Estynyt persoonallisuus - kokemuksia?

Itse ainakin epäilisin, onko sinulla estynyt persoonallisuus, koska kuitenkin olet selkeästi ihmisten ympäröimä, etkä välttele sosiaalisia tilanteita niin voimakkaasti.

Mitä oireita sinulla on?

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin epäilisin, onko sinulla estynyt persoonallisuus, koska kuitenkin olet selkeästi ihmisten ympäröimä, etkä välttele sosiaalisia tilanteita niin voimakkaasti.

Mitä oireita sinulla on?

Halu erakoitua, ei kiinnostusta ylläpitää sosiaalisia suhteita ihmisiin (mutta mieheen, lapseen ja perheeseeni kylläkin haluan pitää), ahdistuneisuus sosiaalisissa kanssakäymisissä, kritiikki ulkopuolisilta tuntuu musertavalta, huono itsetunto yms. Ap

Miehelläni on diagnoosina ko. persoonallisuushäiriön piirteet. On siis ihan kelpo aviomies ja perheenisä. Ei vaan saa sosiaalisia kontakteja enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni on diagnoosina ko. persoonallisuushäiriön piirteet. On siis ihan kelpo aviomies ja perheenisä. Ei vaan saa sosiaalisia kontakteja enempää. 

Toivottavasti tuo diagnoosi ei ole lätkäisty hänelle vain sillä perusteella että: Ei saa sosiaalisia kontakteja enempää niin pakkohan hänen olla estynyt.

Roskakoppadiagnoosi, ainakin itselleni. Mä sain tuon vaikka psykiatri kirjoitti epikriisiin, että olen hyvästi vuorovaikutuksessa, rento ja kykenen katsekontaktiin ja käytän hyvin eleitä. Kun ei keksinyt että mulla vois olla vaikkapa autismin kirjon ongelmia, niin heitti tuollaisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni on diagnoosina ko. persoonallisuushäiriön piirteet. On siis ihan kelpo aviomies ja perheenisä. Ei vaan saa sosiaalisia kontakteja enempää. 

Toivottavasti tuo diagnoosi ei ole lätkäisty hänelle vain sillä perusteella että: Ei saa sosiaalisia kontakteja enempää niin pakkohan hänen olla estynyt.

Mitä ihmettä? Kyllä ne psykiatrit ihan ammattilaisia ovat. Mitä tulee niihin katsekontakteihin niin, ei mies sellaisia ota oman perheen ulkopuolella ja jututkaan ei luista, ihan menee puihin. 

Minä sain erään toisen persoonallisuushäiriödiagnoosin, mutta papereissa on maininta siitä, että myös estyneen persoonallisuuden piireitä esiintyy runsaasti.

Olen (täysin omasta tahdostani) melkein kokonaan eristäytynyt ympäröivästä yhteiskunnasta enkä kaipaa tähän mitään muutosta. Ainoat ihmissuhteet ovat mies ja lapset. Psyykkisen yleistason kohoaminen terapian avulla on saanut aikaan sen, että ulkomaailmassa käyminen (kaupat jne.) on nyt helpompaa kuin ennen, mutta ei missään nimessä miellyttävää edelleenkään.

Minulla on tuo diagnoosi. Oireillani ei ole mitään tekemistä sen kanssa, saanko otettua kontaktia muihin vai en. Saan kyllä. Ja olen perheellinen nainen.

Millaista käytöstä/oireita teillä diagnoosin saaneilla on esiintynyt? Ap

Vierailija kirjoitti:

Roskakoppadiagnoosi, ainakin itselleni. Mä sain tuon vaikka psykiatri kirjoitti epikriisiin, että olen hyvästi vuorovaikutuksessa, rento ja kykenen katsekontaktiin ja käytän hyvin eleitä. Kun ei keksinyt että mulla vois olla vaikkapa autismin kirjon ongelmia, niin heitti tuollaisen.

Lisäksi unohdin mainita edellisessä viestissä, että nimenomaan en halua eristäytyä ja esim. Kaupassa käynti ei ole ongelma. janoan sosiaalisia kontakteja mutta ystävien saanti ja sosiaalisten pelien tajuaminen on vaikeaa. Myös puhelimessa puhumista en koe luontevaksi. Eli perus nepsy olen mutta me naiset diagnosoidaan häiriintyneiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin epäilisin, onko sinulla estynyt persoonallisuus, koska kuitenkin olet selkeästi ihmisten ympäröimä, etkä välttele sosiaalisia tilanteita niin voimakkaasti.

Mitä oireita sinulla on?

Halu erakoitua, ei kiinnostusta ylläpitää sosiaalisia suhteita ihmisiin (mutta mieheen, lapseen ja perheeseeni kylläkin haluan pitää), ahdistuneisuus sosiaalisissa kanssakäymisissä, kritiikki ulkopuolisilta tuntuu musertavalta, huono itsetunto yms. Ap

Noi kaikki sopii muhunkin.

Pidän itseäni ihan normaalina.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain erään toisen persoonallisuushäiriödiagnoosin, mutta papereissa on maininta siitä, että myös estyneen persoonallisuuden piireitä esiintyy runsaasti.

Olen (täysin omasta tahdostani) melkein kokonaan eristäytynyt ympäröivästä yhteiskunnasta enkä kaipaa tähän mitään muutosta. Ainoat ihmissuhteet ovat mies ja lapset. Psyykkisen yleistason kohoaminen terapian avulla on saanut aikaan sen, että ulkomaailmassa käyminen (kaupat jne.) on nyt helpompaa kuin ennen, mutta ei missään nimessä miellyttävää edelleenkään.

Voitko kertoa mikä se toinen diagnoosi on?

Luin että eksynyt 😄

Sain sairaanhoitajan tekemässä kyselyssä tarpeeksi monta kohtaa osumaan, että kriteerit tälle häiriölle täyttyisi, mutta diagnoosia minulla ei ole.

Minulla tämä ilmenee mielestäni eniten intiimiyden pelkona. Kaikki virastoasiat, lääkärit ynnä muut kanssakäynnit ammattilaisten kanssa ovat helppoja, mutta tuttujen ja suvun, joskus jopa oman lapsuudenperheen kanssa tekemisissä ollessa alan usein täristä ja kykyni ajatella huonontuu merkittävästi.

Nuo diagnoosithan ovat sosiaalisia konstruktioita.

Vierailija kirjoitti:

Nuo diagnoosithan ovat sosiaalisia konstruktioita.

Sekin on sosiaalinen konstruktio, että ruoho on vihreää. On se silti totta.

Up

Mitenkä, jos on vain halu olla yksin, niin koetaanko se "epänormaaliksi" tilaksi, jolle lätkäistävä jokin diagnoosi?