Miten kestää aviopuolisoa kotitoimistolla
Kirjoitan tämän nyt ehkä vain päästelläkseni höyryjä ja saadakseni vertaistukea.
Ihana aviomieheni on alkanut risoa minua NIIN PALJON, nyt kun ollaan vietetty helmikuusta lähtien melkein kaikki aika toistemme lähellä etätöissä. Ennen pandemiaa oli ihana tulla kotiin työmatkalta (matkustin paljon), kun oli vähän ehtinyt ikävöidä miestäni, joka on oikeasti ihan kultakimpale. Tavoitteenani on joku päivä maata samassa haudassa tuon miehen kanssa.
Hän jättää kaikki tavarat niille sijoilleeen. Pitää maiskutusääntä syödessään. Ei istu suorassa ruokapöydässä (kotona, oletan että muualla kyllä). Rykii kurkkuaan jatkuvasti koneella istuessaan. Jne jne. MIKÄÄN NÄISTÄ EI HAITTAISI YHTÄÄN, KUNHAN SITÄ EI TARVITSISI KATSOA 24/7.
Inhoan sitä, kun olen välillä niin ärsyttävä nalkuttava akka, koska mökkihöperöys iskee! Aivoni kutistuvat rusinaksi, kun kaikki päivät ovat ihan samanlaisia! Kamalinta on, että tämä tylsyys on vienyt seksihaluni. Kaikki on niin yksitoikkoista!
Herra anna minulle voimaa olla nalkuttamatta tämän pandemian läpi, jotta saan pitää avioliittoni.
Kommentit (12)
Omat huoneet. Jakakaa niin, et kummallakin on oma makuuhuone, joka on myös työhuone.
Hankkikaa sen verran iso kämppä, ettei tartte kylki kyljessä istua. Meillä on 6h ja kaksi hlöä. Mies tekee työnsä takkahuoneessa, takkaa samalla poltellen minä teen työni työhuoneessa.
Ja jollei huoneita riitä, porrastakaa työntekoa. Toinen käy vaikka lenkillä välillä että toinen pystyy keskittymään. Meidän kaupungissa on kirjastoon rakennettu etätyöpisteitä, sinne edes päiväksi niin helpottaa
En valitettavasti tiedä mikä neuvoksi, koska painiskelen samojen ongelmien kanssa. Haaveilen erillisistä asunnoista.
Mun mies maiskuttaa purkkaa todella äänekkäästi :-D En kestä!
Vastamelukuulokkeet? T. Saman asian kanssa painiskeleva
Samat fiilikset täälläkin. Ei parisuhdetta ole tarkoitettu vietettävän 24/7 yhdessä. Ei pakopaikkaa eikä loppua etätöille näkyvissä. Ja todellakin, kaikki on tylsää. Melkein itken kun ajattelen kaikkia ihania joulunalusajan tapaamisten peruuntumisia.
Ap täällä. Kiitos vertaistuesta. Meillä on nyt erilliset työhuoneet, onneksi. Mutta koko kämppä on yhteinen, keittiö, kylppäri, olohuone, eteinen... joista noukin niitä miehen jättämiä tavaroita.
Viis tavaroista, eniten haittaa se, että suhde (minun päässäni) ei saa ilmaa mistään, kun aivot junnaavat vaan samaa rataa päivästä toiseen. Olipa kiva olla työmatkojen ajan vähän erossa, ikävöidä häntä ja sitten oli taas niin hauskaa nähdä! Mieheni on sitä paitsi paljon parempi puhumaan puhelimessa kuin arjessa silmätysten. Tuntuu ettei hän täällä kotona kuule (kuuntele) puoliakaan siitä mitä sanon. Varmaan päivittäisen puheen määrä ylittyy, kun nähdään liikaa.
Voi kyllä. Juuri näitä asioita käsiteltiin tänään. Minä itkua tihrustin, että miten tästä selvitään ja saadaanko me tämän manalan tulen koettelemuksen jälkeen parisuhde taas ennalleen.
Amen! Et ole yksin.