Lue keskustelun säännöt.
En tunnista mitään tästä kuraulkoilun vastustamisesta
09.12.2020 |
https://www.aamulehti.fi/kolumnit/art-2000007646507.html?utm_medium=pro…
Äiti siis harmittelee lapsen hakemista päiväkodista, kun heitä ei saa kiinni ja itse kuraantuu. Toivoo heidän olevan sisällä. Itse olen kiitollinen siitä, ettei tarvitse itse värjötellä sateessa Ja viimassa vaan päikyn henkilökunta hoitaa tämän nakin ja lapsella kivaa seuraa. Meillä toki vain yksi lapsi eli eri tilanne sikäli kyllä. Joudun ulkoilemaan leikkipuistossa tosi harvoin, siis viikolla, mikä sopii mulle mainiosti, sillä sitä pidän tylsänä.
Tai tunnistan joo sen, että on veemäistä riisua kuraista lasta. Mutta kyllä mun lapsi juoksee aina mun luokse päikyn pihalla, kun haen hänet. Pienempänä kapusi mielellään rattaisiin ja vanhempana sitten käveltiin tai pyörän tarakalle.
Yritän auttaa ko. äitiä:
-haetko lapset liian aikaisin? Eli eivät ole ehtineet leikkiä ulkona, jota odottavat jutuista päätellen koko päivän? Haen itse lapsen aina lähempänä viittä, en koskaan ehtisi töistä kovin paljoa aikaisemmin. Silloin hän on tyytyväinen, on saanut peuhata ja reuhata ja ehtinyt jo tulla kivaksi ajatus päästä mun kanssa kotiin. Varmaan auttaa sekin, että moni kaveri on silloin lähtenyt jo.
-onko pakko hakea autolla? Jolloin stressattava auton ja turvaistuimen sotkua? Itse haen aina jalkaisin, pyörällä tai julkisilla. Käymme usein myös ruokakaupassa tämän jälkeen, kivasti menee aina. Meilläkin oli aluksi suht pitkä matka. Varasin lapselle aina mukaan (sokerittoman) pillimehun ja vielä pienempänä myös pienen jonkun välipalan tyyliin riisipiirakka, sillä hänellä oli jano reuhattuaan pihalla. Se välipala/mehu saattoi olla myös syy siihen, että oli kiva minun luokse tulla. Tää jäi pois vasta kun saatiin paikka läheisestä päikystä, jolloin matka kotiin lyhyt.
-jos et hakisi autolla, pystyisit "pyydystämään" pienemmän rattaisiin ja sitten hakemaan lapsen. Tuo kahden pakenevan villin samanaikainen pyydystely tuntuu kieltämättä kamalalta.
Ehkä en vaan tajua tuota autoilun ihanuutta, itselleni juuri se vaikuttaa väsyttävältä ja raskaalta. Olen itse valinnut asuinpaikakseni Helsingin, jossa hyvä julkinen liikenne, jonka varana oikeqsti voi laskea. Korona-aika opettanut kävelemään ja pyöräilemään, mikä on näkynyt kunnon kohoamisena, parempana fiiliksenä (voittajaolo, kun sateessa jaksan ja suoriudun lapsen kanssa ja se onkin helpompaa kuin ennen laiskana luulin) ja laihtumisena ja kiinteytymisenä.
No, höpisin nyt vain, kiakilla autottomuus ei ole vaihtoehto, mutta harkitkaa, jotka voitte. Koin nimenomaan vaunut todella kätevänä taaperon kanssa, ei niistä karkaa mihinkään. Autoilijaperheillä siinö tietyssä ikävaiheessa aina tuota pienten säntäilyä, miettinyt sen rasittavuutta. Rattaissa lapsen hallitsee kätevästi joka tilanteessa.
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut hakee lapsen todella aikaisin. Joskus jopa ennen neljää tai juuri neljältä. Siis millaisia työpäiviä, kun siinä on pitänyt lähteä kauan aikaisemmin työpaikalta, ei meidän seudulla ainakaan niitä työpaikkoja ole lähellä kuin pari, kaikki on keskustassa tai kaupungin toisella laidalla. En ehdi kuin aikaisintaan 16.45 itse ja silloin lapsi on ehtinyt leikkiä. Se ip leikki kavereiden kanssa on niille tärkeä, kuka sitä haluaa bileistä kesken lähteä.
Ja autoilija joo miettii vaan, että kuivat lapset puolipukeissa kuivaan autoon. Meillä on auto, mutta haluan, että lapsi ja minä saadaan hyötyliikuntaa arjessa ja että lapsi oppii kulkemaan eikä vain marisemaan takapenkillä. Pitää jaksaa kohdata säät tai ihminen kasvaa marisijaksi, sanoi oma äitini. Mitä vihasin teininä, mutta kai se totta on.
Olen yksinhuoltaja. Haen lapseni aina viiden pintaan.
Meillä ei kukaan muu tee ruokaa, siivoa, pyykkää, ripusta pyykkiä, hoida paperiasioita, paketoi Ja käy ostamassa joululahjoja, tee ja kanna suuria korona-ajan ruokakasseja. En ehdi aiemmin.
Ystävätär, jolla oikein asialle omistautunut mies, ihmetteli, miksen hae aiemmin. Eikö ihmiset ymmärrä, että yhdet kädet tekee tasan puolet vähemmän kuin kahdet eikä KOSKAAN ole toista lohduttamssa, leikittämässä, kuuntelemassa, riisumassa, pukemassa you name it silloin kun itse kokkaat ja imuroit.
(Ja kun seuraavaksi dissataan yksinhuoltajia, niin mitäpä jos alkaisitte arvostella niitä, jotka tekevät meistä yksinhuoltajia. Meidän akateemisen perheen toinen akateeminen totesi minulle toisen lapsen ollessa kolmeviikkoinen, että ei hän nyt oikeen tällaista jaksa. Mikään ei antanut osviittaa tähän minulle aiemmin, mikään, jumaloi minua ja esikoistamme. Minun elämä muuttui siitä oven paukauksesta, minulla ei ole aikaa mihinkään, yhtään mihinkään, mutta lapset hoidan ja hyvin. Vaikka joku lellitty rouva arvostelee, kun en hae lastan neljältä.)
Ilman varhaiskasvatuksen ihania osaaajia olisin varmaan kuollut jo uupumukseen. Heidän avullaan selviän. Sorry avautuminen. Tuli tunteet pintaan. Ja tulisi sinullakin minun tilanteessa. :)
Vierailija kirjoitti:
1.En ehdi kuin aikaisintaan 16.45 itse ja silloin lapsi on ehtinyt leikkiä. Se ip leikki kavereiden kanssa on niille tärkeä, kuka sitä haluaa bileistä kesken lähteä.
2. Meillä on auto, mutta haluan, että lapsi ja minä saadaan hyötyliikuntaa arjessa ja että lapsi oppii kulkemaan eikä vain marisemaan takapenkillä. Pitää jaksaa kohdata säät tai ihminen kasvaa marisijaksi, sanoi oma äitini. Mitä vihasin teininä, mutta kai se totta on.
Kaksi itse asiassa todella osuvaa havaintoa! Kiitos!
Miksi ap korostaa mehun sokerittomuutta?
Onko sillä oikeasti merkitystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinhuoltaja. Haen lapseni aina viiden pintaan.
Meillä ei kukaan muu tee ruokaa, siivoa, pyykkää, ripusta pyykkiä, hoida paperiasioita, paketoi Ja käy ostamassa joululahjoja, tee ja kanna suuria korona-ajan ruokakasseja. En ehdi aiemmin.
Ystävätär, jolla oikein asialle omistautunut mies, ihmetteli, miksen hae aiemmin. Eikö ihmiset ymmärrä, että yhdet kädet tekee tasan puolet vähemmän kuin kahdet eikä KOSKAAN ole toista lohduttamssa, leikittämässä, kuuntelemassa, riisumassa, pukemassa you name it silloin kun itse kokkaat ja imuroit.
(Ja kun seuraavaksi dissataan yksinhuoltajia, niin mitäpä jos alkaisitte arvostella niitä, jotka tekevät meistä yksinhuoltajia. Meidän akateemisen perheen toinen akateeminen totesi minulle toisen lapsen ollessa kolmeviikkoinen, että ei hän nyt oikeen tällaista jaksa. Mikään ei antanut osviittaa tähän minulle aiemmin, mikään, jumaloi minua ja esikoistamme. Minun elämä muuttui siitä oven paukauksesta, minulla ei ole aikaa mihinkään, yhtään mihinkään, mutta lapset hoidan ja hyvin. Vaikka joku lellitty rouva arvostelee, kun en hae lastan neljältä.)
Ilman varhaiskasvatuksen ihania osaaajia olisin varmaan kuollut jo uupumukseen. Heidän avullaan selviän. Sorry avautuminen. Tuli tunteet pintaan. Ja tulisi sinullakin minun tilanteessa. :)
Miten tämä akateemisuus liittyy tähän?
Olen huomannut että akateemiset ne m*lkuimpia on. Oma itse yleensä etusijalla kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinhuoltaja. Haen lapseni aina viiden pintaan.
Meillä ei kukaan muu tee ruokaa, siivoa, pyykkää, ripusta pyykkiä, hoida paperiasioita, paketoi Ja käy ostamassa joululahjoja, tee ja kanna suuria korona-ajan ruokakasseja. En ehdi aiemmin.
Ystävätär, jolla oikein asialle omistautunut mies, ihmetteli, miksen hae aiemmin. Eikö ihmiset ymmärrä, että yhdet kädet tekee tasan puolet vähemmän kuin kahdet eikä KOSKAAN ole toista lohduttamssa, leikittämässä, kuuntelemassa, riisumassa, pukemassa you name it silloin kun itse kokkaat ja imuroit.
(Ja kun seuraavaksi dissataan yksinhuoltajia, niin mitäpä jos alkaisitte arvostella niitä, jotka tekevät meistä yksinhuoltajia. Meidän akateemisen perheen toinen akateeminen totesi minulle toisen lapsen ollessa kolmeviikkoinen, että ei hän nyt oikeen tällaista jaksa. Mikään ei antanut osviittaa tähän minulle aiemmin, mikään, jumaloi minua ja esikoistamme. Minun elämä muuttui siitä oven paukauksesta, minulla ei ole aikaa mihinkään, yhtään mihinkään, mutta lapset hoidan ja hyvin. Vaikka joku lellitty rouva arvostelee, kun en hae lastan neljältä.)
Ilman varhaiskasvatuksen ihania osaaajia olisin varmaan kuollut jo uupumukseen. Heidän avullaan selviän. Sorry avautuminen. Tuli tunteet pintaan. Ja tulisi sinullakin minun tilanteessa. :)
Miten tämä akateemisuus liittyy tähän?
Olen huomannut että akateemiset ne m*lkuimpia on. Oma itse yleensä etusijalla kaikessa.
Siten, että kauhean usein törmää ennakko-oletukseen, että yksinhuoltaja on kouluttamaton huithapeli. Tai että valinnut huonon, kouluttamattoman miehen, että oma vika. Ihmiset syyllistävät yksinhuoltajia, vaikka he ovat todellisia sankareita. Autan omaa (myös akateemista ja täysin päihteetöntä) yskinhuoltajaystävääni. Hän RAATAA, että lapsilla olisi hyvä.
Todella ihan se, että lapsilla on ravitsevaa ruokaa puhtailta lautasilta siistissä kodissa puhtaissa vaatteissa, jonka jälkeen iltasadun ja hyvän iltatuokion jälkeen nukkumana puhtaisiin lakanoihin, tiskit lapsen nukahdettua. Omaa aikaa ei jää. Exä kyllä pitää asianaan kiusata ja kritisoida, syytellä ja keksiä vaikeuksia, vaikka hänellä täysintapaamisoikeus yms. Kuulemma ystäväni elää hänen rahoillaan, kun maksaa kuussa 185 e elatusmaksua. Ystäväni laitttaa kuussa enemmän rahaa pelkästään siihen kotiin, johon lapsi mahtuu asumaan hyvää elämää.
Meni ohi aiheesta alunperin. Mutta tärkeä tämäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinhuoltaja. Haen lapseni aina viiden pintaan.
Meillä ei kukaan muu tee ruokaa, siivoa, pyykkää, ripusta pyykkiä, hoida paperiasioita, paketoi Ja käy ostamassa joululahjoja, tee ja kanna suuria korona-ajan ruokakasseja. En ehdi aiemmin.
Ystävätär, jolla oikein asialle omistautunut mies, ihmetteli, miksen hae aiemmin. Eikö ihmiset ymmärrä, että yhdet kädet tekee tasan puolet vähemmän kuin kahdet eikä KOSKAAN ole toista lohduttamssa, leikittämässä, kuuntelemassa, riisumassa, pukemassa you name it silloin kun itse kokkaat ja imuroit.
(Ja kun seuraavaksi dissataan yksinhuoltajia, niin mitäpä jos alkaisitte arvostella niitä, jotka tekevät meistä yksinhuoltajia. Meidän akateemisen perheen toinen akateeminen totesi minulle toisen lapsen ollessa kolmeviikkoinen, että ei hän nyt oikeen tällaista jaksa. Mikään ei antanut osviittaa tähän minulle aiemmin, mikään, jumaloi minua ja esikoistamme. Minun elämä muuttui siitä oven paukauksesta, minulla ei ole aikaa mihinkään, yhtään mihinkään, mutta lapset hoidan ja hyvin. Vaikka joku lellitty rouva arvostelee, kun en hae lastan neljältä.)
Ilman varhaiskasvatuksen ihania osaaajia olisin varmaan kuollut jo uupumukseen. Heidän avullaan selviän. Sorry avautuminen. Tuli tunteet pintaan. Ja tulisi sinullakin minun tilanteessa. :)
Miten tämä akateemisuus liittyy tähän?
Olen huomannut että akateemiset ne m*lkuimpia on. Oma itse yleensä etusijalla kaikessa.
Siten, että kauhean usein törmää ennakko-oletukseen, että yksinhuoltaja on kouluttamaton huithapeli. Tai että valinnut huonon, kouluttamattoman miehen, että oma vika. Ihmiset syyllistävät yksinhuoltajia, vaikka he ovat todellisia sankareita. Autan omaa (myös akateemista ja täysin päihteetöntä) yskinhuoltajaystävääni. Hän RAATAA, että lapsilla olisi hyvä.
Todella ihan se, että lapsilla on ravitsevaa ruokaa puhtailta lautasilta siistissä kodissa puhtaissa vaatteissa, jonka jälkeen iltasadun ja hyvän iltatuokion jälkeen nukkumana puhtaisiin lakanoihin, tiskit lapsen nukahdettua. Omaa aikaa ei jää. Exä kyllä pitää asianaan kiusata ja kritisoida, syytellä ja keksiä vaikeuksia, vaikka hänellä täysintapaamisoikeus yms. Kuulemma ystäväni elää hänen rahoillaan, kun maksaa kuussa 185 e elatusmaksua. Ystäväni laitttaa kuussa enemmän rahaa pelkästään siihen kotiin, johon lapsi mahtuu asumaan hyvää elämää.
Meni ohi aiheesta alunperin. Mutta tärkeä tämäkin.
Siis asumiskuluista lapsen tarvitsema osuus, sillä yksinhuoltajan on hankittava isompi asunto tarvikkeineen siinä missä tämä uhriutuva isä ei suostu ottamaan lasta koskaan yöksi luokseen ja asuu boheemisti yksiössään. ....Sama.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap korostaa mehun sokerittomuutta?
Onko sillä oikeasti merkitystä?
On, todella. Anna sokerimehu tuossa tilanteessa, niin lapsi hyppii seinille ja on kiukkuava itkukasa ennen kotiinpääsyä. Olisi myös epäterveellistä myös hampaille antaa sokerimehu päivittäin.
Ap yritti antaa neuvoja, jotka ihan fiksuja. Siksi kai huomautti, etä sokeriton mehu, ettei neuvojen lukija mene ojasta allikkoon.
Ja samaa mieltä kaikesta ap:n kanssa olen. Mäkin löysin pyöräilyn uudelleen koronan takia. En halua mennä julkisilla työmatkaa. Ihana on hoikistunut uuma ja sisuuntunut asenne. Täällä etelässä on ihan yyvåt pyöräilykelit edelleen,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin lapset kurasäällä päikkypäivän päätteksi ulos. Älytön idea säilöä niitä sisällä. Vastustuskyky ja yleinen reippaus kasvaa.
Ja mieti niitä työntekijöitä. Mikä meteli on väsyvien, levottomien lasten kanssa iltapäivä sisällä...
Sama kuin ap, olen kiitollinen siitä,ettei itse tarvi jököttää arkisin pihalla lasten kanssa,koska päiväkoti hoitaa tämän.
Samaa mieltä. Ulos ja kukin hakee ajallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap korostaa mehun sokerittomuutta?
Onko sillä oikeasti merkitystä?
Kyllä on. Suurin osa pillimehuista sokeripommeja, jotka tekee väsyneestä lapsesta a) ihmishirviön b) jatkuvassa käytössä ylipainoisen.
Paljon on kaikkea sekoilua meilläkin ollut, mutta ikinä ei lapsi juossut pihalla karkuun päiväkodista lähtiessä. Olen kyllä nähnyt tälläisia lapsia itsekin päiväkodissa töissä ollessani. Jos mahdollista, nappasin yleensä karkulaisen kiinni ja sanoin että nyt äidin kanssa kotiin. Aina ei pystynyt auttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap korostaa mehun sokerittomuutta?
Onko sillä oikeasti merkitystä?
Ihan tekninen huomautus, saivartelu:
Ei nimeomaan korosta sokerittomuutta, vaan mainitsee sen SIVUSEIKKANA, suluissa. Sulkuihin laitetaan sivuseikkoja, lisäinfoa.
Ja kysymykseesi, on merkitystä, jonka yllä on joku selittänyt jo.
Vierailija kirjoitti:
Paljon on kaikkea sekoilua meilläkin ollut, mutta ikinä ei lapsi juossut pihalla karkuun päiväkodista lähtiessä. Olen kyllä nähnyt tälläisia lapsia itsekin päiväkodissa töissä ollessani. Jos mahdollista, nappasin yleensä karkulaisen kiinni ja sanoin että nyt äidin kanssa kotiin. Aina ei pystynyt auttamaan.
Meilläkin päikyn opet auttaneet, jos tuollaista ollut. Omalla lapsella aina ollut vähän ikävä jo siinä vaiheessa päivää. Ja mäkin haen lähempänä viittä ja emme ole ekoina aamulla paikalla, aamiainen syödään aina yhdessä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap korostaa mehun sokerittomuutta?
Onko sillä oikeasti merkitystä?
Kyllä on. Suurin osa pillimehuista sokeripommeja, jotka tekee väsyneestä lapsesta a) ihmishirviön b) jatkuvassa käytössä ylipainoisen.
Anteeksi off topic, mutta siis mitä tuo kohta a) tarkoittaa? Eikös sokerimehu juuri olisi hyvä väsyneelle lapselle, ja varmaan nälkäkin alkaa olla tuossa vaiheessa. Alhainen verensokeri aiheuttaa kiukkuista mieltä, aikuisillakin.
Toki ymmärrän että sokerimehu ei ole paras jokapäiväiseen käyttöön, mutta sokerihumala pillimehusta ei ole käytännössä mahdollista (jos tässä nyt siis sitä tarkoitetaan).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinhuoltaja. Haen lapseni aina viiden pintaan.
Meillä ei kukaan muu tee ruokaa, siivoa, pyykkää, ripusta pyykkiä, hoida paperiasioita, paketoi Ja käy ostamassa joululahjoja, tee ja kanna suuria korona-ajan ruokakasseja. En ehdi aiemmin.
Ystävätär, jolla oikein asialle omistautunut mies, ihmetteli, miksen hae aiemmin. Eikö ihmiset ymmärrä, että yhdet kädet tekee tasan puolet vähemmän kuin kahdet eikä KOSKAAN ole toista lohduttamssa, leikittämässä, kuuntelemassa, riisumassa, pukemassa you name it silloin kun itse kokkaat ja imuroit.
(Ja kun seuraavaksi dissataan yksinhuoltajia, niin mitäpä jos alkaisitte arvostella niitä, jotka tekevät meistä yksinhuoltajia. Meidän akateemisen perheen toinen akateeminen totesi minulle toisen lapsen ollessa kolmeviikkoinen, että ei hän nyt oikeen tällaista jaksa. Mikään ei antanut osviittaa tähän minulle aiemmin, mikään, jumaloi minua ja esikoistamme. Minun elämä muuttui siitä oven paukauksesta, minulla ei ole aikaa mihinkään, yhtään mihinkään, mutta lapset hoidan ja hyvin. Vaikka joku lellitty rouva arvostelee, kun en hae lastan neljältä.)
Ilman varhaiskasvatuksen ihania osaaajia olisin varmaan kuollut jo uupumukseen. Heidän avullaan selviän. Sorry avautuminen. Tuli tunteet pintaan. Ja tulisi sinullakin minun tilanteessa. :)
Miten tämä akateemisuus liittyy tähän?
Olen huomannut että akateemiset ne m*lkuimpia on. Oma itse yleensä etusijalla kaikessa.
Siten, että kauhean usein törmää ennakko-oletukseen, että yksinhuoltaja on kouluttamaton huithapeli. Tai että valinnut huonon, kouluttamattoman miehen, että oma vika. Ihmiset syyllistävät yksinhuoltajia, vaikka he ovat todellisia sankareita. Autan omaa (myös akateemista ja täysin päihteetöntä) yskinhuoltajaystävääni. Hän RAATAA, että lapsilla olisi hyvä.
Todella ihan se, että lapsilla on ravitsevaa ruokaa puhtailta lautasilta siistissä kodissa puhtaissa vaatteissa, jonka jälkeen iltasadun ja hyvän iltatuokion jälkeen nukkumana puhtaisiin lakanoihin, tiskit lapsen nukahdettua. Omaa aikaa ei jää. Exä kyllä pitää asianaan kiusata ja kritisoida, syytellä ja keksiä vaikeuksia, vaikka hänellä täysintapaamisoikeus yms. Kuulemma ystäväni elää hänen rahoillaan, kun maksaa kuussa 185 e elatusmaksua. Ystäväni laitttaa kuussa enemmän rahaa pelkästään siihen kotiin, johon lapsi mahtuu asumaan hyvää elämää.
Meni ohi aiheesta alunperin. Mutta tärkeä tämäkin.
Joo no juuri tänsuuntaisista syistä mainitsin akateemisuuden. Olemme molemmat kunnin kansalaisia, miehen veto vaan oli kova ja kunnoton ylläri kaikille lähipiirissä. Mutta selviän. Nipin napin.
Yksinhuoltajia jotkut pitää jotenkinhuonompina, mikä on yllättänyt mut. Oma kokemus on, että yksinhuoltajat on skarppeja, fiksuja, tehokkaita aikaansaamaan. Moni on jättänyt juopon tai pettäjän ja ehkä juuri se aiheuttaa ärsytystä niissä, jotka eivät uskalla tai saa aikaiseksi ja sietävät tai jopa selittelevät, että "lastensa vuoksi" ottavat lastensa edessä silloin tällöin turpaan ja "lastensa vuoksi" antavat sen kaappijuopin riehua kotona. Yksinhuoltaja on pistänyt sellaiselle stopin. Tai sitten toinen on kylmästi jättänyt, kuten minulle kävi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap korostaa mehun sokerittomuutta?
Onko sillä oikeasti merkitystä?
Kyllä on. Suurin osa pillimehuista sokeripommeja, jotka tekee väsyneestä lapsesta a) ihmishirviön b) jatkuvassa käytössä ylipainoisen.
Anteeksi off topic, mutta siis mitä tuo kohta a) tarkoittaa? Eikös sokerimehu juuri olisi hyvä väsyneelle lapselle, ja varmaan nälkäkin alkaa olla tuossa vaiheessa. Alhainen verensokeri aiheuttaa kiukkuista mieltä, aikuisillakin.
Toki ymmärrän että sokerimehu ei ole paras jokapäiväiseen käyttöön, mutta sokerihumala pillimehusta ei ole käytännössä mahdollista (jos tässä nyt siis sitä tarkoitetaan).
Varmaan riippuu lapsesta ja tilanteesta. Omalle lapselle tyhjään mahaan annettu sokerimehu TODELLA tuo pienen sokerihumalan, joka konkretisoituu lasku-sokerihumalaksi, kun pitäisi kävellä portaat kolmanteen kerrokseen,
Sokeriton mehu vie sen janon, minkä ulkona reuhaaminen ja peuhaaminen on tehnyt ja kyllä sekin virkistää, aina niiissä makeutta on, vaikkei lisättyä sokeria. Ei sokeriton mehu mikään vesi ole, marjoje okaa makeutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap korostaa mehun sokerittomuutta?
Onko sillä oikeasti merkitystä?
Kyllä on. Suurin osa pillimehuista sokeripommeja, jotka tekee väsyneestä lapsesta a) ihmishirviön b) jatkuvassa käytössä ylipainoisen.
Anteeksi off topic, mutta siis mitä tuo kohta a) tarkoittaa? Eikös sokerimehu juuri olisi hyvä väsyneelle lapselle, ja varmaan nälkäkin alkaa olla tuossa vaiheessa. Alhainen verensokeri aiheuttaa kiukkuista mieltä, aikuisillakin.
Toki ymmärrän että sokerimehu ei ole paras jokapäiväiseen käyttöön, mutta sokerihumala pillimehusta ei ole käytännössä mahdollista (jos tässä nyt siis sitä tarkoitetaan).
Varmaan riippuu lapsesta ja tilanteesta. Omalle lapselle tyhjään mahaan annettu sokerimehu TODELLA tuo pienen sokerihumalan, joka konkretisoituu lasku-sokerihumalaksi, kun pitäisi kävellä portaat kolmanteen kerrokseen,
Sokeriton mehu vie sen janon, minkä ulkona reuhaaminen ja peuhaaminen on tehnyt ja kyllä sekin virkistää, aina niiissä makeutta on, vaikkei lisättyä sokeria. Ei sokeriton mehu mikään vesi ole, marjoje okaa makeutta.
Elimistö osaa normaalitilanteessa tasata verensokerin liiallisia nousuja ja laskuja, joten jos mehu aiheuttaa kovin suuria notkahduksia suuntaan tai toiseen, niin voi olla sokeriaineenvaihdunnassa jotain häiriötä.
Sokerihumala ei edes ole mikään oikea fysiologinen ilmiö, vain aikuisten tapa selittää lasten käyttäytymistä.
En mäkään toivo, että lapset olisi kurasäällä sisällä.
Silloinhan se hakeminen on kauheampaa, kun pitää itse väsyneenä pukea se våsynyt lapsi niihin samoihin kamppeisiin.
Todellakin kiitos päikyn työntekijöille niistä kurakamojen pukemisista ja siinä säässä ulkoilusta. Meillä jopa jaksavat kurassa ja sateessa erikseen jutella ja leikittää lapsia.
Enkä tuota karkailuakana tajua samoin yhden lapsen äitinä. Josko kaksi sitten villitsee toisensa. Mutta samoin minuakin lapsi juoksi aina onnellisena vastaan. Aina.