Kolmen vuoden jälkeen töihin inhoamalleni alalle. Pelottaa.
Mielenterveysongelmien takia jäin pois töistä kolme vuotta sitten. Nyt olen menossa uuteen työpaikkaan mummoja hoitamaan. Olen lähihoitaja. Ihan keikkatyötä lähden tekemään. Tuntuu etten uskalla sitoutua vielä mihinkään vakituiseen paikkaan. Lasten takia haluan myös näyttää että heidän äidistään on vielä johonkin.
Itselleni on ollut suuri pettymys, että kaikista pyrkimyksistäni huolimatta olen edelleen jumissa alalla josta halusin pois. Masennuksen ja yksinhuoltajuuden takia mm. yliopisto-opintoni tyssäsivät alkuunsa. Älyä olisi ollut, mutta päävikaisuuteni takia kaikki on mennyt mönkään. Ikää 40 vuotta ja tässä on mun hieno urani. Mulle nauraa harakatkin.
Kommentit (3)
Ensinnäkin haluan sanoa, että teet arvokasta työtä. En ikinä itse pystyisi työskentelemään hoitoalalla.
Toiseksi; Työ, joka vatuttaa ja vie mehut, ei ole raatamisen arvoista. Masennus ei ainakaan tule helpottamaan sen avulla. Jos mitenkään pystyt, hakeudu opiskelemaan alalle, joka innostaa. Tsemppiä!
Missään nimessä ei kannata mennä hoitamaan vanhuksia tuolla asenteella ettei oikeasti kiinnosta, katkeroituneen hoitajan (joka tämän vuoksi palaa loppuun ) hoidosta riippuvaisena on kamala olla siinä vaiheessa kun hoitsu sitten on siinä pisteessä ettei paskaakaan nappaa miten hommansa tekee ja kelle.
Älä mene .
Hae uudestaan jonnekin mikä kiinnostaa