Lue keskustelun säännöt.
Jos voisitte palata takaisin nuoruuteen, haluaisitteko erilaisia ystäviä?
22.11.2020 |
Minä haluaisin. Olen kohta 6-kymppinen ja olen viime aikoina alkanut pitkälti etääntyä ystävistäni, joihin tutustuin parikymppisenä. Joskus ihmettelen miksi olen ylipäänsä tutustunut heihin.
Meitä on muutaman naisen porukka, joka tapailee silloin tällöin. Itse olen luonteeltani aika introvertti ja ystävistäni monet aika erilaisia.
Tapaamisten jälkeen lähinnä olen uupunut, koska tunnen, että roolini on pääasiassa olla hymistelevä kuuntelija muille. Mun puheenvuorot voi huoletta keskeyttää, koska ei kai ne mitään kovin tärkeätä voi olla.
Mulla on myös elämässäni ollut paljon enemmän erilaisia vastoinkäymisiä kuin muilla: vakavaa sairautta ja työttömyyttä. Nämäkin ovat laskeneet jo aiemminkin matalaa statustani ystäväpiirissä, jossa saa mielellään puhua vain positiivisista kuulumisista. Tai ainakin minä saan. Jos esim. joskus olen lyhyesti ottanut sairauteni puheeksi, saan vastaani vain vaivaantuneen hiljaisuuden. Tuntuu, että mua jollain lailla jopa paheksutaan vastoinkäymisistäni. Toisten vastoinkäymisiä kuten avioeroja on kyllä puitu yhdessä.
Parin viime vuoden aikana olen tietoisesti ottanut etäisyyttä ystäviini. Olen jättänyt menemättä yhteisiin tapaamisiin ja jättänyt vastaamatta viesteihin. En vaan enää pysty olemaan siinä vanhassa roolissa.
Miten tästä eteenpäin? En vaan jaksaisi edes mitään suuria välienselvittelyjä, koska en usko, että muut edes ymmärtäisivät mistä on kyse kun emme sinänsä ole missään riidoissa.
Olisi mielenkiintoista kuulla onko jollain toisella toisella vastaavia kokemuksia ja miten olette päässeet eteenpäin? Voiko tässä iässä enää saada uusia ystäviä?
Kommentit (9)
Jos voisin palata lapsuuteni haluaisin sellaisia ystäviä, jotka eivät vähättele ja alista ja ole tunnekylmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta ystäviltä vaan tuttavilta.
En oikeastaan haluaisi palata nuoruuteen. Jos olisi pakko, niin olisi kiva jos olisi ollut enemmän ystäviä. Ja nimenomaan ystäviä, ei kavereita.
En haluaisi erilaisia, mutta pitäisin kiinni lujemmin niistä nuoruuden ystävistäni. Koska en tajunnut että en tule löytämään enää koskaan uusia ystäviä. En todellakaan olisi katkaissut välejäni heihin niin pikkuasioista, jos olisin tajunnut silloin että elän loppuelämäni ilman ystäviä.
En tiennyt kuinka vaikeaa on aikuisena enää ystävystyä. Voi kun olisin pitänyt kiinni niistä lapsuuden ystävistäni. Ikävöin edelleen heitä.
Vierailija kirjoitti:
Jos voisin palata lapsuuteni haluaisin sellaisia ystäviä, jotka eivät vähättele ja alista ja ole tunnekylmä.
Samoin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsisin ystäviä jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Muutama kaveri piikitteli pukeutumistyylistä, olisi pitänyt olla jo teininä jakkupukutyyli ( ysärillä).Myös elämäntyylistä tuli sanomista: olisi pitänyt kreisibailata kun itse olin lukutoukka.
Tunnistan ap sellaisen ystävyyden mistä puhut, pitäisi vain ihkuttaa kaikkea. Minusta se ei ole aitoa positiivisuutta vaan jotain teeskentelyä. Arvostan aitoa puhetta elämästä, suruista ja iloista ja ajatuksista. Kulissien kiillotus on tylsää.
Itse mietin sitä, että nuorena koki ehkä erilaiset ihmiset kiinnostavina.
Ekstrovertteihin tehopakkauksiin kuten osa ystävistäni on, oli vaan helpompi tutustua kuin itseni kaltaisiin introvertteihin. Nyt tässä iässä kaipaisin eniten juuri itseni kaltaisia pohdiskelevia, itsetutkiskeluun kykeneviä ystäviä, joilla olisi kykyä huomioida toisten tunnetilat. Tällä hetkellä koen juuri päsmäröivät tehopakkaukset lähinnä ärsyttävinä.
Vaikea ottaa puheeksikaan asioita kun tuntuu, että muut eivät edes ymmärtäisi mistä puhun.
Mun rooli ystäväpiirissä on myös ihan erilainen kuin muualla. Työelämässä ja harrastuksissa koen että mun mielipidettä kuunnellaan ja arvostetaan, eikä mulla ole mitään vaikeuksia ottaa aktiivista roolia ryhmässä. Omien nuoruudenystävien kanssa on toisin. Koska olin silloin parikymppisenä epävarmempi, koen, että en pääse siitä alkuperäisestä roolista eroon koskaan. Enkä voi sietää sitä roolia enää kun olen kasvanut siitä jo ulos. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse mietin sitä, että nuorena koki ehkä erilaiset ihmiset kiinnostavina.
AP
Tässä itse itse annat vastauksen itsellesi. Ihmisillä on tarve erilaisiin ystäviin eri aikoina. Ihmiset myös muuttuvat vuosien varrella. Tuskin olet itsekään ihan samanlainen kuin nuorena.
Se, että nyt dissaat niitä ihmisiä, jotka ovat olleet elämässäsi noinkin kauan, ei oikeastaan kerro sinusta hyvää. Sanot olevasi kohta 6-kymppinen. Tajuatko, että kaikilla ei pysy matkassa yhtäkään ystävää noin kauan? Okei, ei sinun tarvitse heidän kanssaan enää viettää aikaa, jos mitään yhteistä ei löydy, mutta sellainen ajatus, että he olisivat olleet alun perin vääränlaisia, koska nyt sinä haluaisit toisenlaisia ihmisiä elämääsi, on aika typerä.
Sinä syytät heitä, vaikka oikeastaan sinun pitäisi syyttää itseäsi, koska et 20-vuotiaan hankkinut sellaisia ystäviä, jotka kelpaavat sinulle 60-vuotiaana.
Jos sinulla olisi ollut niitä introverttejä ystäviä nuorena, ei ole mitään takuuta, että he olisivat yhä ystäviäsi, tai edes hyvän päivän tuttuja.
Jos voisin palata nuoruuteen, niin haluaisin ystäviä ylipäänsä.