Hei taiteilijat. Ihan yhtä lailla olette toimeentulotukeen oikeutettuja kuin muutkin ihmiset

NO MUTKU :((((

Yhyy yhyy elämä ei ookaan aina individualistista riemuvoittoa

Ois kiva kuulla taiteilijan mielipide

Moi! 

Kiitos muistutuksesta, sitä on haettu ja saatukin.

Ongelmana on se, että ainakin näin freelancemuusikkona, joka asuu halvassa kerrostaloyksiössä kaupungissa, työhuone pitää olla erikseen. Siellä harjoittelen ja ylläpidän osaamistani. Ammattirumpalina on hankalaa tuoda paria rumpusettiä kotiin ja ilostuttaa naapureita treenirutiinillani tai bändiharjoituksilla. Eipä tänne edes mikään big band mahtuisi.

Lisäksi muusikkona tarvitaan äänentoistokamaa, valotekniikkaa, laatikoittain piuhoja, mikrofoneja, miksereitä. Niin ja niitä itse soittimia. Varastotila ei ole ilmaista, saati treenikämpät. Muusikot ovat yleensä toiminimiyrittäjiä, yksinyrittäjiä, jotka laskuttavat omat keikkansa ja siitä maksavat ensin nuo treenis- ja kalustokulut. Jos jotain jää sen jälkeen, siinä on verojen jälkeen palkka. Yleensä hyvänä keikkakuukautena kesäisin käteen on jäänyt vuokran, sähkölaskujen yms. jälkeen 400 €. Kyllä sillä nyt syö, mutta ei paljoa rillutella. Työpäivälle peruskeikalla tulee mittaa noin 18 h. Ensin 8 h ajoa kohteeseen, 2+2 h roudausta (sisään ja ulos), 4 h soittoa ja taas 8 h ajoa takaisin kotiin. 

Että en valita. Käteen jää satanen enemmän rahaa nyt tt-tuella, eikä tarvitse tehdä lähes ympäripyöreitä vuorokausia. En silti voi laittaa myyntiin työkalujani, sillä kun keikat taas alkavat rullaamaan, ei minulla olisi varaa ostaa uusia tilalle. Myös taidot rapistuvat nopeasti ilman jatkuvaa ja pitkäjänteistä harjoittelua. 

Siksi olisi kiva saada edes parisataa euroa kuussa työkyvyn ylläpitoon, ts. treenismaksuihin. Tämä on yksi harvoista aloista, joissa työntekijän pitää itse omistaa työvälineet. Vähän sama, kuin bussikuskin pitäisi aina ostaa oma bussi ja huolehtia siitä. Kuulostaako vähän hassulta? Sitä se onkin.

Täällä naputellaan tulevaa Finlandia-ehdokasta työmarkkinatuen voimin.

Toimeentulotukeen ovat oikeutettuja, mutta se edellyttää ettei ole mitään realisoitavaa omaisuutta, esim. riesana roikkuvaa jakamatonta vähävaraista kuolinpesää/ osuutta hometönöön. Työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa ei saa, koska katsotaan voidaan työllistää itsensä.

Täällä yksi Sibelius-akatemiassa opiskeleva, joka saa TT-tukea.

Vierailija kirjoitti:

Moi! 

Kiitos muistutuksesta, sitä on haettu ja saatukin.

Ongelmana on se, että ainakin näin freelancemuusikkona, joka asuu halvassa kerrostaloyksiössä kaupungissa, työhuone pitää olla erikseen. Siellä harjoittelen ja ylläpidän osaamistani. Ammattirumpalina on hankalaa tuoda paria rumpusettiä kotiin ja ilostuttaa naapureita treenirutiinillani tai bändiharjoituksilla. Eipä tänne edes mikään big band mahtuisi.

Lisäksi muusikkona tarvitaan äänentoistokamaa, valotekniikkaa, laatikoittain piuhoja, mikrofoneja, miksereitä. Niin ja niitä itse soittimia. Varastotila ei ole ilmaista, saati treenikämpät. Muusikot ovat yleensä toiminimiyrittäjiä, yksinyrittäjiä, jotka laskuttavat omat keikkansa ja siitä maksavat ensin nuo treenis- ja kalustokulut. Jos jotain jää sen jälkeen, siinä on verojen jälkeen palkka. Yleensä hyvänä keikkakuukautena kesäisin käteen on jäänyt vuokran, sähkölaskujen yms. jälkeen 400 €. Kyllä sillä nyt syö, mutta ei paljoa rillutella. Työpäivälle peruskeikalla tulee mittaa noin 18 h. Ensin 8 h ajoa kohteeseen, 2+2 h roudausta (sisään ja ulos), 4 h soittoa ja taas 8 h ajoa takaisin kotiin. 

Että en valita. Käteen jää satanen enemmän rahaa nyt tt-tuella, eikä tarvitse tehdä lähes ympäripyöreitä vuorokausia. En silti voi laittaa myyntiin työkalujani, sillä kun keikat taas alkavat rullaamaan, ei minulla olisi varaa ostaa uusia tilalle. Myös taidot rapistuvat nopeasti ilman jatkuvaa ja pitkäjänteistä harjoittelua. 

Siksi olisi kiva saada edes parisataa euroa kuussa työkyvyn ylläpitoon, ts. treenismaksuihin. Tämä on yksi harvoista aloista, joissa työntekijän pitää itse omistaa työvälineet. Vähän sama, kuin bussikuskin pitäisi aina ostaa oma bussi ja huolehtia siitä. Kuulostaako vähän hassulta? Sitä se onkin.

Yrittäjällä on yrittäjän riskit. Vaihda suorittavan puolen ammattiin jos tämän riskin realisoituminen rassaa sinua liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Toimeentulotukeen ovat oikeutettuja, mutta se edellyttää ettei ole mitään realisoitavaa omaisuutta, esim. riesana roikkuvaa jakamatonta vähävaraista kuolinpesää/ osuutta hometönöön. Työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa ei saa, koska katsotaan voidaan työllistää itsensä.

Sitten pitää realisoida ne omaisuudet niin kuin muidenkin yrittäjien joilla on iskenyt torttu tuulettimeen. Ette kai te luule olevanne ainoita yrittäjiä joilla on ikinä mennyt bisnekset kiville?

Kai te muusikotkin sitten tuette esim. laatoitusalan, rakennussiivouksen, tai lvi-alan yrittäjää jos näillä menee bisnekset suhdanteitten takia nurin?

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama, kuin bussikuskin pitäisi aina ostaa oma bussi ja huolehtia siitä. Kuulostaako vähän hassulta? Sitä se onkin.

Kyllähän jokainen yksityinen bussipalvelu-yrittäjä onkin joutunut ostamaan omat tavaransa. Erona tässä nyt vaan on se, että sinä et ole työntekijä, koska et ole kenenkään kanssa missään laillisessa työsopimuksessa. Olet artistina lähempänä yksinyrittäjää, niin kuin totesit itsekin. 

Siksi valtiolla ei ole mitään velvollisuuksia antaa almuja yrittäjille ... emmehän me sentään sosialistisessa valtiossa elä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moi! 

Kiitos muistutuksesta, sitä on haettu ja saatukin.

Ongelmana on se, että ainakin näin freelancemuusikkona, joka asuu halvassa kerrostaloyksiössä kaupungissa, työhuone pitää olla erikseen. Siellä harjoittelen ja ylläpidän osaamistani. Ammattirumpalina on hankalaa tuoda paria rumpusettiä kotiin ja ilostuttaa naapureita treenirutiinillani tai bändiharjoituksilla. Eipä tänne edes mikään big band mahtuisi.

Lisäksi muusikkona tarvitaan äänentoistokamaa, valotekniikkaa, laatikoittain piuhoja, mikrofoneja, miksereitä. Niin ja niitä itse soittimia. Varastotila ei ole ilmaista, saati treenikämpät. Muusikot ovat yleensä toiminimiyrittäjiä, yksinyrittäjiä, jotka laskuttavat omat keikkansa ja siitä maksavat ensin nuo treenis- ja kalustokulut. Jos jotain jää sen jälkeen, siinä on verojen jälkeen palkka. Yleensä hyvänä keikkakuukautena kesäisin käteen on jäänyt vuokran, sähkölaskujen yms. jälkeen 400 €. Kyllä sillä nyt syö, mutta ei paljoa rillutella. Työpäivälle peruskeikalla tulee mittaa noin 18 h. Ensin 8 h ajoa kohteeseen, 2+2 h roudausta (sisään ja ulos), 4 h soittoa ja taas 8 h ajoa takaisin kotiin. 

Että en valita. Käteen jää satanen enemmän rahaa nyt tt-tuella, eikä tarvitse tehdä lähes ympäripyöreitä vuorokausia. En silti voi laittaa myyntiin työkalujani, sillä kun keikat taas alkavat rullaamaan, ei minulla olisi varaa ostaa uusia tilalle. Myös taidot rapistuvat nopeasti ilman jatkuvaa ja pitkäjänteistä harjoittelua. 

Siksi olisi kiva saada edes parisataa euroa kuussa työkyvyn ylläpitoon, ts. treenismaksuihin. Tämä on yksi harvoista aloista, joissa työntekijän pitää itse omistaa työvälineet. Vähän sama, kuin bussikuskin pitäisi aina ostaa oma bussi ja huolehtia siitä. Kuulostaako vähän hassulta? Sitä se onkin.

Yrittäjällä on yrittäjän riskit. Vaihda suorittavan puolen ammattiin jos tämän riskin realisoituminen rassaa sinua liikaa.

Ei se rassaa, en valittanut missä vaiheessa tekstiäni. Päin vastoin. Halusin vain tuoda esiin sen, että muusikon työt eivät ole sellaisia, joissa vain marssitaan muusikon paperit kourassa te-keskukseen ja sanotaan, että "hei, olen käytettävissä työtehtäviin". Orkestereihin ja bändeihin ei rekrytä henkilöstöä samalla tavalla. Vain jossain sinfoniaorkestereissa on palkkatyöpaikkoja. Käytännössä ohjelmatoimistonkin listoilla olevat muusikot ja bändit joutuvat Wolt-tyyppisesti pakosti kevytyrittäjiksi tai perustamaan toiminimen, jos haluaa tehdä alan töitä. Tämä on seurausta parin vuosikymmenen ajalla tapahtuneesta muusikoiden työehtojen heikkenemisistä ja muusikoiden tes päättyi jokunen vuosi sitten. Alalla ei siis ole mitään minimipalkkaa ja työlakiakin ohjelmatoimistot noudattavat aika värikkäästi. 

Taidealat ovat kutsumustyötä, jonka takia moni meistä tekee vuosikymmeniä tätä työtä erittäin pienellä palkalla. Olisiko maailma kiva paikka, jos kaikki graafikot, kirjailijat, elokuvantekijät, muusikot, näyttelijät ja kuvataitelijat lähtisivät rahan perään muihin töihin? Vai haluaisitko nauttia uusista peleistä, leffoista, tanssikeikoista juhannuksena? Olisiko karaoke parempi häissä kuin ammattitaitoinen hääbändi? 

Täällä yksi kuvataiteilija. En oo koskaan hakenut työttömyysrahoja tai toimeentulotukea tai asumistukea. Oon aina ajatellut että omapa on valintani.  En edellytä että yhteiskunnan tulisi antaa palkkatöitä kaikille jotka haluavat  vain soittaa, laulaa, kirjoittaa tai maalata kuvia.

Joskus oon saanut apurahankin. Välillä elämä köyhempää, jotenkin oo toimeen tullut, hanttihoimmia tehden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moi! 

Kiitos muistutuksesta, sitä on haettu ja saatukin.

Ongelmana on se, että ainakin näin freelancemuusikkona, joka asuu halvassa kerrostaloyksiössä kaupungissa, työhuone pitää olla erikseen. Siellä harjoittelen ja ylläpidän osaamistani. Ammattirumpalina on hankalaa tuoda paria rumpusettiä kotiin ja ilostuttaa naapureita treenirutiinillani tai bändiharjoituksilla. Eipä tänne edes mikään big band mahtuisi.

Lisäksi muusikkona tarvitaan äänentoistokamaa, valotekniikkaa, laatikoittain piuhoja, mikrofoneja, miksereitä. Niin ja niitä itse soittimia. Varastotila ei ole ilmaista, saati treenikämpät. Muusikot ovat yleensä toiminimiyrittäjiä, yksinyrittäjiä, jotka laskuttavat omat keikkansa ja siitä maksavat ensin nuo treenis- ja kalustokulut. Jos jotain jää sen jälkeen, siinä on verojen jälkeen palkka. Yleensä hyvänä keikkakuukautena kesäisin käteen on jäänyt vuokran, sähkölaskujen yms. jälkeen 400 €. Kyllä sillä nyt syö, mutta ei paljoa rillutella. Työpäivälle peruskeikalla tulee mittaa noin 18 h. Ensin 8 h ajoa kohteeseen, 2+2 h roudausta (sisään ja ulos), 4 h soittoa ja taas 8 h ajoa takaisin kotiin. 

Että en valita. Käteen jää satanen enemmän rahaa nyt tt-tuella, eikä tarvitse tehdä lähes ympäripyöreitä vuorokausia. En silti voi laittaa myyntiin työkalujani, sillä kun keikat taas alkavat rullaamaan, ei minulla olisi varaa ostaa uusia tilalle. Myös taidot rapistuvat nopeasti ilman jatkuvaa ja pitkäjänteistä harjoittelua. 

Siksi olisi kiva saada edes parisataa euroa kuussa työkyvyn ylläpitoon, ts. treenismaksuihin. Tämä on yksi harvoista aloista, joissa työntekijän pitää itse omistaa työvälineet. Vähän sama, kuin bussikuskin pitäisi aina ostaa oma bussi ja huolehtia siitä. Kuulostaako vähän hassulta? Sitä se onkin.

Yrittäjällä on yrittäjän riskit. Vaihda suorittavan puolen ammattiin jos tämän riskin realisoituminen rassaa sinua liikaa.

Ei se rassaa, en valittanut missä vaiheessa tekstiäni. Päin vastoin. Halusin vain tuoda esiin sen, että muusikon työt eivät ole sellaisia, joissa vain marssitaan muusikon paperit kourassa te-keskukseen ja sanotaan, että "hei, olen käytettävissä työtehtäviin". Orkestereihin ja bändeihin ei rekrytä henkilöstöä samalla tavalla. Vain jossain sinfoniaorkestereissa on palkkatyöpaikkoja. Käytännössä ohjelmatoimistonkin listoilla olevat muusikot ja bändit joutuvat Wolt-tyyppisesti pakosti kevytyrittäjiksi tai perustamaan toiminimen, jos haluaa tehdä alan töitä. Tämä on seurausta parin vuosikymmenen ajalla tapahtuneesta muusikoiden työehtojen heikkenemisistä ja muusikoiden tes päättyi jokunen vuosi sitten. Alalla ei siis ole mitään minimipalkkaa ja työlakiakin ohjelmatoimistot noudattavat aika värikkäästi. 

Taidealat ovat kutsumustyötä, jonka takia moni meistä tekee vuosikymmeniä tätä työtä erittäin pienellä palkalla. Olisiko maailma kiva paikka, jos kaikki graafikot, kirjailijat, elokuvantekijät, muusikot, näyttelijät ja kuvataitelijat lähtisivät rahan perään muihin töihin? Vai haluaisitko nauttia uusista peleistä, leffoista, tanssikeikoista juhannuksena? Olisiko karaoke parempi häissä kuin ammattitaitoinen hääbändi? 

Rispect 😊

terkuin kirjailija (tänään muusikko löytää sanat minua paremmin, olkoon niin)

Vierailija kirjoitti:

Moi! 

Kiitos muistutuksesta, sitä on haettu ja saatukin.

Ongelmana on se, että ainakin näin freelancemuusikkona, joka asuu halvassa kerrostaloyksiössä kaupungissa, työhuone pitää olla erikseen. Siellä harjoittelen ja ylläpidän osaamistani. Ammattirumpalina on hankalaa tuoda paria rumpusettiä kotiin ja ilostuttaa naapureita treenirutiinillani tai bändiharjoituksilla. Eipä tänne edes mikään big band mahtuisi.

Lisäksi muusikkona tarvitaan äänentoistokamaa, valotekniikkaa, laatikoittain piuhoja, mikrofoneja, miksereitä. Niin ja niitä itse soittimia. Varastotila ei ole ilmaista, saati treenikämpät. Muusikot ovat yleensä toiminimiyrittäjiä, yksinyrittäjiä, jotka laskuttavat omat keikkansa ja siitä maksavat ensin nuo treenis- ja kalustokulut. Jos jotain jää sen jälkeen, siinä on verojen jälkeen palkka. Yleensä hyvänä keikkakuukautena kesäisin käteen on jäänyt vuokran, sähkölaskujen yms. jälkeen 400 €. Kyllä sillä nyt syö, mutta ei paljoa rillutella. Työpäivälle peruskeikalla tulee mittaa noin 18 h. Ensin 8 h ajoa kohteeseen, 2+2 h roudausta (sisään ja ulos), 4 h soittoa ja taas 8 h ajoa takaisin kotiin. 

Että en valita. Käteen jää satanen enemmän rahaa nyt tt-tuella, eikä tarvitse tehdä lähes ympäripyöreitä vuorokausia. En silti voi laittaa myyntiin työkalujani, sillä kun keikat taas alkavat rullaamaan, ei minulla olisi varaa ostaa uusia tilalle. Myös taidot rapistuvat nopeasti ilman jatkuvaa ja pitkäjänteistä harjoittelua. 

Siksi olisi kiva saada edes parisataa euroa kuussa työkyvyn ylläpitoon, ts. treenismaksuihin. Tämä on yksi harvoista aloista, joissa työntekijän pitää itse omistaa työvälineet. Vähän sama, kuin bussikuskin pitäisi aina ostaa oma bussi ja huolehtia siitä. Kuulostaako vähän hassulta? Sitä se onkin.

Kuulostaahan se vähän hassulta, mutta vielä hassumpaa on se, että erittäin moni musiikkiharrastaja maksaa nuo samat treenikämppä-, soitin-, piuha-, varasto- jne. kustannukset ihan omasta pussistaan, ja roudaavat kamansa lähes ilmaiseksi, kunhan joskus vain pääsevät keikalle. Rahat elämiseen (ja soittamiseen) tienataan sitten ihan muilla töillä. Ammatinvalintakysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama, kuin bussikuskin pitäisi aina ostaa oma bussi ja huolehtia siitä. Kuulostaako vähän hassulta? Sitä se onkin.

Kyllähän jokainen yksityinen bussipalvelu-yrittäjä onkin joutunut ostamaan omat tavaransa. Erona tässä nyt vaan on se, että sinä et ole työntekijä, koska et ole kenenkään kanssa missään laillisessa työsopimuksessa. Olet artistina lähempänä yksinyrittäjää, niin kuin totesit itsekin. 

Siksi valtiolla ei ole mitään velvollisuuksia antaa almuja yrittäjille ... emmehän me sentään sosialistisessa valtiossa elä.

Niin, en siis ole artisti, vaan rivimuusikko. Siellä taustalla roudaan ja soitan kun artistit käyvät paikan päällä luikauttamassa jokusen biisin. Olen työntekijä, mutta työsuhde musiikkialalla on ongelmallinen käsite. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaahan se vähän hassulta, mutta vielä hassumpaa on se, että erittäin moni musiikkiharrastaja maksaa nuo samat treenikämppä-, soitin-, piuha-, varasto- jne. kustannukset ihan omasta pussistaan, ja roudaavat kamansa lähes ilmaiseksi, kunhan joskus vain pääsevät keikalle. Rahat elämiseen (ja soittamiseen) tienataan sitten ihan muilla töillä. Ammatinvalintakysymys.

Sitähän se on. Mutta toisaalta, pitäisikö ammattilaisia tukea erikoisessa tilanteessa, jossa valtiovallan rajoituksilla on poistettu mahdollisuus tehdä töitä? Ravintolat käsittääkseni saivat tukea. isot firmat saivat tukea. Muusikot ovat jääneet väliinputoajiksi.

Moni harrastaa musiikkia, mutta harrastajan ja ammattilaisen ero on aika huima. "Olen vähän harrastellut putkiremppoja". Ottaisitko omakotitalosi putkirempan harrastajalta? Tai harrastajasähkömieheltä sähkövedot rakenteilla olevaan taloosi? 

Eroja löytyy eikä tilannetta helpota tosiaan se, että jotkut polkevat bändien hintoja tekemällä ilmaista työtä huvikseen. Vapaa maailma, mutta hieman kinkkinen tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaahan se vähän hassulta, mutta vielä hassumpaa on se, että erittäin moni musiikkiharrastaja maksaa nuo samat treenikämppä-, soitin-, piuha-, varasto- jne. kustannukset ihan omasta pussistaan, ja roudaavat kamansa lähes ilmaiseksi, kunhan joskus vain pääsevät keikalle. Rahat elämiseen (ja soittamiseen) tienataan sitten ihan muilla töillä. Ammatinvalintakysymys.

Sitähän se on. Mutta toisaalta, pitäisikö ammattilaisia tukea erikoisessa tilanteessa, jossa valtiovallan rajoituksilla on poistettu mahdollisuus tehdä töitä? Ravintolat käsittääkseni saivat tukea. isot firmat saivat tukea. Muusikot ovat jääneet väliinputoajiksi.

Moni harrastaa musiikkia, mutta harrastajan ja ammattilaisen ero on aika huima. "Olen vähän harrastellut putkiremppoja". Ottaisitko omakotitalosi putkirempan harrastajalta? Tai harrastajasähkömieheltä sähkövedot rakenteilla olevaan taloosi? 

Eroja löytyy eikä tilannetta helpota tosiaan se, että jotkut polkevat bändien hintoja tekemällä ilmaista työtä huvikseen. Vapaa maailma, mutta hieman kinkkinen tilanne.

Olet oikeassa tuossa kysymyksessä: mikä ero on ammatinharjoittajalla ja amatööriharrastajalla. Ammattitaito voisi olla yksi kriteeri. Koulutus välttämättä ei. Siis niin päin kyllä, että sähkötyöt edellyttävät koulutusta, mutta tutkinnon suorittanut ei välttämättä ole ammattitaitoinen. Harjaantumiskysymys. Taidealoilla muodollista koulutusta ei pidetä mitenkään välttämättömänä. Entäs, jos olet työtön artisti siksi, ettei moni jos kukaan halua buukata sinua? Syy voi olla mikä tahansa: tyylistäsi ei tykätä, ei ole suhteita, olet kehno/osaamaton, ei ole keikkatilaisuuksia ylipäätään.

Ainoastaan tuo viimeksimainittu on nyt katsottu tuen arvoiseksi. Suhdannekriisi.

En oo taiteilija.

Jos on säästöjä, ei saa tt-tukea.

Vierailija kirjoitti:

[

Olet oikeassa tuossa kysymyksessä: mikä ero on ammatinharjoittajalla ja amatööriharrastajalla. Ammattitaito voisi olla yksi kriteeri. Koulutus välttämättä ei. Siis niin päin kyllä, että sähkötyöt edellyttävät koulutusta, mutta tutkinnon suorittanut ei välttämättä ole ammattitaitoinen. Harjaantumiskysymys. Taidealoilla muodollista koulutusta ei pidetä mitenkään välttämättömänä. Entäs, jos olet työtön artisti siksi, ettei moni jos kukaan halua buukata sinua? Syy voi olla mikä tahansa: tyylistäsi ei tykätä, ei ole suhteita, olet kehno/osaamaton, ei ole keikkatilaisuuksia ylipäätään.

Ainoastaan tuo viimeksimainittu on nyt katsottu tuen arvoiseksi. Suhdannekriisi.

En siis ole artisti, vaan rivimuusikko. Tähän asti työllä on elänyt vuosia. Omaisuutta ei tietenkään ole karttunut, mutta ei se haittaa. Ammattilaisena soitan mitä tahansa keikkoja ja missä tahansa ja kenen tahansa artistin taustalla. Laivat, hiihtokeskukset, yritystilaisuudet, häät, tanssilavat ja yökerhot on tullut tutuiksi. Keikat loppuivat kuin seinään maaliskuussa ja käytännössä kaikki keikat vuodeksi eteenpäin peruttiin. Nyt siis seuraava sovittu keikka on ensi kesällä, koska kukaan ei uskalla buukata keikkoja ylipäätään. Eikä ne ole kannattavia nykyisten rajoitusten takia. Eikä sillä, ehdottomasti pitää mennä terveys edellä, musiikista ehtii nauttia myöhemminkin. Tämä taidealojen "persvakoäijien" ahdinko vain jotenkin ei aukene monellekaan, jotka ei tunne alaa. Palstatilaa saavat Vesalat, Sannit ja oopperat. Musiikin perusduunarit (jotka siis on pakotettu "kevytyrittäjiksi" ovat helisemässä.

No, ei täällä kukaan nälkään kuole, mutta alan erityispiirteet pitäisi kohtuuden rajoissa ottaa huomioon. Itselläni onneksi on muitakin koulutuksia, joten tarvittaessa voin vaihtaa alaa. Haluaisin antaa kuitenkin vaatimattoman panokseni musiikin ammattilaisena vielä jatkossakin suomalaiselle kulttuurille.