Muita naisia jotka eivät ole poteneet missään vaiheessa minkäänlaista vauvakuumetta?

Juu, sama juttu ja aika yleistä nykyään. Tai ehkä aina ollut, mutta nykyään sen voi sanoa ääneen.

Ikää 55 vuotta, en ole koskaan halunnut lapsia. 

Jep, ei ikinä. Ystävät ympärillä lisääntyvät, mutta ei niidenkään kakarat aiheuta kuin lähinnä lisää vastenmielisyyttä. Ikää 30v ja parisuhteessa olen.

Jep, nykyään sen voi sanoa. 

Lapsi on 19.

Lapsia siunaantunut 5. Mitään vauvakuumetta ei ole ollut. Jos voisin elää uudestaan niin ei olisi yhtään. Niin helvetin uuvuttavaa

Täällä. Sain yhden lapsen, e-pillerit oli käytössä. 3-kymppisenä kävin vetämässä piuhat poikki. Rakastan toki lastani, muttei mulla ole ikinä mitään vauvakuumetta ollut enkä missään nimessä halunnut enempää lapsia.

Miehen mieliksi tein yhden, vauvakuumetta ei ole koskaan ollut. Mies halusi ehdottomasti lapsen, muuten suhde olisi päättynyt. Lapsi on nyt aikuinen ja hyvä niin.

En ole koskaan ollut millään tavalla kiinnostunut lapsista. Pääsin 80-luvun nuorena kuulemaan sinnikästä epäilyä siitä, olenko tosissani. Nykyisin ei enää syyllistetä, mutta monet olettavat minun surevan sitä, ettei minulla ole lapsenlapsia. Ei vain edelleenkään kiinnosta.

Ei ikinä ole ollut vauvakuumetta eikä mitään aikomusta hankkia koskaan lapsia. En myöskään suostu hoitamaan muiden lapsia, en tiedä mitä niille pitäisi tehdä. Ei ole mitään luontaista viettiä lasten kanssa puuhasteluun.

Olen 53-vuotias, ollut aina varma että en halua lapsia. En pitänyt vauvoista edes kun olin itse lapsi. :-) Kun äitiyslomalla olevat työkaverit tuovat vauvojaan työpaikalle käymään, ja kaikki muut parveilevat ympärillä ja ihastelevat, olen tietysti mukana kohteliaisuudesta mutta en tunne minkäänlaista ihastusta ja "aaah"-tunnetta. Minusta vaan selkeästi puuttuu joku osa joka useimmissa naisissa on.

Vaan näytäpä minulle koiran- tai kissanpentu, silloin minusta kuoriutuu sellainen ihastelija ja lässyttäjä että ei paremmasta väliä.

Suureksi onneksi kohtasin vähän yli 30-vuotiaana miehen jolla oli samanlaiset tuntemukset. Meistä tuli sitten kissojen äiti ja isi. 

Täällä!

Aviopuoliso on lapsirakas, siksi 2 lasta, joista olen onnellinen.

Olen mies, mutta en ole myöskään koskaan ollut kiinnostunut hankkimaan lapsia. En ymmärrä, miksi haluaisin maksaa kymmeniä tai jopa satoja tuhansia euroja siitä, että voin tehdä elämästäni vähemmän nautinnollista.

Raskaana olevat ja synnyttäneen näköiset naiset ovat myös massiivinen turn off.

o/

Teetin sterin 31-vuotiaana eikä kaduta, ikää minulla nyt 38 v.

Jep, lapset eivät ole koskaan kiinnostaneet millään tavalla. Onneksi, sillä en ole koskaan löytänyt seurustelukumppania, ja olisi kamalaa vauvakuumeilla yksin.

Onneksi olen jo yli 40-v, äitinikin alkaa vihdoin tajuamaan että olin ihan tosissani silloin parikymppisenä kun ilmoitin että emme tee miehen kanssa ikinä lapsia. Olen tiennyt jo vielä itsekin lapsi ollessani että en koskaan halua äidiksi.

Minä! Tykkään kyllä lapsista, mutta suurta hinkua ei ole koskaan ollut. Varmaan yhden ehkä teen silti, jos nykyinen suhde kestää.

Minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta. En mitenkään inhoa lapsia, mutta en erityisesti myöskään viihdy lasten seurassa. Sukulaislapsia on ihan kiva nähdä pari kertaa vuodessa, mutta lapsenvahdiksi en ryhdy. Jotenkin ärsyttää, että ihmiset olettavat minun haluavan pidellä heidän vauvojaan sylissäni vain koska satun olemaan nainen. Tietysti voin auttaa ja pidellä vauvaa sylissä hetken, että äiti/isä pääsee vessaan, voi syödä tms, mutta en mä niitä lapsia HALUA syliini.

En ole ikinä halunnut lapsia. Vauvat eivät herätä minussa minkäänlaisia ihastumisen- tai hellyydentunteita. Kavereiden vauvoista sanon velvollisuudentunnosta ”onpa ihana” tai muuta liibalaabaa.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä halunnut lapsia. Vauvat eivät herätä minussa minkäänlaisia ihastumisen- tai hellyydentunteita. Kavereiden vauvoista sanon velvollisuudentunnosta ”onpa ihana” tai muuta liibalaabaa.

Joo, niin tuttua! Kun olemme vanhempieni luona ja siellä on sisarusteni lapsia, äitini aina päivittelee kovaan ääneen lasten ihanuutta ja kysyy minultakin "eivätkö olekin ihania?". Ei siinä oikein voi muuta vastata. Enkä tietysti missään nimessä halua lapsille sellaista oloa, että täti ei pidä heistä. Varmasti alan pitääkin jossain vaiheessa, kun vähän kasvavat ja heidän kanssaan voi jo jutella. En vaan yhtään osaa olla pienten lasten kanssa.

Tiesin jo teininä, etten luultavasti halua lapsia. Se  tuli luonnostaan. Nyt myöhemmin on ollut ihmissuhteita joissa lastenhankkiminen olisi ollut mulleki ihan ok, mutta suhteet ovat kaatuneet muusta syystä, ei siitä, ettei haluttaisi lapsia. Mua ei myöskään kiinnosta olla kummitäti tai ylipäänsä täti alle 8-vuotiaille. Sen jälkeen kun lapset  on sen ikäisiä että heidät voi viedä sushille ja keskustella järkevästi, niin olen ihan mahtava täti.