Olen täysin, totaalisen, sataprosenttisen kyllästynyt ruokaan ja erityisesti ruoanlaittoon!

Sama juttu. Tää on oikeasti aika ihme homma, koska olen aiemmin jopa nauttinut ruoan laitosta. Nyt vaan on tullut joku stoppi sille, en tiedä miksi.

Sama täällä. Siksi olenkin kannustanut, komentanut ja kehoittanut muita perheenjäseniä tekemään ruokaa. Poika tekee aina jauhelihakastiketta. Puoliso lämmittää eineksiä. Tytöt laittavat ranuja ja nakkeja.

Siitä, että myös vihanneksia on pöydässä, pitää minun huolehtia. Ei riitä, että ostan niitä jääkaappiin, vaan pitää valvoa, että niitä laitetaan myös tarjolle, enemmänkin kuin se, mitä yhdelle leipälautaselle mahtuu.

Oletko hoikka? Itse nautin ruoasta, olen ammattikokki ja olen fyysisesti aktiivinen, mutta silti on vähän ylipainoa. Enkä syö edes eineksiä tai sipsejä.

Mikä tässä on ongelma? Sanot perheelle että nyt en jaksa ja että nyt joku osallistuu tai sitten otatte einesruokia jääkaapista seuraavat kuusi kuukautta.

Ah, joku muukin :) Tämä etätyöaika on saanut mun vihaamaan ruoanlaittoa ja jatkuvaa ruokalistan keksimistä.

Mulle tuli henkinen ruuanlaittostoppi puoli vuotta sitten ja jatkuu. Taidan olla jotenkin masennuksissa ja/tai uupuut tähän koronavuoteen.

Teineillä on jo köksää niin voi sanoa että näyttävät oppiiiko ne mitään. Mulla on tästä aika paha poltto teinien isältä. Nämä kaksi teiniä tyttö ja poika laitettiin tekemään ruokaa. Se meni pieleen. Isä ei hermostunut vaan sanoi että laittakaa uutta mutta vain itsellenne. Sitten tilasi itselleen ja vaimolleen pitsat.

Oliko vähän opetus? Häh?

Vierailija kirjoitti:

Teineillä on jo köksää niin voi sanoa että näyttävät oppiiiko ne mitään. Mulla on tästä aika paha poltto teinien isältä. Nämä kaksi teiniä tyttö ja poika laitettiin tekemään ruokaa. Se meni pieleen. Isä ei hermostunut vaan sanoi että laittakaa uutta mutta vain itsellenne. Sitten tilasi itselleen ja vaimolleen pitsat.

Oliko vähän opetus? Häh?

Niin mitä ne oppi? Että epäonnistumisesta seuraa rangaistus. Innostiko jatkossa ruoanlaittoon? Ei taatusti. Mutta miten vaan.

Sä teet sen väärin. Ei kokkia pidä kypsentää vaan ruoka.

Sama täällä heti kun on lapsivapaa kämppä lopetan koko stnan ruuan tekemisen. Säästäis muutenkin pitkän pennin kun tarvis kokoajan pitää ruokapalvelua pystyssä.

Tuo on iso syy miksi itse olen päättänyt pysyä parisuhteettomana ja lapsettomana: ei tarvi laittaa ruokaa eikä tehdä monia muitakaan perhearjen rutiineita, jos ei huvita. Ruoan ostan joko eineksinä tai syön ravintoloisa, korona syön vain jotain leipää ja hedelmää. Siivoan jos jaksan, ketään ei haittaa jos on sekaista kun yksin kotonani elän.

Voisiko tuohon liittyä jotain stressiä, työuupumusta tai väsymystä, jonka takia voimat ei riitä kodin pyörittämiseen? Ne voivat vaikuttaa ruokahaluunkin. Olisiko myös mahdollista saada muu perhe mukaan ruoanlaittoon? Sinun ei tarvitse olla yksin vastuussa kaikesta.

Ainakin itselläni stressi ja uupumus vie ruokahalun ja pelkkä ruoanlaittokin tuntuu vastenmieliseltä ja ylivoimaiselta tehtävältä. Yksin asuvana aloin vaan jättää syömisen väliin. Sain apua näihin ongelmiin työterveydestä.

Minnkäslaista riistaa sä itte oot?

Siivoaminen ja ruoanlaitto jää aina naiselle. Tai mies tekee viikonloppuna puoli vuorokautta jotain gurmeeta, kun "harrastaa ruoanlaittoa" - mutta vain rentoutuakseen. Arki-iktana ei juuri näy hellan edessä.

Jakakaa ruuanlaittovuoroja.

Hyvä ruokalistasuunnittelu viikoksi auttaa asiassa. Ostakaa jääkaappiin valmiiksi ainekset.

Tehkää ja syökää samaa ruokaa 2-3 päivänä peräkkäin.

Syökää välillä valmisruokia (kalapuikot, hampparit, pakastepizzat...)

Tehkää iso kipollinen salaattia, josta kukin ottaa jos tahtoo. (tämä parin päivän välein)

Sama. Se ruuan laittaminen nyt vielä jotenkin menettelee jos samalla kuuntelee vaikka hyvää äänikirjaa tai musiikkia. Kaikkein rasittavinta on ruokalistan keksiminen. Ihan ihmetyttää, miten se voi olla niin vaikeaa vaikka maailma on reseptejä pullollaan. En ole koskaan tykännyt ruuanlaitosta ja nykyisin olen kyllästynyt siihen ihan kokonaan. Onneksi toinen lapsista on innokas kokki ja mies laittaa omilla vuoroillaan ruokaa kun on pakko. Mutta kuten joku muukin sanoi, mun on huolehdittava siitä että pöytään tulee myös vihanneksia ja hedelmiä, kukaan muu ei tule ajatelleeksi että niitäkin pitäisi syödä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on iso syy miksi itse olen päättänyt pysyä parisuhteettomana ja lapsettomana: ei tarvi laittaa ruokaa eikä tehdä monia muitakaan perhearjen rutiineita, jos ei huvita. Ruoan ostan joko eineksinä tai syön ravintoloisa, korona syön vain jotain leipää ja hedelmää. Siivoan jos jaksan, ketään ei haittaa jos on sekaista kun yksin kotonani elän.

No ihan kiva sulle mutta lnko sitä lapsettomuutta ja parisuhteettomuutta tultava ihan joka ketjuun tunkemaan

- Pystyykö jokainen perheenjäsen tekemään teillä edes jonkinlaista ruokaa?

- Sellainenkin auttaa, jos kukin nimeää mitä syödään: esim pinaattiletut, lohikiusaus, makaroonilaatikko, jauhelihakastike.... Tämä auttaa jo paljon suunnittelussa.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Tehkää jääkaapin oveen lista ruuista, mitä kaikkea tulee mieleen, sellaisia joita keksitte, olette tehneet ja syöneet. Itse tein listan ja keksin heittämällä lähes 50 eri ruokaa. Listasta voi sitten katsoo, mitä tehdään. Kerran viikkoon iso kauppareissu ja kerran-pari viikossa täydennystä.

erilaiset keitot, laatikot, risotot, pastat, kastikkeet, uunipadat, pyörykät

peruna, riisi, makaroonilisä

einekset

pata-ainesruuat (hawaijin pata, italian pata ym)

vellit, puurot

ruokaisat salaatit

jotain gourmeeta

ym ym