Estynyt persoonallisuus - kokemuksia?
Onko jollakin diagnosoitu/omakohtaisia kokemuksia kyseisestä diagnoosista? Itse epäilen, että minulla on tämä. Onko kyseisen dg:n saaneet täysin erakoituneita, vai voiko esim parisuhteessa oleva ja lapsen äiti saada kyseisen dgn?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin epäilisin, onko sinulla estynyt persoonallisuus, koska kuitenkin olet selkeästi ihmisten ympäröimä, etkä välttele sosiaalisia tilanteita niin voimakkaasti.
Mitä oireita sinulla on?Halu erakoitua, ei kiinnostusta ylläpitää sosiaalisia suhteita ihmisiin (mutta mieheen, lapseen ja perheeseeni kylläkin haluan pitää), ahdistuneisuus sosiaalisissa kanssakäymisissä, kritiikki ulkopuolisilta tuntuu musertavalta, huono itsetunto yms. Ap
Eli hän on ujo ja viihtyy kotona. Kotinen olen joskus kuullut vanhan kansan sanoneen. Hieno piirre ihmisessä. Eikä sitä tarvitse kuuluttaa toreilla.
Ei tarvita mitään lääketieteellistä psykiatrista estynyt persoonallisuus diagnoosia tai ”häiriötä”.
''Halu erakoitua, ei kiinnostusta ylläpitää sosiaalisia suhteita ihmisiin (mutta mieheen, lapseen ja perheeseeni kylläkin haluan pitää), ahdistuneisuus sosiaalisissa kanssakäymisissä, kritiikki ulkopuolisilta tuntuu musertavalta, huono itsetunto yms. Ap''
Tämähän koskee sitten puolta suomalaisista.
Vierailija kirjoitti:
Minä sain erään toisen persoonallisuushäiriödiagnoosin, mutta papereissa on maininta siitä, että myös estyneen persoonallisuuden piireitä esiintyy runsaasti.
Olen (täysin omasta tahdostani) melkein kokonaan eristäytynyt ympäröivästä yhteiskunnasta enkä kaipaa tähän mitään muutosta. Ainoat ihmissuhteet ovat mies ja lapset. Psyykkisen yleistason kohoaminen terapian avulla on saanut aikaan sen, että ulkomaailmassa käyminen (kaupat jne.) on nyt helpompaa kuin ennen, mutta ei missään nimessä miellyttävää edelleenkään.
Skitsoidinen (eristäytyvä) persoonallisuus? Kiinnostaisi tietää, koska itselläni on samoja piirteitä.
Siinä sitä onkin psykiatrille ajattelemista onko joku estynyt vai eristäytyvä persoonallisuus.
Mitä ihmeen tarvetta tehdä tikuista asiaa?
Näistä psykiatri palveluista saisi vähentää Sote rahoitusta. Ovat luxus palveluita jos vielä Kelan terapiat päälle.
Kaikenlaiset oikeasti mielisairaiksi luokittelua tarvitsevat rikolliset saavat rauhassa mellastaa ja mihinkään ei puututa ennen rikoksia ja laiteta pois yhteiskunnasta psykiatriseen hoitoon laitokseen tai vankilaan.
Vierailija kirjoitti:
''Halu erakoitua, ei kiinnostusta ylläpitää sosiaalisia suhteita ihmisiin (mutta mieheen, lapseen ja perheeseeni kylläkin haluan pitää), ahdistuneisuus sosiaalisissa kanssakäymisissä, kritiikki ulkopuolisilta tuntuu musertavalta, huono itsetunto yms. Ap''
Tämähän koskee sitten puolta suomalaisista.
No ei varmaan samoissa määrin kuitenkaan. Näkyy kuitenkin suurin osa tuolla ulkona ihan vapaaehtoisesti kulkevan. Minulla on tuo estynyt diagnosoitu enkä todellakaan halua olla missään tekemisissä vieraiden enkä puolituttujenkaan kanssa. En halua kauppaan, enkä muuallekaan. Ulos en tahdo mennä, koska siellä on muita ihmisiä. En kaipaa sosiaalisia kontakteja. Perhe riittää. En ymmärrä sitä hehkutusta ystävistä. En käsitä mitä lisäarvoa ystävistä voi olla. Jotenkin epäilen, että puolet suomalaisista eivät ole tällaisia.
Se ilmenee varmasti eri tavoilla eri ihmisillä eikä näin voida arvioida onko jollakin sitä, koska tekee jotain asiaa tai ei tee jotain asiaa. Ongelmahan on syvällä pään sisällä eikä se aina ulkoisessa toiminnassa näy. Elämä voi olla täysin normaalin näköistä ihmissuhteineen mutta pään sisällä käy myrsky ja jatkuva huoli ja epävarmuus asioista ja ihmisistä.
Toisille puhuminen voi olla ihan normaalia tällaiselle ihmiselle, eivätkä he ole täysin yksinäisiä eikä oireet pään sisällä parane sillä kun saa mukavan kohtaamisen kahvilassa tai muuta naistenlehti-juttuja. Nämä ihmiset ovat varmasti ihan tyytyväisiä jos ovat onnellisessa parisuhteessa ja vain harvoja ihmisiä sosiaalisissa ympyröissä. Eivät kaikki halua sosiaalista elämää.
Ainakin omalla kohdallani suurin vaiva on jatkuva huolestuneisuus ja varautuneisuus kaikenlaiseen pahuuteen ihmisiltä ja ympäristöltä, joka myös lopulta käytökseen ja omaan habitukseenkin vaikuttaa. Mutta ei elämä olekaan ruusuilla tanssimista tai turvallista. Onko sitten sairaampaa kuitenkin heilua sosiaalisena minne sattuu riskeistä välittämättä, ja puhua mitä sylki suuhun tuo? Estyneestä persoonallisuushäiriöstä kärsivä kärsii mentaalisesti eri tavoin mutta ei välttämättä ole sellainen ujo ja epävarma itsestään. Näemme vain elämän ja ihmissuhteiden realiteetit hyvin kylminä ja olemme siksi varautuneita. Karsastamme pinnallista maailmaa missä on tärkeämpää miltä jonkun kampaus ja takapuoli näyttää kuin mitä sille ihmiselle kuuluu ja mitä se ajattelee. Eristäydymme tällaiselta maailmalta ja olemme kokeneet nuorena sen nurjat puolet joka on johtanut realiteettien ymmärtämiseen. Tarvitsisimme ympärille samanhenkisiä ihmisiä jotka ymmärtää, eikä sosiaalisia öyhöttäjiä jotka luulevat että olemme sairaita ja meidät pitäisi repiä jonnekin 100 ihmisen joukon keskelle esiintymään kuten "normaalit". Pieni piiri ja rauha riittää meille ja auttaa henkisissä myrskyissä
Freudilaisuus värittää persoonallisuusdiagnoosien historiaa niin paljon että kyse on osittain oikeasta tieteestä ja osittain taikauskosta nykyään. Suolojen kanssa tutustuisin kaikkiin aineistoihin mitkä käsittelevät persoonallisuuksia länsimaisesta lähtökohdasta.
Nuorilla tosin oireet saattavat olla pahempia ja kun nuoret yleensä haluavat olla hyvin sosiaalisia niin tuo rajoittaa nuoren kasvuvaihetta paljon. Jäädään kotiin, peitetään itsemme vaatteilla, ei osallistuta mihinkään. Valitettavasti estynyt persoonallisuushäiriö on Suomen kaltaisessa kiusaajien paratiisissa yleinen häiriö ja samalla terveydenhuolto ei noteeraa sitä syynä esimerkiksi nuoren pahoinvointiin. Yleensäkin persionallisuushäiriöt jätetään huomiotta mikä haittaa yhteiskuntaa mm. narsistien vapaan oleskelun vuoksi yhteiskunnassa.
Estyneen persoonallisuushäiriön oireista kärsiville nuorille tyrkytetään masennuslääkkeitä ja muita lääkkeitä eri diagnooseihin eikä se ole ratkaisu vaan pikemminkin haitta. Rauhaa he kaipaavat eikä valtion nyrkkiä hakkaamaan niistä "normaaleja" kun lapsen tai nuoren itsetunto on kiusaajayhteiskunnassa tuhottu.
Ehkä olisi syytä oikeastaan keskittyä ihan siihen miten aikuiset suomalaiset ihmiset tässä maassa käyttäytyy, niin ei olisi niin paljon ihmisiä jotka on henkisesti rikottu tai elävät jatkuvassa pelossa.
Narsistit voisi kerätä koppeihin ensin kaduilta kuljeksimasta niin muiden mt-ongelmat alkaisi samalla vähenemään kummasti.
Ei ruohon vihreys ole sosiaalinen konstruktio.