetki sitten mutta tämä pariskunta ja surullinen laulu missä joku surkea tonttu ei saa unta horjutti nyt sisäistä sinkkurauhaani. Olisihan se nyt sittenkin ihanaa jos joku haluaisi just minun kanssani viettää taas joulua, ottaa kainaloon kun katsotaan jouluohjelmia.. Mahdankohan koskaan enää kokea sellaista, että joku haluaisi jotain aitoa..
Miten teillä muilla sinkuilla menee?

N36