Lue keskustelun säännöt.
Opettajan työ ei enää sytytä, mitä seuraavaksi?
09.12.2020 |
Olen toiminut varhaiskasvatuksen opettajana ja erityisopettajana kymmenen vuotta. Viimeiset kaksi vuotta laaja-alaisena erityisopettajana. Muuta koulutusta, eikä työkokemusta minulla ei ole. Kasvatustieteen opintoja minulla on yhteensä n.400op
Opettajan työ on ruvennut tympimään huolella. Kotona tehtävää työtä on ihan liikaa, lapset haastavampia vuosi vuodelta, eikä palkka vastaa mitenkään työn kuormittavuutta ja vastuullisuutta. Ajattelin erityisopettajan työn olevan vaihtelua ja työ, jossa asiantuntijuutta pääsisi käyttämään hieman toisella tavalla. Työn vaihtaminen vei ojasta allikkoon.
Samanaikaisopetus edellyttää suunnittelua ja valmistelua, joka jää usein kotiin. Sen lisäksi suunnittelen, kirjaan ja toteutan yksilöllistä tukea useille lapsille pienryhmissä, ja yksilöllisenä tukena. Näihin tarvitaan usein materiaaleja, joita on tehtävä itse- askarteluun menee valtavasti aikaa. Jokainen opettaja odottaa minun ehtivän sitä ja tätä. Tiedän kokemuksesta miten kuormittavaa vakaopettajan työ on, joten pyrin jakamaan taakkaa ja vastuuta. He vain unohtavat usein, että minulla on heidän ryhmänsä lisäksi kymmenen muuta ryhmää. Lupaan liikaa ja uuvun työn alle. Nyt riittää. haluan jotain muuta.
Mihin te opettajan työstä muualle hakeutuneet olette lähteneet? Mitä näillä opinnoilla/kokemuksella tekee muuta kuin opettaa?
Kommentit (34)
Eikö sulla ole mitään työnohjausta, jossa voisit puhua ja käsitellä tuota, voiko työmäärää järkeistää?
Mietin myös siis sitä, että jos olet tosi tunnollinen ihminen niin saat burn outin myös siinä työssä, johon vaihdat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala uudestaan varhaiskasvatuksen opettajaksi? Tai opettamaan varhaiskasvatuksen opettajaksi opiskelevia?
Miten myyntihommat, esim kiinteistönvälittäjä?
Valmistuin lastentarhanopettajaksi vasta 2017 vuoden lopussa ja nyt jo koen etten enää halua jatkaa tällä alalla. Onneksi mun työsopimus on määräaikainen ja päättyy elokuun alussa ja nyt jo olen hakeutumassa uusiin opintoihin ja koulutukseen. Ei enää tätä alaa kiitos, vaan. Tämä älä on jo nyt nähty. Onneksi en ole ottanut vastaan vakituista työsopimusta vaan käännän totaalisesti kelkkani ihan muille aloille.
En usko palaavani varhaiskasvatuksen opettajaksi. Ammattikoulussa esim. lähihoitaja-opiskelijoiden opetus on ollut mielessä. Tein aikoinani opintoihin liittyvän harjoittelun Omniassa ja se oli mielekästä.
Tunnistan haasteeni liian tunnollisena ja täydellisyyttä tavoittelevana työntekijänä. Tällä alalla se on tuhoisaa sekä itselle, että perheelle. Siksi pohdin kokonaan alan vaihtoa. Sellainen työ, jonka saa jättää työpaikalle sieltä poistuttuaan viehättäisi. Työnohjausta olemme kollegan kanssa kyselleet, toistaiseksi ei ole toteutunut. Esimiehen merkitys tässäkin työssä on todella merkittävä.
ap
Ehkä jonkin tietyn aineen opettajaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ainakaan vaihda toiseen naisvaltaisten ammattiin , kuten esim hoitajaksi.
Insinööri? Kaupallinen ala?
Entäs jos suoritat esimiehen tutkinnon (opetushallinto, voi suorittaa avoimessa yliopistossa, esim uef) ja siirryt esimies- tehtäviin? Olisi helppo siirtymä ja ei vaatisi pitkää opiskelua
Vierailija kirjoitti:
En usko palaavani varhaiskasvatuksen opettajaksi. Ammattikoulussa esim. lähihoitaja-opiskelijoiden opetus on ollut mielessä. Tein aikoinani opintoihin liittyvän harjoittelun Omniassa ja se oli mielekästä.
Tunnistan haasteeni liian tunnollisena ja täydellisyyttä tavoittelevana työntekijänä. Tällä alalla se on tuhoisaa sekä itselle, että perheelle. Siksi pohdin kokonaan alan vaihtoa. Sellainen työ, jonka saa jättää työpaikalle sieltä poistuttuaan viehättäisi. Työnohjausta olemme kollegan kanssa kyselleet, toistaiseksi ei ole toteutunut. Esimiehen merkitys tässäkin työssä on todella merkittävä.
ap
Hitsari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko palaavani varhaiskasvatuksen opettajaksi. Ammattikoulussa esim. lähihoitaja-opiskelijoiden opetus on ollut mielessä. Tein aikoinani opintoihin liittyvän harjoittelun Omniassa ja se oli mielekästä.
Tunnistan haasteeni liian tunnollisena ja täydellisyyttä tavoittelevana työntekijänä. Tällä alalla se on tuhoisaa sekä itselle, että perheelle. Siksi pohdin kokonaan alan vaihtoa. Sellainen työ, jonka saa jättää työpaikalle sieltä poistuttuaan viehättäisi. Työnohjausta olemme kollegan kanssa kyselleet, toistaiseksi ei ole toteutunut. Esimiehen merkitys tässäkin työssä on todella merkittävä.
ap
Meillä oli useampiakin opettajia lapsi- ja perhetyönperustutkintokoulutuksessa, jotka olivat saaneet tarpeekseen päiväkotityöstä ja lähteneet opettajiksi. Tosin mitä itse olen näiden ammattikoulun opettajien kanssa jutellut näyttöarviointien yhteydessä, on heidänkin työssään todella paljon aukkoja ja työmäärä melkoinen.
Koulutus ammattiopettajaksi on melko lyhyt, olikohan 1-1,5 vuotta, kun on tuollaiset opinnot takana kuin sinullakin on.
Siirryin rekrykoulutuksen avulla sorvariksi. Palkka nousi, eikä kakarat kilju ympärillä kokoaikaa. Voi pitää tauot ajallaan ja lähteä kotiin neljältä. Eikä tarvitse ajatella työasioita vapaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siirryin rekrykoulutuksen avulla sorvariksi. Palkka nousi, eikä kakarat kilju ympärillä kokoaikaa. Voi pitää tauot ajallaan ja lähteä kotiin neljältä. Eikä tarvitse ajatella työasioita vapaalla.
Voinko udella paljonko palkka? Mikä firma? alkaako klo 7 ?
Älä vain ikinä sorru tuohon, että alat esimieheksi kasvatusalalle. Sen jälkeen olet töidesi vanki 24/7. Huolehdit sijaisista illat ja viikonloput, yksikön rahat ei riitä mihinkään ja pitäisi riittää vaikka mihin, uusia lapsia puskee ovista ja ikkunoista, vanhemmat hiillostaa milloin milläkin tarpeella. Nimim. Nähnyt ja kokenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko palaavani varhaiskasvatuksen opettajaksi. Ammattikoulussa esim. lähihoitaja-opiskelijoiden opetus on ollut mielessä. Tein aikoinani opintoihin liittyvän harjoittelun Omniassa ja se oli mielekästä.
Tunnistan haasteeni liian tunnollisena ja täydellisyyttä tavoittelevana työntekijänä. Tällä alalla se on tuhoisaa sekä itselle, että perheelle. Siksi pohdin kokonaan alan vaihtoa. Sellainen työ, jonka saa jättää työpaikalle sieltä poistuttuaan viehättäisi. Työnohjausta olemme kollegan kanssa kyselleet, toistaiseksi ei ole toteutunut. Esimiehen merkitys tässäkin työssä on todella merkittävä.
ap
Meillä oli useampiakin opettajia lapsi- ja perhetyönperustutkintokoulutuksessa, jotka olivat saaneet tarpeekseen päiväkotityöstä ja lähteneet opettajiksi. Tosin mitä itse olen näiden ammattikoulun opettajien kanssa jutellut näyttöarviointien yhteydessä, on heidänkin työssään todella paljon aukkoja ja työmäärä melkoinen.
Koulutus ammattiopettajaksi on melko lyhyt, olikohan 1-1,5 vuotta, kun on tuollaiset opinnot takana kuin sinullakin on.
Suomessa ei nykyisin enää erotella minkä koulumuodon opettajaksi opiskelee, se ratkaisee mitä muuta on opiskellut jos pedagoginen pätevyys jo löytyy.
Itse olen miettinyt samaa, alkaa vain ikää olla sen verran, että uuteen koulutukseen ei kannata panostaa kovin monta vuotta. Opetusalalla on nyt todella väsynyttä porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen miettinyt samaa näin yläkoulun aineenopettajana. Luin aamulla Hesarista, että hoitaja sanoi, että hänen ammattinsa on varastettu eli se on muuttunut hoitotyöstä kirjaamiseksi ym. Tajusin, että minulle on käynyt samoin. Minulla on maisterin opinnot opettamastani aineesta, ja työaikani kuluu kehittämiseen, pedagogisiin asiakirjoihin, palavereihin ym. Opetus on resurssoitu oppitunneksi 25 hengen ryhmille, ja nyt näissä luokissa on käytös-, oppimis-, mielenterveys- ja kieliongelmaisia puolet porukasta. Parhaimillaan pelkkiä nimiä listalla, en ole edes nähdyt oppilasta, mutta olen vastuussa hänelle yksilöllisesti laaditusta opetussuunnitelmasta ja sen jatkuvasta päivittämisestä. Haluaisin opettaa ainettani, mutta isolle joukolle oppilaista se on mahdotonta. En jaksa olla lastensuojelu, poliisi ja kotouttaja, haluan opettaa.
Aineenopettajan työ on todellakin varastettu. Nyt pitäisi hälytyskellojen soida opetusministeriössä, OPH:ssa ja OAJ:ssä. Opettajat ovat täysin kypsyneet tähän muutoshelvettiin, joka alkoi noin vajaa 10 vuotta sitten. Muka-kehittäminen, lässynlässyn-palaveeraaminen ja työryhmäkyykyttäminen vie ajastamme nykyään aivan järkyttävän osan. Ja siis kaikki tuo shitti oppituntien pitämisen, valmistelujen ja kokeiden, raporttien ja esseiden yms yms arvioimisen päälle. Kesäloma ei tahdo riittää palautumiseen. Kaikki, jotka vain pääsevät ulos tästä karmeudesta, todnäk lähtevät. Suomi-parka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko palaavani varhaiskasvatuksen opettajaksi. Ammattikoulussa esim. lähihoitaja-opiskelijoiden opetus on ollut mielessä. Tein aikoinani opintoihin liittyvän harjoittelun Omniassa ja se oli mielekästä.
Tunnistan haasteeni liian tunnollisena ja täydellisyyttä tavoittelevana työntekijänä. Tällä alalla se on tuhoisaa sekä itselle, että perheelle. Siksi pohdin kokonaan alan vaihtoa. Sellainen työ, jonka saa jättää työpaikalle sieltä poistuttuaan viehättäisi. Työnohjausta olemme kollegan kanssa kyselleet, toistaiseksi ei ole toteutunut. Esimiehen merkitys tässäkin työssä on todella merkittävä.
ap
Meillä oli useampiakin opettajia lapsi- ja perhetyönperustutkintokoulutuksessa, jotka olivat saaneet tarpeekseen päiväkotityöstä ja lähteneet opettajiksi. Tosin mitä itse olen näiden ammattikoulun opettajien kanssa jutellut näyttöarviointien yhteydessä, on heidänkin työssään todella paljon aukkoja ja työmäärä melkoinen.
Koulutus ammattiopettajaksi on melko lyhyt, olikohan 1-1,5 vuotta, kun on tuollaiset opinnot takana kuin sinullakin on.
Suomessa ei nykyisin enää erotella minkä koulumuodon opettajaksi opiskelee, se ratkaisee mitä muuta on opiskellut jos pedagoginen pätevyys jo löytyy.
Juuri näin. Opettajan pedagogiset ovat samat, mutta vedenjakajana on maisterintutkinto. Jollei sitä ole, ei ole pätevä kaikkiin oppilaitoksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko palaavani varhaiskasvatuksen opettajaksi. Ammattikoulussa esim. lähihoitaja-opiskelijoiden opetus on ollut mielessä. Tein aikoinani opintoihin liittyvän harjoittelun Omniassa ja se oli mielekästä.
Tunnistan haasteeni liian tunnollisena ja täydellisyyttä tavoittelevana työntekijänä. Tällä alalla se on tuhoisaa sekä itselle, että perheelle. Siksi pohdin kokonaan alan vaihtoa. Sellainen työ, jonka saa jättää työpaikalle sieltä poistuttuaan viehättäisi. Työnohjausta olemme kollegan kanssa kyselleet, toistaiseksi ei ole toteutunut. Esimiehen merkitys tässäkin työssä on todella merkittävä.
ap
Meillä oli useampiakin opettajia lapsi- ja perhetyönperustutkintokoulutuksessa, jotka olivat saaneet tarpeekseen päiväkotityöstä ja lähteneet opettajiksi. Tosin mitä itse olen näiden ammattikoulun opettajien kanssa jutellut näyttöarviointien yhteydessä, on heidänkin työssään todella paljon aukkoja ja työmäärä melkoinen.
Koulutus ammattiopettajaksi on melko lyhyt, olikohan 1-1,5 vuotta, kun on tuollaiset opinnot takana kuin sinullakin on.
Suomessa ei nykyisin enää erotella minkä koulumuodon opettajaksi opiskelee, se ratkaisee mitä muuta on opiskellut jos pedagoginen pätevyys jo löytyy.
Juuri näin. Opettajan pedagogiset ovat samat, mutta vedenjakajana on maisterintutkinto. Jollei sitä ole, ei ole pätevä kaikkiin oppilaitoksiin.
Jep, ja varhaiskasvatuksen opettaja ei ole pätevä minnekään muualle. Sehän ei edes ole maisterintutkinto.
Mäkin olen pian valmistumassa vakaopeksi ja en todellakaan aio tehdä noita töitä loppuelämääni. En ehkä ollenkaan. Ala ei houkuta enää yhtään.
Minä lähdin insinööriksi aineenopettajasta juuri sen vuoksi, että opettaminen muuttui ihan muuksi.. myös omat lapset vaikuttivat, halusin keskittyä heihin ja kymmenien (/satojen) muiden oppilaiden paimentaminen uuvutti. Olin todella hyvä opettaja ja oppilaita/ opetustyötä ikävä. Mutta koska työnkuva muuttui niin paljon 15 vuodessa, niin oli pakko tehdä radikaali ratkaisu oman jaksamisen vuoksi. En ole katunut.
Aloin opiskelemaan ohjelmointia. En ole katunut, että jätin koulumaailman taakseni.