Lue keskustelun säännöt.
Ero heti ruuhkavuosien jälkeen?
05.05.2009 |
Meillä kolme lasta ja nyt vauhdikkaimpien ruuhkavuosien jälkeen palailtu tilanteeseen, jossa on kaksi työssä käyvää vanhempaa. Samalla kun itse yhteistoiminta perheen ja arjen osalta on muuttunut paremmaksi, on toinen meistä huomannut elävänsä tilanteessa, joka ei henkisesti vastaa odotuksia onnelisesta parisuhteesta.
Ero on hyvin mahdollinen, mutta yhteisestä päätöksestä annetaan nyt aikaa tälle prosessille, että kumpikin saa tutkailla tunteitaan rauhassa.
Onko muilla kokemuksia erosta vastaavassa tilanteessa. Mitkä syyt jälkikäteen tarkasteltuna olivat tärkeimmät syyt eroon? Ja ehkä tärkeämpi kysymys, olitteko vuosien päästä tyytyväisiä siihen että erositte? Ja jos joku on ollut vastaavassa tilanteessa ja päätynyt jäämään suhteeseen, niin teidänkin kokemuksenne kiinnostavat.
Kommentit (12)
22v ja ikää 39. Lapset koulussa, talo rakennettu, autot, pelit kaikki on ja lainaa nimeksi. Mutta...miehellä on kaikki hyvin..ts. puhtaita kalsareita ja ruokaa jne. Itse pohdin että tätäkö tää oli ja missä on se suuri rakkaus. Koen että olemme kavereita ja arki rullaa hyvin ts. raha-asioista, harrastuksisat eikä kotitöistä kiistellä ja molemmilla haastavat ja mielnkiintoiset työt. Vaan kun ei tunnu miltään eikä mitään "yhteistä" ole. Seksiä joskus mutta ei juuri muuta hellyyttä jne. Muutamat tutut ovat jo eronneet ja nyt olen sanonut ajatukseni miehelleni ääneen ja hän uskoo että tunteita on (ainakin sanoo rakastavansa) mutta uskon että enemmän on kyse molemminpuolisesta tottumuksesta tai tavasta.....
Jaa-a, mitähän tälle tarttis tehdä kun mikää pariterapiakaa ei juuri innosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
22v ja ikää 39. Lapset koulussa, talo rakennettu, autot, pelit kaikki on ja lainaa nimeksi. Mutta...miehellä on kaikki hyvin..ts. puhtaita kalsareita ja ruokaa jne. Itse pohdin että tätäkö tää oli ja missä on se suuri rakkaus. Koen että olemme kavereita ja arki rullaa hyvin ts. raha-asioista, harrastuksisat eikä kotitöistä kiistellä ja molemmilla haastavat ja mielnkiintoiset työt. Vaan kun ei tunnu miltään eikä mitään "yhteistä" ole. Seksiä joskus mutta ei juuri muuta hellyyttä jne. Muutamat tutut ovat jo eronneet ja nyt olen sanonut ajatukseni miehelleni ääneen ja hän uskoo että tunteita on (ainakin sanoo rakastavansa) mutta uskon että enemmän on kyse molemminpuolisesta tottumuksesta tai tavasta.....
Jaa-a, mitähän tälle tarttis tehdä kun mikää pariterapiakaa ei juuri innosta!
ja ei niin täydellinen puolisokin on kelvannut. (Tai ei meistä kukaan täydellinen ole, mutta siis sellainen joka ei itselle ei ole se paras mahdollinen...)
Jos kuitenkin ennen lapsia on tuntunut, että on mennyt naimisiin / avoliittoon rakastamansa ihmisen kanssa, niin jotenkin se ihminen sieltä puolison sisältä pitäisi kaivaa ruuhkavuosien jälkeen esiin.. ; ) Terapiaa kannattaa kyllä kokeilla, tuskin siinä mitään menettääkään. Lomamatka tai vaikka ihan kotiviikonloppu ilman lapsia, jolloin tehdään muuta kuin niitä kotitöitä!! Ns. ruuhkavuosina sitä helposti vaan suorittaa elämää, tekee niitä asioita jotka on tehtävä. Yhtäkkiä kun olisikin aikaa ja rahaa nauttia elämästä, pysähtyä ja tehdä niitä itselle mieluisia asioita, ei sitä osaakaan. Ja sitten se helposti purkautuu puolisoon! Mielestäni hyvä neuvo on se, että ihmisen pitää itse tehdä itsensä onnelliseksi, toiselta ihmiseltä (puolisolta) sitä ei voi vaatia. Jos asiat periaatteessa on hyvin (tasa-arvo kotitöissä, ei väkivaltaa, keskusteluyhteys toimii jne.), niin tuskin se vaihtamalla paranee. Opettele ensin itse arvostamaan itseäsi naisena ja ihmisenä (ei vain hyvänä äitinä ja hyvänä työntekijänä), mieti mistä asioista itse nautit, mitä haluat tehdä. Miehelle sama ohje. Kun teillä molemmilla on itsellänne hyvä olla, on helpompi löytää myös niitä yhteisiä hyviä hetkiä. Vaalikaa suhdettanne, menkää ravintolaan/kylpylään/matkalle/mökille ilman lapsia.
mm. viime kesänä vko ja syksyllä 4 pvää ulkomailla mutta sielläkin katsellaan nähtävyyksiä, puhutaan lapsista jne....ei mikään siis noin muutu. Yhteisiä harrastuksia on siinä mielessä vielä aika vaikea järkätä että lapset 7-9-vuotiaita enkä mielelläni jätä heitä joka viikko keskenään useammaksi tunniksi omien harrastusten takia...ja toisaalta miehellä 2 kerta vko harrastus ja minulla kerran vkossa....eli en oikein usko että noistakaan apua....Olen vain alakunut miettimään onko mahdollista että jossain parisuhteessa aito rakkaus ja kipinöinti säilyisi vielä vuosienkin jälkeen. Ts. olisiko jossain minulle se mies jonka kanssa voisin vielä tuntea olevani rakastettu ja onnellinen.....
Voi näitä elämää suurempia kysymyksiä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdistäviä tekijöitä tähän eroamisaltoon ovat olleet seuraavat:
1. halu mennä naimisiin ja saada lapsia on ollut aikoinaan kova, kun on oikea mies löydetty on aika nopeasti menty naimisiin (tai vaihtoehtoisesti vaikka suhde ei olekaan ollut silloin aikoinaan 100% tyydyttävä on kuitenkin halu saada lapsia ollut niin voimakas että ollaan hyväksytty puolison nekin piirteet joitä ei muuten olisi hyväksytty)
2. lapsia on saatu useampi peräkkäin ja on tosiaan ollut sananmukaisesti ruuhkavuodet meneillään, hirveä kiire jonka aikana parisuhde on jäänyt vähäisemmälle, toisaalta tämä on ollut siinä mielessä hyvä että ei ole jäänyt aikaa miettiä sitä että puoliso ei olekaan se 100% tyydyttävä henkilö jonka toivoisi hänen olevan
Ja sitten kun ruuhkavuodet tosiaan ovat ohi ja olisi aikaa taas enemmän parisuhteelle niin palataan siihen alkutilanteeseen ja huomataan että hups heijakkaa, eihän tämä mies/nainen alunalkaenkaan ollut oikeastaan sellainen joka olisi sielunkumppanini. Hän tuli vaan mukaan kuvioihin sillä oikealla hetkellä jolloin minulla oli tarve saada toteutettua tiettyjä asioita elämässäni ja tarvitsin siihen häntä.
Neljä kaveripariskuntaa on (omien sanojensa mukaan) eronnut juuri tästä syystä. Yksi palasi takaisin 1v eron jälkeen ja totesi että "no eipä siellä markkinoilla kukaan ollutkaan aivan täydellinen", toisessa tiedän että entinen vaimo haluaisi palata takaisin yhteen (oli se lähtijä) mutta mies ei halua ja kaksi entistä pariskuntaa on onnellisesti erossa eikä haaveile yhteenmenosta pätkääkään. Heillä on uudet parisuhteet ja ainakin ulospäin katsottuna ok uusperhekuviot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun nyt itse elän vielä niitä ruuhkavuosia. Eli nyt ei oo aikaa parisuhteelle, kun lapsset vielä valvottaa ja taloa rakennetaan ja työelämäkään ei vielä ole seesteistä vaan sielläkin on kehitysvaihetta. Joten itse oon jo aatellut, että kun saadaan se talo ja kun lopetetaan lapsenteko, niin kyllähän siitä varmasti tulee sellainen jysähdys, että neljänkympin kriisi on väistämätön
Joten oon jo etukäteen miettinyt sitä, että sitä tilannetta varten pitäisi jo nyt yrittää panostaa parisuhteeseenkin enemmän. Ja silloin viimeistään vieläkin enemmän, sillä nyt täsiaan tää kaikki kiire kantaa eteenpäin ihan itsestään.
Se parisuhde vaatii kehittämistä.
Lisäksi pitäisi kehittää itse itseään siinä sivussa paremmaksi kumppaniksi. Ja asioiden tiedostaminen varmasti helpottaa toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja oli valmis tsemppaamaan sen eteen. Suosittelen muillekin olla antamatta ihan vähästä tai vähän enemmästäkin periksi. Se että arki on arkea, ei saa olla mikään peruste erolle. Kannattaa etsiä ne hyvät asiat toisesta ja liitosta ja tosiaan tehdä työtä sen eteen. En pysty oikein ymmärtämään, mitä tuo "ei henkisesti vastaa odotuksia onnellisesta parisuhteesta" oikein on. Ettei olisi tullut liikaa katsottua saippuasarjoja tai unohtuiko puolison tukeminen väsymisen hetkellä?
..nyt kohti todennäköistä eroa.
Iski puun takaa, ja nyt on aika tuskainen olo.
Onneksi av:lta saa aika monipuolista näkökulmaa, niin helpottuu ainakin asioiden ymmärtäminen ja sitä kautta hyväksyminen. Ja ehkä joskus vuosien päästä asiaan ja toisen puuttumiseen tottuminen.
toon