Lue keskustelun säännöt.
Työhönsä tympääntyneitä?
10.12.2020 |
Olen farmaseutti. Itse työpaikka on mukava mutta työnkuva.. Liikojapa kuvittelin siitä, miten voisin osaamistani hyödyntää. Suuri osa ajasta on puuduttavaa saman toistoa. Vain harvoin koen enää ilon tunteita työstäni, kun neuvojani kuunnellaan ja voin olla avuksi.
Vastailen suurimmaksi osaksi kysymyksiin siitä, mitä eroa näillä on (eri pakkauskoko, maku..) ja muihin tyhjänpäiväisiltä tuntuviin kysymyksiin. Ymmärrän tietenkin, että halutaan tietää, mutta ongelma on siinä, että sellainen puuduttaa minua. Päivästä toiseen. Tylsistyn kuoliaaksi. Reseptintoimituksessa sama, puuduttavia tilanteita, samojen kysymysten toistoa, samojen asioiden selittämistä, odottelua, kun se kela kortti taas kerran on väärässä lokerossa kukkarossa..
Ehkä en vain sovi asiakaspalveluun. Kaipaan sitä itsenäistä selvittelytyötä tai käsillä tekemistä. Tai sitten pitää ammattia vaihtaa viiden vuoden välein. Voisin sen vielä tehdäkin, mutta täytyy harkita sitä huolella.
Muilla tarinoita alanvaihdosta, sen harkitsemisesta tai vaan unelmoinnista?
Kommentit (2)
Minä! Teen vuoron tai pari viikossa vaatekaupassa. Myyntityö ei ole oma juttuni eikä minulla ole siihen paloa. Tavoitteet ja ketjun myyntikilpailut eivät minua sytytä, lähinnä ärsyttävät. Välillä on tosi hiljaisia työvuoroja jolloin ei käy kuin muutama asiakas ja nämä on tosi turhauttavia. "Kiva" seisoskella tyhjän panttina, jos ei ole kuormaakaan purettavana tai muuta järkevää tekemistä. Lisäksi nämä pienet työtunnit ärsyttää - tuntuu, että me pikkutuntiset ollaan ihan sitä varten olemassa tuolla, että me mahdollistetaan isompituntisten vapaapäivät.
Etsin koko ajan uusia töitä, mutta ei tärppää ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan voi tylsistyessä jättäytyä työttämäksi ja lomailla pari vuotta ansiosidonnaisella ja pohtia mitähän sitä huvittaisi jatkossa tehdä.