Tiedätkö miksi viha on oikeasti todella tärkeä tunne?

Minä olen vihannut tiettyjä ihmisiä jo monta vuotta, mutta en ole vielä tehnyt mitään. Odotan parempaa hetkeä.

Jos kukaan ei suutu, mikään ei muutu. Pätee työelämässäkin.

Jep. Pitäköön tunkkinsa. Ja lääkkeensä. Ja tyhjät päänsä.

Ei tapahdu tällä sekunnilla.

Ilman vihaa ei olisi rakkautta, aivan kuin ilman sotaa ei olisi rauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Jep. Pitäköön tunkkinsa. Ja lääkkeensä. Ja tyhjät päänsä.

Kyllä jos Greta huutaa tarpeeksi vihaisena, räyhää ja riehuu kameran edessä niin ilmaston muutos pysähtyy siihen.

G on kova

Aggressio on hyvä voima, se vie asioita eteenpäin, saa mm. ihmisen toimimaan ja puolustamaan itseään. Aggressio ei tarkoita väkivallan käyttöä.

Millainen olisi maailma, jos kaikki olisivat jees jees-tyyppejä.

Eikä ole. Viha ohjaa väärään suuntaan.

Viha kertoo että ei ole tullut kuulluksi ja rajat on ylitetty.

Kosto ei ole ihmisen hommaa, mutta kun tämän tunteen opettelee kesyttämään kuten tulen...

Voi tulla ahaa...

Vierailija kirjoitti:

Ilman vihaa ei olisi rakkautta, aivan kuin ilman sotaa ei olisi rauhaa.

Olisi ne rakkaus ja rauha, mutta niitä ei välttämättä huomattaisi tai osattaisi sanoittaa samoin, vaikka niiden tuomasta onnellisuudesta nautittaisiinkin.

Viha kertoo ihmiselle, että hänen rajansa on ylitetty. Viha on hyvä ja tarpeellinen tunne.

Ne jotka eivät ole koskaan vihaisia, oirehtivat epämääräisesti, vaikeasti tulkittavasti. Passiivis-agressiivisuus ilmenee monin tavoin.

Vihansa nielevä sairastuu lopulta ja räjähtää muillekin.

Eiköhän kaikille ihmisen tunteille ole jotain käyttöä, muuten ne olisivat pikkuhiljaa karsiutuneet pois.

Viha antaa energiaa taistella epäoikeudenmukaisuutta vastaan, mutta ei sitä kuitenkaan auta tanssia vihan pillin mukaan. Sillä kuumapäisenä voi päätyä tekemään sellaista, mikä aiheuttaa tarpeetonta vahinkoa itselle/muille ja mitä katuu katkerasti myöhemmin. Aika usein on ihan oikeasti parempi tehdä vasta seuraavana päivänä maltin kanssa kuin lähteä harkitsemattomasti riehumaan heti ja lyödä maahan kaikki vastaantulijat.

Viha on siis hyvä renki, mutta huono isäntä.

Minulle vihaamisen oppiminen oli tärkeää, vaikkakin vaikea oppiläksy. Olin liian kiltti, herkkä ja hyväuskoinen lapsi ja nuori, tämä tietysti johti minut monenlaisiin ongelmiin ja kynnysmattomaiseen kohteluun. Vasta kun opin vihaamaan, opin myös puolustamaan itseäni. Mutta se oli pitkä ja vaikea tie käydä läpi koska en alussa osannut valjastaa vihaani, vihasin vaan sokeasti kaikkia ja kaikkea. Jouduin psykiatriselle osastollekin kun viha sokaisi minut ja syöksi psykoosin partaalle. 

Edelleenkin yritän oppia käsittelemään vihan tunteita, mutta enää ei ole ahdistanut moneen vuoteen joten lienen oikealla tiellä. Kyllä tämä varmaan on koko elämän kestävä prosessi niin kuin ihmisyyden kiemurat tuppaa olemaan. Ei varmaan koskaan saavuta mitään täydellistä seesteisyyttä, joten ei sellaista kannata vaatiakaan itseltä. Kunhan nyt jotenkuten kestää täällä olla niin se on jo hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Pitäköön tunkkinsa. Ja lääkkeensä. Ja tyhjät päänsä.

Kyllä jos Greta huutaa tarpeeksi vihaisena, räyhää ja riehuu kameran edessä niin ilmaston muutos pysähtyy siihen.

Jos olisin ilmasto, niin Gretan raivo olisi saanut minut pysäyttämään muutoksen.

Ennemminkin se on pelko. Pelko sitten synnyttää sitä vihaa kylläkin.

Entä jos ei tunne ketään niin vastenmielistä ihmistä, että pystyisi vihaamaan häntä?

Viha on kuin noidannuoli, joko kontrolloit sillä muita epäilyttävästi(?) tai sen kohde menee jumiin /lamautuu /pelkää koska negatiivinen värähtelee matalalla taajuudella. Sillä on aiheutettu paljon haittaa jo tähän mennessä maapallolla. Jostain syystä et kohdista vihaa itseesi ja saa sen kautta aikaan? Valitset itsellesi positiivisen, mikset silloin muillekin. 

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ei tunne ketään niin vastenmielistä ihmistä, että pystyisi vihaamaan häntä?

Minä en vihaa ketään tuntemaani ihmistä, mutta esimerkiksi eläinrääkkäys nostattaa minussa vihan tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Ilman vihaa ei olisi rakkautta, aivan kuin ilman sotaa ei olisi rauhaa.

Jin ja Jang

Maailman tasapaino