Hoidosta huolimatta, elämä tuntuu sietämättömältä.

Pitkään olen yrittänyt parantaa elämäni ja ottanut tietenki vastuuta itsestäni mut nyt ei jaksa enää. Olen aivan järkyttävän kateellinen niillä jotka saavat nukkua pois. Tunsin semmosen kateuden pisto kun esim. Toi Lu kkarinen pääsi pois.

Mul alkaa veto haihtuu lopullisesti. En kestä enää tätä yksinäisyyttä, taloudellinen niukkuus ja se että pitää silti joka päivä herätä ja yrittää elää.

Mä haluan pois, mun sydän on niin särkynyt. Elämäni on tyhjä. Mitkään terapiat eikä harrastukset ole auttaneet. En tiedä en vaa sovi tähän maailmaan.

Haluan pois ja että tää kärsimys loppuis joskus, kärsimys joka alkoi jo lapsena. paukut loppumassa.