Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, että saan sairaan/vammaisen lapsen
18.11.2020 |
Heti alkuun anteeksi, jos viestini on jotenkin epämääräinen. Yritän saada ajatukseni ulos järkevästi.
Olen 31-vuotias, ensi kesänä naimisiin menevä luokanopettaja. Mieheni on ekonomi ja meillä on kaikki peruspilarit elämässä kunnossa. Häiden jälkeen olisi tarkoitus jättää ehkäisy pois ja toivoa, että meille suotaisiin lapsi.
Nyt tullaan siihen kohtaan, missä pelkoni astuvat esiin. Jostain syystä olen vuosia pelännyt, että JOS saisin lapsen, olisi lapsi vammainen. Asia on pyörinyt mielessäni niin kauan kuin muistan ja minua on aina kiinnostanut aiheeseen liityvät artikkelit, blogit, Instagram-tilit yms. Asia ahdistaa ja pelottaa, sillä en missään nimessä toivo vammaista lasta. Kuka sellaista nyt toivoisikaan?
Nämä ajatukset ja pelot ovat olleet läsnä niin kauan kun mustan lapsia ajatelleeni ja mietinkin, että onko ajatuksille jokin syy. Onko syy se, että minulla on ennakkoaavistus asiasta? Pahin mahdollinen tilanne olisi se, että synnyttäisin vammaisen lapsen, arkemme pyörisi täysin vammaisen lapsen hoidon ympärillä ja minä katkeroituisin. Katkeroituisin siitä, että "tiesin" tämän etukäteen, enkä silti jättänyt lasta vaan tekemättä.
Mistä nämä voimakkaat pelot ja tuntemukset voivat kummuta? Uskotteko te siihen, että nämä asiat voi "tietää" etukäteen? Tässä nyt ihan tosissani olen pidempään pohtinut, että ehkä meidän on parempi olla yrittämättä lasta, jolloin riskiä vammaisesta lapsesta ei olisi.
Tiedän myös, että omaa lasta rakastaa, no matter what. Mutta mitä jos minä haaveilen tavallisesta arjesta lapsen kanssa? Leikeistä, keskusteluista, harrastuksiin viennistä, läksyjen teosta yms. Sitä minä haluan. Toivottavasti en saa vastauksia, ettei minusta ole äidiksi, jos en aio hyväksyä lastani sellaisena kun hän on. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, en usko että kukaan vammaista lasta toivoo.
Painotan myös vielä, että ajattelen usein tätä asiaa. Joka kerta, kun ympärilleni syntyy uusi terve lapsi mietin, että todennäköisyys vammaisen lapsen syntymiseen kasvaa, sillä kyllähän sellainen aina jollain on.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Kromosomipoikkeamia varten on hyvät testit. Ne kannattaa teettää yksityisellä.
Vammaisen lapsen voi laittaa myös sijoitukseen, ja näette häntä niin usein kun haluatte.
Olen saanut yllättäen down-vauvan, ja tiedän kaikki ajatuksesi, noin se menee. Meillä ne painajaiset tulivat toteen.
Pelkäsitkö siis asiaa jo etukäteen? Luuletko, että "etiäinen" yritti varoittaa?
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se on agdistava ajatus. Itseäni ahdistaisi lisäksi se, että kovat arvot ovat vallalla. Monen mielestä vammainen lapsi ei saisi edes elää. Lääkärit laittavat väkisin elvytyskiellon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kromosomipoikkeamia varten on hyvät testit. Ne kannattaa teettää yksityisellä.
Vammaisen lapsen voi laittaa myös sijoitukseen, ja näette häntä niin usein kun haluatte.
Olen saanut yllättäen down-vauvan, ja tiedän kaikki ajatuksesi, noin se menee. Meillä ne painajaiset tulivat toteen.Pelkäsitkö siis asiaa jo etukäteen? Luuletko, että "etiäinen" yritti varoittaa?
T. Ap
Minulla oli epäröintiä ennen hedelmöittymistä. En ollut satavarma siitä, haluanko enää uutta lasta. No sitten kuitenkin suostuin yhteen yritykseen ja heti tärppäsi.
Sikiöseulonnat tehtiin julkisella puolella, ja oli tehty hoitovirheitä,joiden vuoksi riskilukema downin suhteen oli lähes olematon, eli ei tehty lisätutkimuksia.
Lapsen syntymä oli tietysti hieno kokemus mutta sitten koko loppuelämä kohdaltani muuttui. Vauvan vinojen silmien näkeminen ja vammainen olemus olivat jotain aivan jäätävää. Sairastuin vakavaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja olin tehdä itsemurhan. Kävin totaalisen pohjalla.
Olen aina tiennyt etten halua vammaista lasta ja emme sitten pitäneet vauvaa. On tietysti lukuisia vammoja jotka eivät tule tutkimuksissa esille, mutta meillä olisi tullut ilman noita hoitovirheitä. Olen niin katkera kaikesta.
Minulla ei ole kokemuksia vammaisesta lapsesta, mutta tuohon etiäisjuttuun sanon, etten usko sellaisiin. Lasta toivovat ja odottavat yleisesti ajattelevat myös sitä mahdollisuutta, että saavat vammaisen tai sairaan lapsen. Jotkut ajattelevat sitä vain ohimennen, jotkut ovat enemmän huolissaan asiasta. Osalle heistä syntyykin vammainen lapsi. Valtaosa riskiä etukäteen pohtineista saa kuitenkin terveen lapsen.
Muistan lapsuudestani 80-luvulla perhetuttavanaisen, joka raskaana ollessaan puhui jopa meidän lasten kuullen kohonneesta riskistä, että sikiöllä olisi jokin kromosomipoikkeavuus, koska hän oli lähemmäs 40-vuotias. Hän oli asiasta todella huolestunut. Hänelle syntyi kuitenkin terve lapsi.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että pystyisit mitään ennakoimaan. Olet vain ruokkinut alkuperäistä (normaaliakin) pelkoasi lukemalla paljon aiheesta ja kuvittelemalla itsesi toistuvasti siihen tilanteeseen. Riski vammaiseen lapseen on toki kaikilla, jotka lapsen päättävät tehdä. Jos koko ajatus vammaisesta lapsesta on täysin mahdoton ja sellainen, ettet siihen koskaan voisi sopeutua, miettisin kannattaako lasta tehdä. Mihinkään etiäisiin en silti usko.
Itse pelkäsin kanssa, että saan vammaisen lapsen. Olin ihan varma, että ne ovat etiäisiä, koska mietin asiaa jatkuvasti. Unessani jopa Elvis Presley tuli minulle kertomaan, että saa down lapsen. Olin varautunut jo siihen, että tulen sanomaan, että "no minä tiesin tämän etukäteen".
No en saanut, vaan kolme "tervettä" poikaa. Yhdellä tosin todettiin myöhemmin tourette (ei haittaa elämää, normi aikuinen jo), yhdellä add (eipä haittaa tämäkään, mitä nyt pitää patistella enemmän), nuorin taas hyvin älykäs ( kuulostaa hullulta, mutta tämä aiheuttaa koulussa joitain ongelmia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on agdistava ajatus. Itseäni ahdistaisi lisäksi se, että kovat arvot ovat vallalla. Monen mielestä vammainen lapsi ei saisi edes elää. Lääkärit laittavat väkisin elvytyskiellon.
Ohiksena sanoisin, että yleensä elvytyskielto on hyvin perusteltu. DNR-päätös (elvytyskielto) laitetaan harkinnan jälkeen henkilölle, jolla on jokin vakava krooninen sairaus ja jonka kohdalla sydämen keinotekoinen käynnistäminen vain lisäisi loppuelämän kärsimyksiä.
Lisäksi: toisin kuin tv-sarjoissa, elvytys ei ole mikään helppo juttu eikä läheskään aina onnistu. Koska elvytettävä ihminen on käytännössä kuollut, verenkierron palautuminen kestää jonkin aikaa, mihin liittyy mm. vakava aivovaurion riski.
Huomauttaisin myös, että elvytyskielto koskee ainoastaan painelu-puhalluselvytystä ja defibrillaattorin käyttöä. Elvytyskielto ei rajaa muita hoitotoimenpiteitä pois.
Pahoittelut vielä kerran ap:lle ja muillekin ohiksesta. Ap:lle toivon kaikkea hyvää: toivon, että löydät ratkaisun tilanteeseen sekä jonkinlaisen mielenrauhan asian suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle voisi tehdä se ihan hyvää.
Voisi mikä tehdä hyvää?
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain hyvin vahvoille ihmisille suodaan vammainen lapsi.
Heillä on luonnostaan sopeutuva luonne, joustavuutta, epäitsekkyyttä, tarvittavat taidot, ymmärrystä ja muutoinkin realistinen kuva arjesta sekä elämän yllätyksellisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vain hyvin vahvoille ihmisille suodaan vammainen lapsi.
Heillä on luonnostaan sopeutuva luonne, joustavuutta, epäitsekkyyttä, tarvittavat taidot, ymmärrystä ja muutoinkin realistinen kuva arjesta sekä elämän yllätyksellisyydestä.
Elämä on kaatanut jo mun niskaan ämpärillisen kuraa ja aikamoisia taakkoja kannettavaksi. Lähipiirini kyllä tietää, että mulle on jo annettu enemmän kuin tarpeeksi. Tätäkin olen miettinyt; kaikille annetaan sen verran kun jaksaa kantaa? Joo-o, ehkä jaksaisinkin, mutta onko pakko jaksaa? Minkäkin haluaisin joskus sen helpon tien...
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain hyvin vahvoille ihmisille suodaan vammainen lapsi.
Heillä on luonnostaan sopeutuva luonne, joustavuutta, epäitsekkyyttä, tarvittavat taidot, ymmärrystä ja muutoinkin realistinen kuva arjesta sekä elämän yllätyksellisyydestä.
Älä viitsi. Varsin moni vammaisen lapsen vanhempi on ihan loppu. Sinun kaltaistesi lässyttäjien takia aiheesta ei vain voi puhua julkisesti.
Luin tekstisi nopeasti läpi ja siitä heräsi kaksi ajatusta:
- Olet tottunut hallitsemaan elämääsi. On mies, tutkinto, vakaat työpaikat jne. Kaikki päällisin puolin mallillaan. Kaikkiin olet voinut itse vaikuttaa. Niin myös lasten hankintaan voi, mutta lopulta ei siihen syntyykö tämä terveenä tai ei. Mutta on hyvä ottaa huomioon, että vaikka lapsi syntyisi terveenä, hän voi loukkaantua, hänellä voi puhjeta jokin sairaus tms. Elämä on epävarmaa ja siihen on hyvä tottua ja asiana hyväksyä.
- Sinulla on pohjimmiltasi taipumusta maagiseen ajatteluun: jos oikein kovasti mietit mikä voi mennä vikaan, ehkä niin ei käy. Tunnistan tämän piirteen myös itsessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti se on asia, joka täytyy hyväksyä, kun alkaa perhettä perustamaan. Elämää ei voi kontrolloida.
Ehdotan, etä haet apua. Mielenterveytesi ei ole kunnossa ja raskausaikasi voi olla todella stressaava.
Suosittelen että teet dna testin - tai molemmat tekevät, esim 23...and.. com on hyvä.
Sen perusteella näet lähes kaikki mahdolliset geneettiset herkkyydet.
Itse olen kantaja eräässä sairaudessa, joka aiheuttaa kehitysvammaisuutta. Minulla ei ole lapsia eikä enää tulekaan, mutta oli keskenmeno ja sehän on saattanut olla tämän geenivian takia, että siis toisella oli sama. Nimittäin joissain tapauksissa molemilla täytyy olla sama herkkyys. Sori etten osaa selittää tätä ihan täysin mutta ymmärrät varmaan.
Sinuna teettäisin molemmille osapuolille DNA testin ja sitten sinulla olisi mustaa valkoisella nähdä jos teillä on periytyviä herkkyyksiä kehitysvammaisuuteen tai muuhun asiaan vaikuttavaan. Olisi yksi murhe vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti se on asia, joka täytyy hyväksyä, kun alkaa perhettä perustamaan. Elämää ei voi kontrolloida.
Tämä. Lapsen hankinnassa konkretisoituu monille ensimmäistä kertaa se kuinka hallitsematon elämässä moni asia pohjimmiltaan on. Tämä tekee elämästä haavoittuvan, mutta myös ainutlaatuisen ja ihmeellisen, ihan oikean elämän, jota ei voi täysin hallita, mutta joka kannattaa uskaltaa elää, sillä elämätön elämäkin on huono juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vain hyvin vahvoille ihmisille suodaan vammainen lapsi.
Heillä on luonnostaan sopeutuva luonne, joustavuutta, epäitsekkyyttä, tarvittavat taidot, ymmärrystä ja muutoinkin realistinen kuva arjesta sekä elämän yllätyksellisyydestä.
Vammainen lapsi kasvattaa ihmisenä.
Kromosomipoikkeamia varten on hyvät testit. Ne kannattaa teettää yksityisellä.
Vammaisen lapsen voi laittaa myös sijoitukseen, ja näette häntä niin usein kun haluatte.
Olen saanut yllättäen down-vauvan, ja tiedän kaikki ajatuksesi, noin se menee. Meillä ne painajaiset tulivat toteen.