Mitä lapsen yksinäisyydelle voisi tehdä? Epäilen että ei ole koulussa kavereita.

Vanhempien velvollisuus on opettaa riittävät kaveritaidot, että ystävystyminen ja kavereiden hankkiminen onnistuu.

Oletteko hoitaneet homman?

Kun kysyttiin kavereista sanoi että on. Ihmettelen vain tuota opettajan kysymystä. Hän kuitenkin luokan kanssa eniten tekemisissä päivän aikana. Ap

Eihän siihen oikein auta muu kuin puhuminen lapsen kanssa. Mutta hienoakun on laitettu merkille tuo asia.

Tiedän yhden tytön joka käy yksin koululla keinumasa ja veikkaan ettei vanhemmat ole asiasta tietoisia ja keinuu monen monta tuntia

No lapsi on nolostunut asiasta ja valehtelee. Pelkää tulevansa enemmän kiusatuksi ja syrjäytetyksi jos opettaja puhuisi luokalle asiasta. ”Soosoo, leikkikääpä ja hengatkaapa myös Marja-Annikin kanssa kun se on niin yksinäinen”... Lapsesi haluaa vain säästyä häpeältä.

Opettaja kysyi kiusaamisesta myös ja me vanhemmat ollaan kysytty. Kieltää sen ja ihan mielellään menee kouluun kuitenkin. Ap

Lasten kaverisuhteiden tukeminen aloitetaan jo ennen kouluikää. Esim aikuinen voi ehdottaa päiväkoti-ikäiselle, että tämä pyytäisi jotain kaveria, jonka kanssa päiväkodissakin eniten leikkii,  luokseen leikkimään. Aikuinen sitten voi sopia ko lapsen vanhemman kanssa sopivasta ajankohdasta ja mahdollisesta tarpeesta kuljettaa lasta esim autolla, jos kaveri asuu kauempana. Lapsen olisi hyvä olla myös mahdollisimman paljon ulkona leikkimässä. Kaverin ei tarvitse olla samana vuona syntynyt, ihan hyvin käy 1-2 vuotta nuorempi tai vanhempikin kaveri naapurustosta Näun kouluikäisenä lapsi jo tietää, miten kaverisuhteita luodaan. Eli ehdotetaan yhteistä tekemistä koulupäivän jälkeen sille koulukaverille, jonka kanssa välitunnillakin on eniten. Harrastuksissa sama juttu. Aika tärkeää kaverisuhteen muodostumiselle on, että kaverin kanssa ollaan muulloinkin kuin vain päiväkodissa/koulussa/harrastuksessa. 

Viekää harratuksiin niissä saa aina kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien velvollisuus on opettaa riittävät kaveritaidot, että ystävystyminen ja kavereiden hankkiminen onnistuu.

Oletteko hoitaneet homman?

Ja sä olet sitä mieltä, että tämä on jokaisen lapsen kohdalla yhtä helppoa ja yksinkertaista? Vanhempien velvollisuus on myös opettaa ja osoittaa empatiaa...

Hankkikaa hänelle sosiaalisia harrastuksia koulun ulkopuolelta.

Seuratkaa edelleen, mikä on tilanne koulussa. Ei saisi jäädä sielläkään yksin.

Riippuu hirveästi lapsen iästä, luonteesta ja mielenkiinnon kohteista, mitä kannattaa tehdä. Yksi mahdollisuus on hankkia harrastuksia tai siirtyä sellaiseen kouluun, jossa on enemmän samat mielenkiinnonkohteet jakavia.

Itselläni oli jokseenkin sama luokka koko peruskoulun ajan. Ala-aste meni pääosin hyvin, mutta ala-asteen lopussa alkoi koko yläasteen jatkunut asteittainen poissulkemiseni. Olin itse koulusta kiinnostunut, kun taas valtaosa muusta luokasta kehittyi suuntaan "ryyppäys kiinnostaa, koulu ei". En tuossa vaiheessa halunnut myöntää, ettei kavereita juurikaan enää ollut, koska se hävetti. Jää tulkintakysymykseksi, oliko eriytymisessäni kyse passiivisesta kiusaamisesta poissulkemalla, vai olisinko vielä jotenkin pystynyt tuppautumaan takaisin porukoihin.

Omalla kohdallani asia ratkesi lukion alkaessa: siirryin toisaalle parempimaineiseen lukioon, josta löytyi samanhenkistä seuraa ja uusia oikeita kavereita. Tämä vaati siinä iässä uskallusta, koska en alkujaan tuntenut uudesta lukiosta ketään. Samaten yliopistossa samanhenkisiä on aina riittänyt. Asia on varmasti lapsellesi herkkä, mutta tukesi ja apusi on silti todella tärkeää. Itselleni äidin painostus onnistui vakuuttamaan uuden lukion paremmuuden.

Jos ei ystävyyssuhteet lähde luontaisesti muotoutumaan koulumaailmassa, on lapselle ehdottomasti hyötyä päästä harrastusporukoiden kautta tututustumaan muihin lapsiin. Jos on perhetuttuja ja serkkuja, voi aika paljon tehdä edistääkseen sitä, että lasten välille kehittyisi ystävyyttä. Pyydä yökylään, lomalle mukaan yms ja sovi omien aikuisten kavereiden kanssa yhteisiä menoja siten, että lapset mukana. Sitten on matalampi kynnys kutsua synttäreille yms. myös näitä kavereita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien velvollisuus on opettaa riittävät kaveritaidot, että ystävystyminen ja kavereiden hankkiminen onnistuu.

Oletteko hoitaneet homman?

Ja sä olet sitä mieltä, että tämä on jokaisen lapsen kohdalla yhtä helppoa ja yksinkertaista? Vanhempien velvollisuus on myös opettaa ja osoittaa empatiaa...

Mitä väliä onko helppoa tai yksinkertaista? Vanhemman se kuuluu tehdä silti. Ei siinä auta selitellä että on niin hirveän vaikeaa.

Minun vanhempieni panos asiaan oli laittaa minut huoneeseeni arestiin kun en halunnut mennä naapurin tytön synttäreille. Eipä tullut heillä edes mieleen kysyä, miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien velvollisuus on opettaa riittävät kaveritaidot, että ystävystyminen ja kavereiden hankkiminen onnistuu.

Oletteko hoitaneet homman?

Eipä näitä ole ennenkään vanhemmat hoitaneet. Kumma että nykypennut osaa edes pershettään pyyhkiä? 

Joku ehdotti harrastuksia. Aika moni harrastus/kerhopaikka on kiinni tämän koronasotkun takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien velvollisuus on opettaa riittävät kaveritaidot, että ystävystyminen ja kavereiden hankkiminen onnistuu.

Oletteko hoitaneet homman?

Ja sä olet sitä mieltä, että tämä on jokaisen lapsen kohdalla yhtä helppoa ja yksinkertaista? Vanhempien velvollisuus on myös opettaa ja osoittaa empatiaa...

Mitä väliä onko helppoa tai yksinkertaista? Vanhemman se kuuluu tehdä silti. Ei siinä auta selitellä että on niin hirveän vaikeaa.

Minun vanhempieni panos asiaan oli laittaa minut huoneeseeni arestiin kun en halunnut mennä naapurin tytön synttäreille. Eipä tullut heillä edes mieleen kysyä, miksi.

Lähinnä yritin sanoa, että onhan ne vanhemmat voineet tehdä jo vaikka mitä, mutta joidenkin kohdalla suuri panostus voi johtaa vain pieneen onnistumiseen. Ja mikä nyt sitten on onnistuminen, jokainen lapsi on erilainen ja toimii kaverisuhteissa eri tavalla. Siinä olen myös itse mustavalkoinen, etten siedä epäoikeudenmukaisuutta, ja sen takia oli pakko puuttua kommenttiisi, joka on mielestäni epäoikeudenmukainen.

Minä olin tuollainen yksinäinen lapsi, huitelin vaan yksin ulkona kaiket päivät eikä tuntunut vanhempia kiinnostavan.

Omien lasten kanssa olen ollut todella aktiivinen, jos on yhtään näyttänyt siltä, ettei lapsella ole kavereita. Sitten niitä luokan lapsia kutsutaan kylään ja tehdään yhdessä jotain kivaa niin tulevat mielellään uudestaankin. Siitä se sitten alkaa.

Toki siinä tarvitsee lapsenkin tehdä osuutensa, koska ei ketään voi pakottaa sellaisen kaveriksi, jonka seurassa ei halua olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien velvollisuus on opettaa riittävät kaveritaidot, että ystävystyminen ja kavereiden hankkiminen onnistuu.

Oletteko hoitaneet homman?

Eipä näitä ole ennenkään vanhemmat hoitaneet. Kumma että nykypennut osaa edes pershettään pyyhkiä? 

Olihan surkeita vanhempia ennen kuten nykyäänkin. Juuri tuollaisia kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien velvollisuus on opettaa riittävät kaveritaidot, että ystävystyminen ja kavereiden hankkiminen onnistuu.

Oletteko hoitaneet homman?

Ja sä olet sitä mieltä, että tämä on jokaisen lapsen kohdalla yhtä helppoa ja yksinkertaista? Vanhempien velvollisuus on myös opettaa ja osoittaa empatiaa...

Mitä väliä onko helppoa tai yksinkertaista? Vanhemman se kuuluu tehdä silti. Ei siinä auta selitellä että on niin hirveän vaikeaa.

Minun vanhempieni panos asiaan oli laittaa minut huoneeseeni arestiin kun en halunnut mennä naapurin tytön synttäreille. Eipä tullut heillä edes mieleen kysyä, miksi.

Lähinnä yritin sanoa, että onhan ne vanhemmat voineet tehdä jo vaikka mitä, mutta joidenkin kohdalla suuri panostus voi johtaa vain pieneen onnistumiseen. Ja mikä nyt sitten on onnistuminen, jokainen lapsi on erilainen ja toimii kaverisuhteissa eri tavalla. Siinä olen myös itse mustavalkoinen, etten siedä epäoikeudenmukaisuutta, ja sen takia oli pakko puuttua kommenttiisi, joka on mielestäni epäoikeudenmukainen.

Tuohan nyt ei liity mitenkään mihinkään, joten en oikein ymmärrä miksi asetat itsesi tuomariksi tähän.

Kaverisuhteet toimivat eri tavalla, tämähän on päivän selvä asia etkä saa pisteitä sen toteamisesta. Keskustelu koskee kaverisuhteiden puuttumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien velvollisuus on opettaa riittävät kaveritaidot, että ystävystyminen ja kavereiden hankkiminen onnistuu.

Oletteko hoitaneet homman?

Ja sä olet sitä mieltä, että tämä on jokaisen lapsen kohdalla yhtä helppoa ja yksinkertaista? Vanhempien velvollisuus on myös opettaa ja osoittaa empatiaa...

Mitä väliä onko helppoa tai yksinkertaista? Vanhemman se kuuluu tehdä silti. Ei siinä auta selitellä että on niin hirveän vaikeaa.

Minun vanhempieni panos asiaan oli laittaa minut huoneeseeni arestiin kun en halunnut mennä naapurin tytön synttäreille. Eipä tullut heillä edes mieleen kysyä, miksi.

Lähinnä yritin sanoa, että onhan ne vanhemmat voineet tehdä jo vaikka mitä, mutta joidenkin kohdalla suuri panostus voi johtaa vain pieneen onnistumiseen. Ja mikä nyt sitten on onnistuminen, jokainen lapsi on erilainen ja toimii kaverisuhteissa eri tavalla. Siinä olen myös itse mustavalkoinen, etten siedä epäoikeudenmukaisuutta, ja sen takia oli pakko puuttua kommenttiisi, joka on mielestäni epäoikeudenmukainen.

Tuohan nyt ei liity mitenkään mihinkään, joten en oikein ymmärrä miksi asetat itsesi tuomariksi tähän.

Kaverisuhteet toimivat eri tavalla, tämähän on päivän selvä asia etkä saa pisteitä sen toteamisesta. Keskustelu koskee kaverisuhteiden puuttumista.

Kaverisuhteet puuttuvat usein juuri siksi, että ennen kouluikää ei ole tehty yhtään mitään. Laspi ei ole oppinut muodostamaan ja ylläpitämään kaverisuhteita. Sitten oletetaan, että lapsi yks kaks osaisi tehdä asioita, joita ei ole koskaan edes opetellut. Kouluiässä monet jo osaavat ja sen vuoksi osaamattomat jäävät helposti ilman kaveria. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien velvollisuus on opettaa riittävät kaveritaidot, että ystävystyminen ja kavereiden hankkiminen onnistuu.

Oletteko hoitaneet homman?

Eipä näitä ole ennenkään vanhemmat hoitaneet. Kumma että nykypennut osaa edes pershettään pyyhkiä? 

Kyllä sekin oli "asian hoitamista", kun muksut käskettiin pihalle leikkimään sisällä nysväämisen sijasta. Pihalla oli vähän pakko keksiä tekemistä ja kun paikalla oli muitakin lapsia, meni leikkimään heidän kanssaan. Tai jos pihalla puuhastelikin itsekseen, aika pian joku toinen lapsi tuli katsomaan ja kysymään, mitä sä teet. Ja sitten tehtiin yhdessä.