Mulla on tosi vähän kivoja muistoja lapsuudesta

Miksi et ole itse ruvennut hankkimaan itsellesi kivoja muistoja, kun täytit 18 vuotta ja vapauduit vanhempiesi määräysvallasta?

Tosi huonosti menee jos elämän ensimmäistet 18 vuotta määräävät kaiken sen, mitä tapahtuu aikuisuudessa eli ikävuodet 18 - 65.

Tietääkseni minulla ei ole ollut kurja lapsuus tai ainakaan normaalia hankalampi, luulisin. Kaikenmoista pientä kränää kavereiden kanssa kouluiässä yms mutta muuten.

Mutta siis oikein minkäänlaisia muistikuvia, hyviä tai huonoja, ei minulla ole. En muista synttäreitä. En jouluja. Jostain teini-iästä eteenpäin kun rupesin seurustelemaan 15v ikäisenä on muistikuvia. Niitäkin enemmän poikaystävästä ja hänen perheestään kuin omasta perheestäni. Outoa nyt kun ajattelen asiaa.

Mutta noin periaatteessa en ainakaan tiedä että lapsuuteni olisi ollut huono. Aika köyhä se oli muttei tietääkseni huono.

Minulla oli aivan erityisen kurja lapsuus + pelkästään huonoja muistoja. Tiedän, että myös hyviä hetkiäkin on ollut, mutta huonot ajat olivat niin kaikenkattavan tuntuisia, ettei niitä hyvistä jäänyt mitään muistikuvia.

Aikuisiältä on onneksi sitten paljon hyviäkin muistoja.

Lapsuusmuistot haalistuu ikävuosien myötä ja vanhempien kuoleman jälkeen antaa lopulta anteeksi. 

Näin 10v+ iästä toisen vanhempani liukastelevan kontillaan räkäkännilääkkeissä alasti eritelammikossaan silloin tällöin, silloin kyllä joutu kovettamaan sydämensä, ei kyennyt vessaan edes menemään, eikä sotkuja kannattanut siivota kuin pahimmat, sitä tuli lisää päivän mittaan. Niin, minä ne siivosin, kun en kestänyt hajua, enkä suostunut lähtemään sossujen enkä toisen vanhempani luo. Muuten ihan kiva lapsuus oli ennen sitä aikaa.