En tunnista mitään tästä kuraulkoilun vastustamisesta

https://www.aamulehti.fi/kolumnit/art-2000007646507.html?utm_medium=pro…

Äiti siis harmittelee lapsen hakemista päiväkodista, kun heitä ei saa kiinni ja itse kuraantuu. Toivoo heidän olevan sisällä. Itse olen kiitollinen siitä, ettei tarvitse itse värjötellä sateessa Ja viimassa vaan päikyn henkilökunta hoitaa tämän nakin ja lapsella kivaa seuraa. Meillä toki vain yksi lapsi eli eri tilanne sikäli kyllä. Joudun ulkoilemaan leikkipuistossa tosi harvoin, siis viikolla, mikä sopii mulle mainiosti, sillä sitä pidän tylsänä.

Tai tunnistan joo sen, että on veemäistä riisua kuraista lasta. Mutta kyllä mun lapsi juoksee aina mun luokse päikyn pihalla, kun haen hänet. Pienempänä kapusi mielellään rattaisiin ja vanhempana sitten käveltiin tai pyörän tarakalle.

Yritän auttaa ko. äitiä:

-haetko lapset liian aikaisin? Eli eivät ole ehtineet leikkiä ulkona, jota odottavat jutuista päätellen koko päivän? Haen itse lapsen aina lähempänä viittä, en koskaan ehtisi töistä kovin paljoa aikaisemmin. Silloin hän on tyytyväinen, on saanut peuhata ja reuhata ja ehtinyt jo tulla kivaksi ajatus päästä mun kanssa kotiin. Varmaan auttaa sekin, että moni kaveri on silloin lähtenyt jo.

-onko pakko hakea autolla? Jolloin stressattava auton ja turvaistuimen sotkua? Itse haen aina jalkaisin, pyörällä tai julkisilla. Käymme usein myös ruokakaupassa tämän jälkeen, kivasti menee aina. Meilläkin oli aluksi suht pitkä matka. Varasin lapselle aina mukaan (sokerittoman) pillimehun ja vielä pienempänä myös pienen jonkun välipalan tyyliin riisipiirakka, sillä hänellä oli jano reuhattuaan pihalla. Se välipala/mehu saattoi olla myös syy siihen, että oli kiva minun luokse tulla. Tää jäi pois vasta kun saatiin paikka läheisestä päikystä, jolloin matka kotiin lyhyt.

-jos et hakisi autolla, pystyisit "pyydystämään" pienemmän rattaisiin ja sitten hakemaan lapsen. Tuo kahden pakenevan villin samanaikainen pyydystely tuntuu kieltämättä kamalalta.

Ehkä en vaan tajua tuota autoilun ihanuutta, itselleni juuri se vaikuttaa väsyttävältä ja raskaalta. Olen itse valinnut asuinpaikakseni Helsingin, jossa hyvä julkinen liikenne, jonka varana oikeqsti voi laskea. Korona-aika opettanut kävelemään ja pyöräilemään, mikä on näkynyt kunnon kohoamisena, parempana fiiliksenä (voittajaolo, kun sateessa jaksan ja suoriudun lapsen kanssa ja se onkin helpompaa kuin ennen laiskana luulin) ja laihtumisena ja kiinteytymisenä.

No, höpisin nyt vain, kiakilla autottomuus ei ole vaihtoehto, mutta harkitkaa, jotka voitte. Koin nimenomaan vaunut todella kätevänä taaperon kanssa, ei niistä karkaa mihinkään. Autoilijaperheillä siinö tietyssä ikävaiheessa aina tuota pienten säntäilyä, miettinyt sen rasittavuutta. Rattaissa lapsen hallitsee kätevästi joka tilanteessa.