Tiedättekö sen tunteen, kun yhtä äkkiä tuntuu siltä, että kaikki olisivat alkaneet dissaamaan sua?
Kaverit eivät vastaa viesteihin, poikaystävä ei myöskään, sosiaalisessa mediassa saa vain minimaalista huomiota.
Miksi ne limittyy aina samalle ajalle kaikki?
En ole edes mikään jatkuva päivittelijä somessa tai hirveä whatsappin käyttäjä. Mutta jostain syystä tänään on se päivä, kun kaikki hylkii. No ei se varmaan oikeasti niin ole. Siltä oikeasti tuntuu.
Mutta onko tälle ilmiölle joku psykologinen mekanismi -teoria olemassa?
Kommentit (12)
Välität liikaa ihmisten mielipiteistä, jos sosiaalisen mediankin huomio on noin tärkeätä. Keskity vaihteeksi omaan itseesi.
On huomattu. On hyviä päiviä ja huonoja päiviä.
Itsellä kestää joskus aivan kohtuuttoman kauan vastata viesteihin ahdistuksen takia. En toivo, että sitä otetaan henkilökohtaisesti.
Joo. Ne tykkäykset ja viestit ja muu somehuomio herättävät elimistössä dopamiinipiikin. Kun huomiota ei tule, dopamiiniakaan ei tule. Elimistö kerjää sitä kuitenkin ja olo tulee ahdistuneeksi ja rauhattomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Välität liikaa ihmisten mielipiteistä, jos sosiaalisen mediankin huomio on noin tärkeätä. Keskity vaihteeksi omaan itseesi.
No väittääkö joku ettei se yhtään haittaa, jos sosiaalisessa mdiassa jää täysin humiotta?
Eikös se ole kommunikoinnin muoto siinä missä muutkin.
Ihan vaan tälleen ohis. Mutta tuon kaltaisilla heitolla on juuri helppo vähätellä toisen kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Ne tykkäykset ja viestit ja muu somehuomio herättävät elimistössä dopamiinipiikin. Kun huomiota ei tule, dopamiiniakaan ei tule. Elimistö kerjää sitä kuitenkin ja olo tulee ahdistuneeksi ja rauhattomaksi.
Niin joo. En ehkä ihan tätä tarkoittanut... Noh, ehkä voitte unohtaa sen somehuomion. Otetaan nyt vain tuo normaali kommunikointi läheisten kanssa esimerkiksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välität liikaa ihmisten mielipiteistä, jos sosiaalisen mediankin huomio on noin tärkeätä. Keskity vaihteeksi omaan itseesi.
No väittääkö joku ettei se yhtään haittaa, jos sosiaalisessa mdiassa jää täysin humiotta?
Eikös se ole kommunikoinnin muoto siinä missä muutkin.
Ihan vaan tälleen ohis. Mutta tuon kaltaisilla heitolla on juuri helppo vähätellä toisen kokemuksia.
Niinpä. Tällä logiikalla kaikille lapsillekin, jotka kokee kiusaamista somessa, varmaan pitää sanoa vain että: " hei c'mon, se on vain some!" Niinkö?
En? Kun ei ole ketään, niin ketään ei myöskään dissaa. Ja turha sääliä, ihmiset on rupista p*skaa, enkä kaipaa niiden seuraa. Voisi ehkä sanoa, että mä itse dissaan kaikki, aina ja armotta.
Vierailija kirjoitti:
En? Kun ei ole ketään, niin ketään ei myöskään dissaa. Ja turha sääliä, ihmiset on rupista p*skaa, enkä kaipaa niiden seuraa. Voisi ehkä sanoa, että mä itse dissaan kaikki, aina ja armotta.
Et taida ihan kauheasti nauttia elämästä...
Tai onko kellään ylipäätänsä samanlaista fiilistä koskaan?