Apua kahdeksasluokkalainen ei tee läksyjä ja on todella aggressiivinen

Huh kuulostaa pahalta. Onhan adhd-lääkitys tarkistettu? Tsemppiä, itsellä kans adhd lapsi. En muuten osaa auttaa mutta rajat kannattaa vetää ja niistä pitää kiinni.. ei ole helppoa, mutta kyllä se siitä

Äh voi ei. Selvästi nyt on tunteet pinnassa. Antakaa hetki rauhoittua ja sitten puhutte, miksi ei halua tehdä läksyjä, onko ne vaikeita, onko koulussa kaikki ok? Auttakaa tehtävissä, lapsi tarvitsee selkeästi tukea nyt

Kun rauhoittuu, tee sen kanssa sopimus

- kun tekee x määrän tehtäviä, sitten saa jonkun hyödyn itselleen ja päinvastoin, jos ei ei tee tehtäviä, siitä seuraa x asia

- sopimukseen yksi asia kerrallaan ja sitten vaan pidätte sopimuksesta kiinni

Anna raivota, ilmoitat kouluun mitä teki, ostatte uuden kirjan ja pojan viikkorahat menetetty niin kauan että kirja on maksettu.

Adhd t on vaikeita ja on oltava jämäkkä ja johdonmukainen, on hyvä saada nuori oppimaan toiminta malleja, aikuisena nää on entistä vaikeampi opetella.

Koulussa opetan noita mutta onneksi vain kolme tuntia luokkaa kohti viikossa. Kiitän luojaani, että omalla lapsellani ei ole noita vaikeuksia.

Eipä tuohon mitään ihmekonsteja ole. Pidä kiinni rajoista periksi antamatta, mutta älä lähde mukaan aggressiiviseen ja tunteelliseen ilmaisuun. Riittää kun tyynesti ilmoittaa mikä on homman nimi. Ja jos ei ota vastaan apua, tukea ja lohdutusta niin voit vaikka laittaa vastamelukuulokkeet korviin, huutoitkeköön omassa rauhassaan. Väkivaltaisuudesta aina tiukka keskustelu jälkeenpäin ja tarvittaessa ammattiapua. Rauhallisena hetkenä kannattaa myös käydä (aitoa) vuoropuhelua siitä miten näette läksyjen teon merkityksen. Tuon ikäiseltä kannattaa myös kysellä jo alustavia tulevaisuudensuunnitelmia ja miettiä yhdessä mikä merkitys nykyisellä koulunkäynnillä voisi tulevaisuudessa olla. Ja suoraan sanottuna, jos lukivaikeuden ja adhd:n kanssa painiva nuori tähtää amikseen, niin omia odotuksia kannattaa vähän säätää sen mukaan. Ei nuoret ole tyhmiä. Kaikilta ei kannata odottaa hyvää keskiarvoa vain siksi että se on jotenkin epämääräisesti kunnollista. Omat vanhempani sortuivat tähän ja kapinoinkin sitten melkoisesti kun en nähnyt pointtia koko hommassa vaikka olin melko lahjakas. En tehnyt läksyjä itsekään ja lukioon pääsin sitten täpärästi.

Kännykkäriippuvuus?

Noni, just kun olin saanut tuon viestin kirjoitettua niin poika löi kätensä ihan hirveällä voimalla oman huoneensa oveen. Kuulu vain järjetön kopsahdus ja sen jälkeen entistäkin kovempi karjaisu. Tuli itkien mun luokse valittamaan että sattuu. Rystyset ihan punaiset ja turvonneet, eikä poika saanut sormia suoristettua. Näytti ihan hemmetin kipeältä ja pahalta.. Poika oli tuskasta ihan kippuralla. Nyt lähti isän kanssa päivystykseen näyttämään, ei nimittäin ihan "normi"vammalta vaikuttanut. Tämä kertonee tuon aggression määrän hyvin, mitä pojalla on kehossa vihaisena..

Mutta joo, pojalla on tosiaan lääkkeet tarkistettu ihan lokakuussa. Hyvin on vaste pysynyt. Testotasot saattaa kuitenkin vähän sekoittaa pakkaa.. Ja joo rajat ollaan aina vedetty läksytilanteissa, puhelin lähtee siksi aikaa pois. Joka ilta sama tappelu, joskus kuitenkin suostuu tekemään "vaivattomammin" läksyt kuin joskus, kuten tänään. Palkitsemista ollaan kokeiltu, mutta se ei enää motivoi lasta. Pojalla on niin huono itseluottamus ja sanoo, että ei kuitenkaan saa palkintoa, kun ei osaa/jaksa tehdä läksyjä. Mulle (ja pojallekin) tuli tunne, että se systeemi aiheutti vain paineita. Joskus harvoin, kun läksyt sujuu helpommin, on aina pojan mielestä kiva aihe, tylsät aiheet ja oppiaineet (kuten matikka) on sitten huomattavasti vaikeampaa.. 

Koulukirja todellakin ostetaan uusi -pojan rahoilla. Syksyllä poika repi englannin kirjan ja sai nyt maksettua uuden. Sanoi, ettei enää hajottaisi koulun omaisuutta, mutta ei pysty siinä tunnemyrkyssä oikein hallitsemaan vihaa. Ollaan käyty sellaisella "vihanhallintakurssilla" terveydenhoitajan suosituksesta ja se on vähän auttanut, toki kuten huomaatte matkaa on vielä paljon. 

Tässä ei yhtään auta jylläävä murrosikä. Koulun lisäksi kaikki paitsi futis on paskaa. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että pojalla on yksikään hyvä harrastus, joka pitää hänet poissa "pahanteosta" (eli ei pyöri tuolla ympäri kyliä kaljatölkkien kanssa, luojan kiitos). 

Mutta summasummarum kiitos kaikille viesteistä, saa laittaa lisääkin. Muiden vinkit ja vertaistuki on just nyt se mitä tarvitsen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuohon mitään ihmekonsteja ole. Pidä kiinni rajoista periksi antamatta, mutta älä lähde mukaan aggressiiviseen ja tunteelliseen ilmaisuun. Riittää kun tyynesti ilmoittaa mikä on homman nimi. Ja jos ei ota vastaan apua, tukea ja lohdutusta niin voit vaikka laittaa vastamelukuulokkeet korviin, huutoitkeköön omassa rauhassaan. Väkivaltaisuudesta aina tiukka keskustelu jälkeenpäin ja tarvittaessa ammattiapua. Rauhallisena hetkenä kannattaa myös käydä (aitoa) vuoropuhelua siitä miten näette läksyjen teon merkityksen. Tuon ikäiseltä kannattaa myös kysellä jo alustavia tulevaisuudensuunnitelmia ja miettiä yhdessä mikä merkitys nykyisellä koulunkäynnillä voisi tulevaisuudessa olla. Ja suoraan sanottuna, jos lukivaikeuden ja adhd:n kanssa painiva nuori tähtää amikseen, niin omia odotuksia kannattaa vähän säätää sen mukaan. Ei nuoret ole tyhmiä. Kaikilta ei kannata odottaa hyvää keskiarvoa vain siksi että se on jotenkin epämääräisesti kunnollista. Omat vanhempani sortuivat tähän ja kapinoinkin sitten melkoisesti kun en nähnyt pointtia koko hommassa vaikka olin melko lahjakas. En tehnyt läksyjä itsekään ja lukioon pääsin sitten täpärästi.

Kiitos! Itse en ole ikinä edes "haaveillut" siitä, että poika menisi ammattikouluun. Tärkeämpää on se, että lapsi itse on tyytyväinen omaan valintaansa siitä, mitä opiskelee. Ja tällä hetkellä se, että ei jäisi luokalle.. Poika toivottavasti itsekin tietää, että meidän rakkauden määrä häntä kohtaan ei ole riippuvainen hänen kouluarvosanoista, vaikka toki läksyjen tekoa me vaaditaan -ei siksi, että saisi hyviä numeroita, vaan siksi että oppisi huolehtimaan velvollisuuksistaan. ap

Vierailija kirjoitti:

Koulussa opetan noita mutta onneksi vain kolme tuntia luokkaa kohti viikossa. Kiitän luojaani, että omalla lapsellani ei ole noita vaikeuksia.

Tämä ei aloittajaa lohduta. Hän kaipasi vinkkejä, ei sitä että veistä käännetään haavassa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuohon mitään ihmekonsteja ole. Pidä kiinni rajoista periksi antamatta, mutta älä lähde mukaan aggressiiviseen ja tunteelliseen ilmaisuun. Riittää kun tyynesti ilmoittaa mikä on homman nimi. Ja jos ei ota vastaan apua, tukea ja lohdutusta niin voit vaikka laittaa vastamelukuulokkeet korviin, huutoitkeköön omassa rauhassaan. Väkivaltaisuudesta aina tiukka keskustelu jälkeenpäin ja tarvittaessa ammattiapua. Rauhallisena hetkenä kannattaa myös käydä (aitoa) vuoropuhelua siitä miten näette läksyjen teon merkityksen. Tuon ikäiseltä kannattaa myös kysellä jo alustavia tulevaisuudensuunnitelmia ja miettiä yhdessä mikä merkitys nykyisellä koulunkäynnillä voisi tulevaisuudessa olla. Ja suoraan sanottuna, jos lukivaikeuden ja adhd:n kanssa painiva nuori tähtää amikseen, niin omia odotuksia kannattaa vähän säätää sen mukaan. Ei nuoret ole tyhmiä. Kaikilta ei kannata odottaa hyvää keskiarvoa vain siksi että se on jotenkin epämääräisesti kunnollista. Omat vanhempani sortuivat tähän ja kapinoinkin sitten melkoisesti kun en nähnyt pointtia koko hommassa vaikka olin melko lahjakas. En tehnyt läksyjä itsekään ja lukioon pääsin sitten täpärästi.

Kiitos! Itse en ole ikinä edes "haaveillut" siitä, että poika menisi ammattikouluun. Tärkeämpää on se, että lapsi itse on tyytyväinen omaan valintaansa siitä, mitä opiskelee. Ja tällä hetkellä se, että ei jäisi luokalle.. Poika toivottavasti itsekin tietää, että meidän rakkauden määrä häntä kohtaan ei ole riippuvainen hänen kouluarvosanoista, vaikka toki läksyjen tekoa me vaaditaan -ei siksi, että saisi hyviä numeroita, vaan siksi että oppisi huolehtimaan velvollisuuksistaan. ap

Mistä sitten? Amishan on se alin taso.

Good old nahkaremmi.

Juoko kahvia tai energiajuomaa? Meidän adhd-pojalle nämä ei sovi. Vaikka syö lääkkeitä, tulee noista ihan ylivilkkaaksi ja jopa aggressiiviseksi. Kannattaa kokeilla jättää hetkeksi pois jos juo ja katsoa miten vaikuttaa!

Meilläkin on yksi koulukirja revitty. Koulussa on revitty myös meneillään oleva koe.. Pitää vaan antaa rauhoittua kun tunne tulee päälle. Meillä poika selvästi välillä jopa säikähtää omia tunteita ja on kohtauksen jälkeen itkuherkkä. Silloin on ihan hyvä ottaa vaan lähelle ja höpötellä niitä näitä. 

Tärkeintä ehkä ymmärtää, että lapsi ei ole tahalleen hankala, vaan hänellä on vaikeaa olla omien ajatusten kanssa. Hyvä kun sanoit, että rakkaus ei ole sidottu koulumenestykseen, sano se myös lapselle 

Aino

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuohon mitään ihmekonsteja ole. Pidä kiinni rajoista periksi antamatta, mutta älä lähde mukaan aggressiiviseen ja tunteelliseen ilmaisuun. Riittää kun tyynesti ilmoittaa mikä on homman nimi. Ja jos ei ota vastaan apua, tukea ja lohdutusta niin voit vaikka laittaa vastamelukuulokkeet korviin, huutoitkeköön omassa rauhassaan. Väkivaltaisuudesta aina tiukka keskustelu jälkeenpäin ja tarvittaessa ammattiapua. Rauhallisena hetkenä kannattaa myös käydä (aitoa) vuoropuhelua siitä miten näette läksyjen teon merkityksen. Tuon ikäiseltä kannattaa myös kysellä jo alustavia tulevaisuudensuunnitelmia ja miettiä yhdessä mikä merkitys nykyisellä koulunkäynnillä voisi tulevaisuudessa olla. Ja suoraan sanottuna, jos lukivaikeuden ja adhd:n kanssa painiva nuori tähtää amikseen, niin omia odotuksia kannattaa vähän säätää sen mukaan. Ei nuoret ole tyhmiä. Kaikilta ei kannata odottaa hyvää keskiarvoa vain siksi että se on jotenkin epämääräisesti kunnollista. Omat vanhempani sortuivat tähän ja kapinoinkin sitten melkoisesti kun en nähnyt pointtia koko hommassa vaikka olin melko lahjakas. En tehnyt läksyjä itsekään ja lukioon pääsin sitten täpärästi.

Kiitos! Itse en ole ikinä edes "haaveillut" siitä, että poika menisi ammattikouluun. Tärkeämpää on se, että lapsi itse on tyytyväinen omaan valintaansa siitä, mitä opiskelee. Ja tällä hetkellä se, että ei jäisi luokalle.. Poika toivottavasti itsekin tietää, että meidän rakkauden määrä häntä kohtaan ei ole riippuvainen hänen kouluarvosanoista, vaikka toki läksyjen tekoa me vaaditaan -ei siksi, että saisi hyviä numeroita, vaan siksi että oppisi huolehtimaan velvollisuuksistaan. ap

Mistä sitten? Amishan on se alin taso.

Anteeksi, tarkoitin kyllä korkeakoulua :D ap

Vierailija kirjoitti:

Good old nahkaremmi.

Vihallako opetetaan vihan hallintaa? Tuollaista esimerkkiä näyttämällä saat itse nahkaremmistä, kun lapsen voimat kasvavat sinua suuremmaksi. Rajat voi laittaa toimimalla itse oikein.

Vierailija kirjoitti:

Juoko kahvia tai energiajuomaa? Meidän adhd-pojalle nämä ei sovi. Vaikka syö lääkkeitä, tulee noista ihan ylivilkkaaksi ja jopa aggressiiviseksi. Kannattaa kokeilla jättää hetkeksi pois jos juo ja katsoa miten vaikuttaa!

Meilläkin on yksi koulukirja revitty. Koulussa on revitty myös meneillään oleva koe.. Pitää vaan antaa rauhoittua kun tunne tulee päälle. Meillä poika selvästi välillä jopa säikähtää omia tunteita ja on kohtauksen jälkeen itkuherkkä. Silloin on ihan hyvä ottaa vaan lähelle ja höpötellä niitä näitä. 

Tärkeintä ehkä ymmärtää, että lapsi ei ole tahalleen hankala, vaan hänellä on vaikeaa olla omien ajatusten kanssa. Hyvä kun sanoit, että rakkaus ei ole sidottu koulumenestykseen, sano se myös lapselle 

Aino

Hei hyviä huomioita, kiitos. En tiedä juoko "salaa" (eli koulussa) energiajuomia, mutta kotona ei ainakaan ole juonut. Kahvista ei edes tykkää. 

Joo itsekin olen huomannut tuon, että kohtauksen jälkeen on monesti itsekin hämillään (vaikka niitä kohtauksia on tullut usein ja aina yhdessä ne tunteet purettu). Olen kuitenkin ajatellut että on vielä nuori ja tarvitsee ihan todella paljon nyt aikuisen tukea omassa kehityksessään. ap

Onko erityisopetuksessa? Pienessä ryhmässä opiskeleminen saattaisi vähentää paineita. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Onko erityisopetuksessa? Pienessä ryhmässä opiskeleminen saattaisi vähentää paineita. Tsemppiä.

Poika käy erityisopettajan opetuksessa matematiikassa ja kielissä (äidinkieli + vieraat kielet), lisäksi lukuaineissa on erityisopettajan kanssa laaditut yksilölliset oppimistavoitteet ja niihin perustuvat kokeet. Tai siis samaa opetussuunnitelmaa käyttää muiden kanssa, mutta vaatimukset on alhaisemmat. Nuo erityisopettajan opetukset on pienessä ryhmässä, mutta lukuaineet ja muut aineet oman luokan mukana. Matematiikasta on helpotettu versio käytössä. ap

Miten paha lukivaikeus on? Jos on kovinkin hankala niin pelkästään tehtävien ymmärtäminen saattaa olla hankalaa ja jos pelkästään tehtävän ymmärtämiseen menee hirveästi energiaa, ei sitä enää jää itse tehtävän tekemiseen. Onko lukivaikeutta kuntoutettu?

Kahdeksasluokka on usein vaikeinta aikaa teini-iässä eli voi hyvinkin olla, että jo ensi vuonna on helpompaa.

Jotenkin minusta kuulostaa, että läksyistä suoriutumisesta on muodostunut pojalle suuri "mörkö". Tarvitsisi varmaankin siitä onnistumisen kokemuksia ja suorituspaineen vähentämistä.